Palokan Pelimannitalo 10 vuotta

Share |
19.11.2017

Juhlapuhe Palokan Pelimannitalon 10-vuotisjuhlassa sunnuntaina 19.11.2017.

 

Pelimannitalo. Oiva paikka moneen. Ja aivan erityisesti tietysti kansanmusiikin ja vähän kansanperinteenkin tarpeisiin.

 

Kansanmusiikin juuret ovat Suomessakin monien vuosisatojen, jopa vuosituhannen ikäiset. Pelimannimusiikin juuret löytyvät nekin niinkin kaukaa kuin 1600-luvulta.

 

Alun perin kansanmusiikin tarkoituksena ei ollut ensisijaisesti viihdyttää. Laulettiin ja loitsuttiin työn lomassa tai talvella reen kyydissä matkatessa. Sävelin esitetty sanoma saattoi olla kutsu karjalle. Se saattoi kertoa perhettä tai paikkakuntaa koskettaneesta suuresta ilosta tai surusta, jota kansanrunous ja -laulut välittivät tietoisesti seuraaville sukupolville.

 

Kansanrunouden ja kansanmusiikin historiallisen todentamisen kannalta ensimmäinen suomalainen suurtyö oli Elias Lönrotin Kalevala. Sen monet tarinat esitettiin nimenomaan laulaen, osin toki soittimien säestyksellä. Lönnrot itse kehitti muuten oman kanteleensa.

 

Käsitteeksi sana kansanmusiikki jäsentyi oikeastaan vasta Lönnrotin aikana.

 

Suomen tapauksessa kansanrunous ja -musiikki olivat tärkeä osa kansallisromanttisen aikakauden sisällössä. Se loi kansallista tietoisuutta ja itsetuntoa. Sillä kaikella oli puolestaan suuri merkitys myös valtiollisen tietoisuuden syntymisessä ja siten Suomen itsenäistymisessä.

 

Tyypillisimmillään alkuperäinen kansanmusiikki oli todellakin kansan musiikillisten kellokkaiden ja harrastajien keskuudessa syntynyttä. Sitä ei oltu sävelletty, nuotteja ei ollut kirjoitettu eikä säveltäjistä siis tiedetty.

 

Kansanmusiikin oppiminen oli korva-kuulo-oppimista. Erilaiset muunnelmat saattoivat muuttua aivan uusiksi säveliksi. Näinkin kansanmusiikki rikastui entisestään.

 

Vähitellen 1800-luvun kuluessa kansanmusiikki sai myös viihdetarkoituksen. Sitä esitettiin kohta perhejuhlissa ja vastaavissa tilaisuuksissa.

 

Uudemmalla ajalla kansanmusiikiksi on kutsuttu sellaistakin musiikkia, jonka säveltäjä tiedetään.

Heikki Laitisen mukaan nykyään kansanmusiikiksi kutsutaan tänään hyvin väljästi vähän erilaistakin musiikkia. Perinteisillä soittimilla tai kansanmusiikin tyylillä oletetaan ainakin olevan jotakin tekemistä sen kanssa.  

 

Kansanmusiikilla on ollut merkittävä rooli koko itsenäisyytemme ajan. Kansanmusiikin ensimmäinen aalto oli sotien jälkeinen aika 1940-luvulla. Silloin perustettiin monia kansanmusiikkiyhtyeitä, mutta se ei vielä saanut sitä arvostusta, minkä olisi ansainnut.

 

Ehkä vähän yllättävää on, että oman paikkansa itsenäisen Suomen kulttuuripolitiikan virallisessa kokokuvassa sai vasta 1960-luvulla, kansanmusiikin toisessa aallossa.

 

Ensimmäisten kansanmusiikkitapahtumien synty ja suurten kansanmusiikkipersoonien saama julkisuus muuttivat kansanmusiikin asemaa voimakkaasti.

 

Viimeistään vuonna 1965, kun Konsta Jylhän Vaiennut Viulu äänestettiin vuoden suosituimmaksi musiikkiesitykseksi, nykymuotoinen kansanmusiikki oli lyönyt itsensä läpi.

 

Ensimmäiset Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ja Suomen kansanmusiikkiyhdistys perustettiin vuonna 1968.

 

Näistä tapahtumista kiinnostus kansanmusiikkia ja -tanssia kohtaan lähti räjähdysmäiseen kasvuun.

 

Syntyi uusia ja uusia tapahtumia, orkestereita ja musiikkiryhmiä, jopa oppilaitoksia. Kansanmusiikki otti paikkansa Suomen kulttuuripolitiikassa. Kaustisesta tuli suurtapahtuma, kansainvälinen suurtapahtuma.

 

Eikä kansainvälisyys ole nykyisin vierasta muuallakaan Suomessa kansanmusiikin piirissä. Monen yhtyeen ohjelmistossa voi olla yhtä lailla aitokarjalaisia katrilleja ja ruotsalaisia polskia.

 

1980-luvulla kansanmusiikin arvostuksesta kertoo jo sekin, että sitä alettiin opettaa ja tutkia korkeimmalla opetuksen ja tieteen tasolla Sibelius-Akatemiassa. Tällä taas taisi olla merkitys sellaisten popularisoijien, kuten Värttinä tai JJP syntymiseen, tai siihen, että kansanmusiikki on saanut yhä enemmän meilläkin vaikutteita muista musiikin genreistä, lajeista. Tänään kansanmusiikkiin nojaavat myös sellaiset pop-musiikin tunnetut nimet kuin Pauli Hanhiniemi ja Lauri Tähkä.

 

Suomessakin sijansa on saanut maailman kansojen musiikille rakentuva folk-musiikki, jonka sanoitus perustuu yleensä enemmän taiderunouteen kuin kansanrunouteen. Folkin suurmaa on tietysti Yhdysvallat. Esimerkiksi Bob Dylanin Blowing in The Wind, kertoo paljossa, mistä siinä on kysymys.

 

Enempää kansanmusiikin ja muiden musiikkilajien vuorovaikutuksen lisääntyminen tai kansanmusiikin maailmanlaajuiset sukulaiset eivät ole kuitenkaan himmentäneet perinteisemmän suomalaisen asemaa. Sen elinvoimasta kertovat joka vuosi järjestettävät monet kymmenet kansanmusiikkitapahtumat.

 

Suomessa vissi tunnustus kansanmusiikille saatiin, kun tänä vuonna 10. toukokuuta vietettiin ensimmäisen kerran kansanmusiikin päivää.

 

Myös Keski-Suomi on näyttänyt kyntensä kansanmusiikissa.

 

Jotain perin keskisuomalaista rinnassa liikahtaa, kun maakunnan omat pelimannit kajauttavat maakunnan oman miehen, Matti Hintikan Keiteleen mainingit.

 

Meiltä löytyy myös monta mainiota pelimannia, soittajaa ja yhtyeiden vetäjiä, puuhanaisia ja -miehiä.

 

Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla on 1960-1970-luvun vaihteesta lähtien myönnetty Mestaripelimannien arvonimiä, muutama kappale vuosittain.

 

Antti Vesteristä vuonna 1971 seuraten tuohon ovat yltäneet ainakin Tyyne Pahkamäki, Sulo Maslin, Arvi Pokela, Lauri Kahilainen, Erkki Vihinen Eero Hautsalo ja tämän päivän juhlakalu Erkki Hiekkavirta.

 

Juuri Erkki Hiekkavirran, armoitetun musiikkimiehen - toimen miehen - ja Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistyksen voimin ja toimin täällä Keski-Suomessa ja juurikin Palokassa kansanmusiikki ja kansanperinne saivat oman tyyssijan kymmenen vuotta sitten.  

 

Tämä talo on merkittävä tuhansien talojen joukossa. Se syntyi tarpeeseen. Sen synnyn taustana on voimakas yhdistys. Mutta se kertoo ennen muuta Erkki Hiekkavirran henkilökohtaisesta rakkaudesta ja sitoutumisesta kansanmusiikkia ja erityisesti nuorien pelimannien asiaa kohtaan.

 

Pelimannitalo on kunnianosoitus vuosikymmeniä jatkuneelle kansanmusiikkiharrastukselle ja työlle, harrastukselle ja innostukselle. Tämä on myös kunnianosoitus kansanperinteelle ja näyttö halulle senkin vaalimisesta.

 

Täällä, aidossa kansanmusiikkimiljöössä, ovat voineet harjoitella ja esiintyä monet nuoret ja vanhemmatkin. Akustiikka toimii erinomaisesti.

 

Talon toiminnan kannalta tavattoman tärkeää on talkootyö. Vaikka talon taustayhteisö on tänään yksityinen yhteisö, talolla on suuri rooli myös koko kaupungin kulttuurikuvassa. Kun yhteisö on lisäksi voittoa tavoittelematon, kaupungin tulisi huomioida myös aineellisesti nykyistä paremmin talo ja täällä tehtävä työ.

 

Lämpimät onnittelut!

 

MAURI PEKKARINEN

Eduskunnan I varapuhemies, kansanedustaja

01.12.2017Sekoilua selvässä asiassa
01.12.2017Puhe Keski-Suomen maakuntavaltuustossa
25.11.2017Työtä ja tuloksia!
19.11.2017Palokan Pelimannitalo 10 vuotta
14.10.2017Kasvupalvelut maakunnille - pääkaupunkiseutu oma lukunsa
30.09.2017Ei federalismille - kyllä yhteistyölle!
05.09.2017Keskustan eduskuntaryhmä tukee Kirri-Tikkakoski -välin rakentamista
05.09.2017Uudistetussa eduskuntatalossa!
30.08.2017Kärkisten silta 20 vuotta
19.08.2017Hallituksen esitettävä keskittämiselle vaihtoehto!

Siirry arkistoon »