Lukioiden resurssit ja ammattiopetuksen leikkaukset

Lauantai 19.11.2016

Lukiokoulutuksen kustannukset vaihtelevat kuntien välillä merkittävästi. Esimerkiksi Jyväskylän koulutuskuntayhtymässä lukiokustannukset oppilasta kohti ovat noin 6 300 euroa, josta laskennalliseen valtionosuuteen (valtion raha ja sen sitoma kuntaraha) oikeuttava määrä on 5 645 euroa/oppilas.

Kuntien ”omasta pussista” Jyväskylän seudulla tarkoitukseen pannaan lisärahoitusta 596 euroa/oppilas. Espoossa lukiokustannukset ovat 8 081 euroa/oppilas, josta laskennallinen valtionosuus on 5 543 euroa/oppilas. Espoo panee omia lisäverovaroja tarkoitukseen 2 538 euroa/oppilas.

Ero Jyväskylän seudun ja Espoon välillä on merkittävä. Espoo satsaa paljon enemmän.

Monien pienten lukioiden, esimerkiksi Konnevedellä ja Kinnulassa, oppilaskohtaiset lukiokustannukset ovat muun muassa lukion koosta ja muistakin syistä johtuen Jyväskylään ja Espooseen verrattuna noin kaksinkertaiset. Paljon suuremmat ovat näistä syistä myös pienimpien ja syrjäisempien lukioiden tarkoitukseen saamat valtionosuudet.

Olennaista on nähdä, että laskennallisten lukiokustannustensa lisäksi kunnat kohentavat lukioidensa toimintaedellytyksiä maksamalla verovaroistaan laskennallisia kustannuksia enemmän.

Espoon tavoin monien suureten kuntien ohella myös monet pienet kunnat panevat lukioihinsa verovaroistaan rutkasti yli laskennallisten valtionosuuksien, esimerkiksi Kinnulassa noin 3 300 euroa/oppilas ja Konnevedelläkin 2 200 euroa/oppilas.

Varsinkin pienille kunnille ja niiden asukkaille lukio merkitsee paljon enemmän kuin paikkakunnille, joissa lukio on itsestäänselvyys. Lukio voi vahvistaa kunnan vetovoimaa ja elinkeinopolitiikan mahdollisuuksia kunnissa, joilta monet muut kilpailuedut puuttuvat. Lukio voi auttaa myös monien muiden palvelujen saamista tai pysymistä paikkakunnalla.

Suomen 313 kunnasta vain 37:lla kunnan omat lisäpanostukset lukioonsa ovat pienemmät kuin Jyväskylässä, liki 90 %:ssa kunnista suuremmat kuin meillä.

Koulutuksen suurkaupunki Jyväskylä ja koko seutu voisivat ehkä jälleen kerran arvioida mahdollisuutensa tehdä lukionsa hyväksi vähän enemmän.

Meillä on mainiot opettajat, valinnanmahdollisuudet todella paljon ja laatua löytyy. Mutta tolkuttoman suuret ryhmäkoot jättävät kyllä jälkensä.

Lukiokoulutuksen valtionosuuksia on viime vuosina leikattu. Nyt valtio ei enää leikkaa peruskoulusta tai lukiosta. Yksikköhinnat jopa vähän nousevat, jos kohta indeksit jäädytetään.

Toisin ovat asiat ammatillisen koulutuksen kohdalla. Ammattiopetukseen kohdistuvat valtion tekemät erittäin suuret leikkaukset.

Ymmärrän hyvin, että jopa koulutuksesta on ollut pakko jonkin verran leikata. Suhteessa kuitenkin yliopistorahoitukseen tai ammattikorkeakoulujen rahoitukseen, ammattiopetuksen valtionrahoituksen leikkaukset ovat kohtuuttomia.

Tämä näkyy valitettavasti myös Jyväskylän koulutuskuntayhtymässä. Kaiken lisäksi kuntayhtymässä toteutuneet ammattiopetuksen kustannukset alittivat laskennalliset valtionosuudet ainakin vuonna 2015. Täällä tarkoitukseen ei ole siis käytetty ihan edes sitä, mikä on valtionosuuksien peruste, jolle löytyy syynsä.

Ammattiopetuksen julkinen rahoitus kasvoi kieltämättä hyvää vauhtia vuoteen 2012 saakka. Mutta siitä lähtien se on vuosi toisensa jälkeen pienentynyt.

Kun julkinen rahoitus vielä vuonna 2012 oli noin 2 miljardia euroa, on se ensi vuonna noin 1,66 miljardia euroa. Leikkauksia esitti viime vaalikaudella silloinen hallitus, niitä toteuttaa ja niistä vastuun kantaa nykyinen. Heikosti harkittua on, että ammattikoulutuksesta ensin leikataan ja vasta sitten toteutetaan ns. rakenteellinen uudistus.

Yliopistojen perusrahoitus supistuu ensi vuonna noin 1 800 miljoonaan, kun se oli korkeimmillaan vuonna 2015 noin 1 900 miljoonaa euroa.

Kuluneiden 5–6 vuoden aikana valtio on kuitenkin pääomittanut yliopistoja niiden yksityiseltä sektorilta hankkimien varojen vastinrahoituksena 831 miljoonalle eurolla ja 170 miljoonaa euroa on vielä luvassa. Tästä miljardista lähes 700 miljoonaa euroa tulee menneeksi pääkaupunkiseudun yliopistojen pääomittamiseen.

Viestini on, että lukiokoulutuksen lisärahoituksessa pallo on niillä kunnilla, jotka panevat omaa lisärahoitusta tarkoitukseen vähiten, muun muassa Jyväskylällä. Ammatillisen koulutuksen leikkausten pääroolissa on valitettavasti valtio.

MAURI PEKKARINEN

kansanedustaja (kesk.)

Jyväskylä

Ilmastosopimus velvoittaa käytännön toimiin

Lauantai 22.10.2016

Eduskunta pui parhaillaan Pariisin ilmastosopimusta. Se velvoittaa maailmaa toimiin, jolla keskilämpötila puristetaan selvästi alle kahden celsiusasteen suhteessa esiteolliseen aikaan. Suomi toimii EU:n asettamien tavoitteiden mukaisesti. Vuoteen 2020 mennessä päästöjä vähennetään 20 prosentilla. Uusilla, vielä osin valmisteilla olevilla, linjauksilla vähentämistavoite on 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasoon verrattuna.  

Keskeinen keino on päästökauppa. Merkittävät energialaitokset, ja lähes kaikki teollisuus, ovat EU:n laajuisessa päästökauppajärjestelmässä. Jos yritys onnistuu vähentämään päästöjään enemmän kuin sille on määrätty, se voi myydä ”ylijäämänsä”. Jos puolestaan ylittää sallitun, joutuu ostamaan päästöoikeuksia. Suurin osa suomalaisista yrityksistä on onnistunut vähentämään päästöjään.  

Noin puolet kaikista päästöistä syntyy päästökaupan ulkopuolisilla aloilla. Näistä eniten päästöjä aiheuttava on liikenne. Muut merkittävät ovat rakentaminen, maatalous ja luonto itse.  

Näitä aloja varten EU on antanut esityksensä velvoitteiksi. Suomen tulisi vähentää päästökaupan ulkopuolisia hiilidioksidipäästöjä (CO2) 39 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Se perustuu aivan väärään käsitykseen metsistä ja metsänieluista. Silti siihen voidaan päästä.

EU laskee kaikki maankäytön muutokset metsänieluja vähentäväksi vuodesta 1990 lähtien. Metsän valtavan kasvun tuottamista uusista CO2-nieluista se laskee hyväksemme vain pienen osan ilman luonnontieteellistä perustetta. Brysselin herrat ymmärtävät metsän samalla tavalla kuin pariisilaisen kerrostalon ikkunasta puistossa puun näkevä rouva.  

Suomen on saatava tähän korjaus, sillä asialla tulee olemaan suuri taloudellinen merkitys.  

Vajaa puolet runsaan 30 miljoonan CO2-tonnin päästökaupan ulkopuolisista päästöistä, eli noin 12-13 miljoonaa, syntyy liikenteestä. Juuri siellä on suurimmat mahdollisuudet niiden vähentämiseen.

Esityksestäni Suomeen luotiin järjestelmä, jossa liikennepolttonesteet muuttuvat asteittain uusiutuvaksi. Lakisääteinen velvoite on nousta 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Nyt tavoite on 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Mahdollisuutemme tähän löytyvät metsien ja peltojen biojakeista ja valtavasti kasvavista jätemääristä. Jos hallitus pitää ohjelmastaan kiinni, se tarkoittaa liikenteen biopolttoaineen määrän nousemista noin 1 700 miljoonaan litraan vuodessa.

Kasvava rooli tulee olemaan myös biokaasulla ja sähköautoilla. Tärkeää on, ettemme sulje pois mitään uusista puhtaista teknologioista. Fossiilinen öljy on korvattava.

Biokaasu ei saa nyt oikeata kohtelua. Raaka-ainetta olisi kyllä, samoin valmistajia. Latauspisteitä ei juurikaan. EU:ssa niitä on 4500.

Suomessa on noin 2000 kaasuautoa, valtaosaltaan henkilö- ja pakettiautoja ja vain 100–200 raskaan liikenteen kulkuneuvoa, Ruotsissa puolestaan noin 50 000 ja Italiassa 800 000 kaasuautoa.

Nyt tarjottu kaasu on voittopuolisesti maakaasua. Jatkossa biokaasu ottaa johtavan aseman liikennekaasun tarjonnassa. Näin jo siksi, että maakaasun CO2-päästöt eivät ole ratkaisevasti fossiilista öljyä pienemmät.

Biokaasun riittävän eteneminen edellyttää biokaasun valmistajien ja Gasumin yhteisiä tankkausasemia. Hallitus on valmistelemassa tankkausverkko-ohjelmaa sähkö- ja kaasuautoille.   

Vaikka biokaasu on verotonta, biokaasua käyttävän auton vero määräytyy maakaasun päästöjen perusteella. Asia on korjattava.

Keski-Suomessa tekninen biokaasupotentiaali on lähes 500 GWh, mikä vastaa 500 miljoonaa litraa fossiilista öljyä, 46 000 henkilöauton vuosikulutusta.  

Biokaasun ylivoimaisesti suurin raaka-ainepotentiaali löytyy nurmesta. Uuden biokaasua palvelevan jätepolitiikan sivutuotteena emme tarvitse Mörkökorven pelättyä jäteasemaa. Modernin materiaalikeskuksen kylläkin.  

Mielestäni yhteinen haaste on nopeuttaa biokaasun kysyntää. Tässä ovat avainasemassa Jyväskylän kaupunki, jätteenkuljetusautomme, sekä monet muut raskaan liikenteet autot. Jyväskylän tulisi pyrkiä nopeasti paikallisliikenteen tarjoajan kanssa sopimukseen biokaasuautojen saapumisesta kaupunkiin.  

MAURI PEKKARINEN

Kirjottaja on Eduskunnan I varapuhemies ja keskustan kansanedustaja Jyväskylästä

Vauhtia kasvuun ja työllisyyteen

Torstai 20.10.2016

Kiky-sopimus auttaa kasvua, mutta vähän ja viiveellä. Parantuvan kilpailukyvyn vaikutukset pitäisi pystyä ”diskonttaamaan nykypäivään”. Tässä auttaisi lisärahoitus koulutukseen, tutkimukseen ja kehittämiseen (t&k), yritysten rahoitukseen ja tuotannollisiin investointeihin. Mutta mistä rahat?

Kiky-sopimus rajoittaa puuttumista jo sovitun lisäksi moniin määrärahoihin, tulonsiirtoihin tai palveluihin. Lisävelan ottaminen johtaa ongelmiin Emu-kriteereiden kanssa. Niiden rikkomisesta komissio huomauttelee ja luottoluokittajat ”rankaisevat” - julkisen velan hinta kallistuu.

Emu-kriteerejä rikkovat melkein kaikki. Meillä velan ennuste ensi vuodelle on 66,7 prosenttia bruttokansantuotteesta - eli yli sallitun. Budjettialijäämä on oikeissa rajoissa, rakenteellinen alijäämä ei.

Suomi saa näistäkin lähtökohdista niin sanottua nollakorkoista lainaa. Kannattaako riskeerata? Epäröin!

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen esitti, että valtio myisi omaisuuttaan. Rahat hän käyttäisi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen, ja vain näiden, pääomittamiseen. Ainakaan tällä käyttömallilla esitys ei innosta.

Käyttökelpoisin rahoituslähde saattaisi löytyä Emu-puskureista. Ne rakennettiin aikanaan pehmentämään Emu-jäsenyydestä aiheutuvia iskuja.

Emu-puskureissa on kiinni noin 5,8 miljardia euroa. Puskureilla on rooli eläkejärjestelmän rahoituksessa. Kikyssa päätettiin, että työeläkemaksujen maksutaso pidetään nykyisellä 24,4 prosentin tasolla aina vuoteen 2021 saakka. Valtaosa on sidottu tämän maksutason varmistamiseen. 

Tiedän, että Emu-puskurivarat ovat työmarkkinajärjestöjen takana. Eläkerahoituksen varmistamiseen kaikkea ei kuitenkaan tarvita. Käyttämällä 500-1000 miljoonan yritysten t&k- hankkeisiin, rahoitukseen ja vientiin sekä osaamiseen ja tuotannollisiin investointeihin, parannettaisiin työllisyyttä ja lisättäisiin verotuloja. 

Lisämiljoonien oikea osoite olisi osaamisen muuttaminen innovaatioiksi, niiden kaupallistaminen ja markkinointi. Näin siksi, että juuri näistä resursseista on Suomessa leikattu pakon edessä paljon. Yksityinen t&k-rahoitus vähenee julkisen mukana.

Seuraukset näkyvät jo monessa. Innovaatiotyöt ja niiden mukana investoinnit valuvat ulos. 

Toki koulutus ja myös perustutkimus tarvitsevat lisärahoitusta. Tarve on suurin ammatillisessa koulutuksessa. Juuri sieltä on leikattu ja leikataan paljon. Kun kokonaisrahoitus vuonna 2012 oli vielä yli 2 miljardia euroa, on se ensi vuonna 1,66 miljardia euroa.

Yliopistojen rahoitusta ollaan leikkaamassa vuonna 2017 noin 1,8 miljardiin euroon. Korkeimmillaan se oli vuonna 2015, vähän yli 1,9 miljardia euroa. Ensi vuoden lukemat ovat vielä 421 miljoonaa euroa suuremmat kuin vuoden 2007 rahoitus. Ammattikorkeakoulujen rahoituksessa ensi vuoden taso tulee olemaan 130 miljoonaa euroa alle vuoden 2012 huippulukujen.

Yliopistoille avattiin taannoin mahdollisuudet yksityisen rahoituksen keräämiseen. Valtio lupasi kolminkertaisen vastinosuuden.

Vuosina 2008-2013 valtio pääomitti yliopistoja 831 miljoonalla eurolla, josta Aalto-yliopisto sai yksin 500, Helsingin yliopisto noin 50 ja Svenska Handelshögsskolan noin 40 miljoonaa euroa. Seuraavaan pääomittamiseen, josta päätökset tehdään keväällä vuonna 2017, on varattu 150 miljoonaa euroa.

Valtion vastinrahaan oikeuttavat yksityiset rahalahjoitukset ovat noin 333 miljoonaa euroa, josta Aalto-yliopiston osuus on noin 200 miljoonaa euroa. Lisäksi valtion 600 miljoonan euron kärkihankesalkusta merkittävä siivu osuu myös korkeakouluihin.

Jos lisärahaa on siis saatavissa myös koulutuksen leikkausten lieventämiseen, olisi onnetonta, jos suurimmat leikkaukset ja haasteet kokeva ammatillinen koulutus ei saisi mitään ja pääosa menisi yliopistojen pääomittamiseen.

Pääomittamiselle yliopistojen rahoituksessa oli perustelunsa. Kun rahoituksen leikkaukset koskevat nyt kaikkia, mutta pääomittamisen kautta vain harvat voivat saada yksityistä ja valtion vastinrahaa, ei pääomittaminen sovi tähän tilanteeseen. Perusrahoituksen lisääminen olisi nyt tärkeämpää. 

MAURI PEKKARINEN

Kirjoittaja on keskustan kansaedustaja ja Eduskunnan I varapuhemies

Sähkö- ja kaasuautot samalle viivalle

Tiistai 30.8.2016

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen esitti äskettäin, että sähköautojen hankintaa tulisi tukea 4000 euron suuruisella hankintatuella. Hyvä esitys, mutta yksipuolisuudessaan "vinossa".

Liikenteen päästöjä on voitava vähentää Suomessa lähivuosikymmenien aikana suuresti. EU:n tuore vaade on 39 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Tänään liikenne tuottaa noin 13 miljoonaa CO2-tonnia vuodessa. Se on ylivoimaisesti suurin päästökauppajärjestelmän ulkopuolinen päästöjen aiheuttaja. Suomella on kaikki mahdollisuudet siirtyä lähes päästöttömään liikenteeseen jo 2030-luvulla. Mutta ei ilman uusia tehokkaita toimia.

Biopolttoaineen sekoitusvelvollisuus on vaikutuksiltaan nopein keino. Se ei vaadi autokantaan pikamuutosta, koska nykyisten polttomoottoreiden ruuaksi kelpaa biodiesel ja -bensiini. Sanottu velvoite tulisi nostaa jo vuoteen 2030 mennessä 50 prosenttiin. Uskon, että suomalainen teollisuus pystyy siihen. Näin toimien edistetään myös suomalaista teknologiaa ja teollisuutta.

Nestemäiset biopolttoaineet eivät kuitenkaan kaikkea ratkaise. Biokaasu- ja sähköautot, kenties jopa vetyautot, tulevat ottamaan kasvavan roolin puhtaassa liikenteessä. Kuinka nopeasti ja kuinka suuren roolin, siihen voi valtio vaikuttaa omilla vero- ja energiapoliittisilla ratkaisuillaan. Erittäin tärkeää on, että valtion toimet ovat teknologianeutraaleja.

Tällä hetkellä sähköautoihin kohdistuu oikeutetusti vahvasti päästöperusteinen vero siten, että mitä pienemmät päästöt, sitä pienempi vero. Juuri nyt ollaan edelleen alentamassa entisestään vähäpäästöisten autojen, myös sähköautojen, veroa. Biokaasua käyttävää autoa kuitenkin verotetaan fossiilisen kaasun perustein. Sille ei mielestäni löydy perusteita. Olkoonkin, että itse biokaasu on verotonta.

Sähköauto ja biokaasuauto ja niiden polttoaine eivät ole ihan samassa asemassa. Nyt olisi kuitenkin erityisen tärkeää, että valtion vastaantulo uusille puhtaille liikenneratkaisuille olisi neutraali.

Mikäli päästöttömien ja vähäpäästöisten autojen hankintaa on mahdollista tukea suorilla hankinta-avustuksilla, niin kuin monissa maissa jo tehdään, tulee sellainen tuki osoittaa myös biokaasua käyttäville kaasuautoille.

Sekä kaasu- että sähköautojen latausinfra on myös saatava kuntoon. Nyt se ei vielä sitä ole.

MAURI PEKKARINEN
kansanedustaja (kesk.)
Eduskunnan I varapuhemies


Euro Suomen nousun hidastaja!

Keskiviikko 20.7.2016

Julkaistu Kalevassa 20.7.2016

Suomi liittyi Euroopan unioniin vuoden 1995 alussa. Kansanäänestyksessä enemmistö tuki jäsenyyttä.

Raporttini pohjalta Suomen Keskusta vastusti maan liittymistä vuoden 1999 alusta rahaliitto Emuun ja yhteisvaluutta euroon.

Alun perin oli mielestäni selvää, että yhteisvaluutta-alueesta oli syntyvä hyvin ”epäoptimaalinen”. Mukaan tulleet maat olivat talouden tilaltaan ja rakenteeltaan, työn ja yrittämisen traditioiltaan samaan rahaliittoon huonosti yhteensopivia. Kokeilu, jossa mailla on itsenäiset talous- ja finanssipolitiikat, mutta yhteinen rahapolitiikka, oli uhkapeliä. Lipposen ja Niinistön johdolla, ilman kansanäänestystä, eduskunnan enemmistö liitti Suomen euroon.

Viimeistään finanssikriisistä lähtien olemme maksaneet eurosta kallista hintaa. Olemme joutuneet tuon ”epäoptimaalisuuden” laskun maksajaksi ja valtavien takausvastuiden kantajaksi.

Toiseksi, olemme rahapoliittisessa nalkissa, missä valuuttamme kurssi tai muutkaan rahapolitiikan elementit eivät määräydy Suomen oman talouden tilan, vaan koko euroalueen talouden perusteella. Yhteisvaluutta ei siis jousta kilpailukykymme menettämisiin tai epäsymmetrisiin shokkeihin, joissa kärvistelemme.

Shokeissa kysymys on metsäteollisuuden, IT-sektorin, Venäjän kaupan ja vinon ikärakenteemme samanaikaisista ongelmista, jotka ovat tässä mitassa ominaisia vain Suomelle.

Kataisen ja Stubbin hallitukset yrittivät kohennusta finanssipolitiikan ratkaisuin. Tämä johti kuitenkin näivettymiseen, BKT:n supistumiseen sekä velan ja työttömyyden suureen kasvuun. Kilpailukykysopimuksella, rakenneuudistuksilla ja menoleikkauksilla - sisäisellä devalvaatiolla ja sen sukulaisilla - yritetään nyt talouden kasvun, työttömyyden ja velan vähentämisen tielle.

Nousuun pääsyämme varjostavat jälleen euron näkymät. Brittien päätös lähteä EU:sta ja suurpankkien vaikeudet Italiassa, Espanjassa ja jopa Saksassa huolestuttavat. Vastoin pelisääntöjä, maksajan roolia on jo kaavailtu meidänkin tuella toimivalle EVM:lle. Selvää on, että myös Kreikasta on tulossa lisälasku.

EU:ssa päätettiin vuonna 2000, että 2010-luvulle tultaessa EU olisi maailman kilpailukykyisin talousalue. Toisin on käynyt. EU on ollut vuosia maailman heikoimmin kehittynyt suuri talousalue. EU:n heikon suorituksen suurin syyllinen on ollut surkea euro, sen sovittamattomat ”valuviat”.

Brexitia kauhistellen osa Brysselin poliitikoista katsoo, että integraatiota on nyt syvennettävä neljää raidetta edeten. Liki valmiin ensimmäisen raiteen, pankkiunionin, rakentamiseksi Suomenkin pankit eli käytännössä niiden asiakkaat, maksavat noin kaksi miljardia euroa, miljardin kriisirahastoon, toisen jatkossa yhteiseen talletussuojaan.

Pankkiunionin jatkeeksi ”EU-presidentit” haluavat edetä kohti liittovaltiota kolmea muuta, talousunionin, finanssiunionin ja poliittisen unionin, raidetta pitkin – pidemmälle kuin USA on tänään.

Noille raiteille Suomen ei pidä lähteä. EU on palautettava itsenäisten valtioiden unioniksi, joka keskittyy sisämarkkinoiden rakentamiseen sekä yli rajojen oleviin haasteisiin ja mahdollisuuksiin, sellaisiin kuten yhteiset digiaskeleet, ilmasto- ja energia-asiat, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden edistäminen.

Entä jäsenyytemme eurossa? Yksin ulos eurosta ei ole ratkaisu meille. Olemme kulkeneet pitkälle ohuella jäällä. Niin pitkälle, että takaisin palaamista nämä jäät eivät enää kestä. Yhtä selvää on, että muiden vaikeuksiin joutuvien euromaiden auttajaksi meistä ei enää ole.

Jos euro sulaa kuitenkin kaikkien euromaiden alta, siitä on helpompi Suomenkin uida omilleen. Ja niin voi vielä käydä. 

MAURI PEKKARINEN
kansanedustaja (kesk.)
Eduskunnan I varapuhemies

Pienilläkin kunnilla mahdollisuus menestyä

Sunnuntai 3.7.2016

Kihniön messujen avajaisissa

Maakuntaitsehallinnon luominen merkitsee kuntien tehtävien radikaalia vähenemistä. Nykyisistä tehtävistä kunnille jää kuitenkin muassa lasten päivähoito, peruskoulu, lukio, kunnallistekniikka ja asuminen sekä kulttuuri, urheilu ja vapaa-aikaan liittyvät tehtävät.

Voidaan sanoa, että tähän saakka kuntapäättäjien tehtävissä on korostunut aineellisen hyvän jakaminen palveluina kuntalaisille. Päättäjien tulevissa tehtävissä korostuvat paikallisen elinvoiman kohentaminen, yrittäjyyden ja työn saannin edellytyksistä huolehtiminen.

Käytännössä pienempikin kunta voi jatkossa selviytyä sille jäävistä tehtävistä, jos se on kuntalaisten tahto ja jos kuntapäättäjät tiedostavat uuden roolinsa oikein.  

Euroopan ylivoimaisesti maaseutumaisimmassa maassa on tärkeää huolehtia siitä, että koko maan voimavarat, erityisesti suhteellisesti ottaen Euroopan suurimmat uusiutuvat voimavarat, saadaan hyödynnettyä ja maaseutu-Suomen elinvoima varmistettua. Näiden tavoitteiden  kannalta paikallistuntemus päätöksenteossa on ratkaisevan tärkeä asia.

Vahvasti valoa näkyvissä

Perjantai 20.5.2016 klo 17:24

Keski-Suomen maakuntavaltuuston avauspuheenvuoro 20.5.2016

Monien vuosien jälkeen Keski-Suomen aluetalouden ja työttömyyden kehitys on kääntynyt selvään kasvuun.

Työttömien määrä väheni viime kuussa julkistettujen tilastojen mukaan runsaalla 700 ja edellisestä kuusta yli 500 hengellä. Avoimien työpaikkojen määrä kasvoi samana aikana yli 500:lla. Maan työttömyystilastojen peränpitäjän rooli on nyt jäänyt taakse ja siellä pysyy pitkään.

Teollisen tuotannon kasvu odottaa vielä kunnon nousua. Kaupan ja erityisesti rakentamisen kohdalla alkaa jo mennä lujaa. Biotuotetehtaan, uuden sairaalan, Kankaan alueen, suurten asuntorakentamiskohteiden ja energiainvestointien lisäksi rakentaminen on vilkastumassa maakunnan eri puolilla niin, että rakennusteollisuusliiton arvion mukaan olemme jo tänä vuonna selvästi koko maan keskiarvolukemien yläpuolella.

Vaikka maan hallituksen kehyspäätöksessä ei periaatepäätöksiä uusista suurista liikennehankkeista saatukaan maakuntaan päätöksiä, aikaisemmin tehtyjen linjapäätösten rahoituksesta vastaa kuitenkin Sipilän hallitus. Sanottujen päätösten ja muiden maakuntaan ohjelmoitujen liikennehankkeiden rahoitukseen ollaan saamassa vuoteen 2019 mennessä noin 270 miljoonaa euroa. Tästä vähän yli puolet on Metsä Groupin investointiin liittyvää.

Maakunnan yhteisin voimin jatkamme ponnisteluja, jotta vielä koko maan liikennerahoituksen jakamattomasta 300 miljoonan euron potista saamme päänavauksen Kirri - Tikkakoski- välin käynnistymiselle.

Maakuntaitsehallinnon ja sote-uudistuksen toteutuminen on Keski-Suomelle merkittävä voitto. Parin vuoden takainen pyrkimys jakaa Suomi viiteen hallinnolliseen suuralueeseen olisi ollut suuri menetys maakunnalle. Nyt kaikki maakunnan kannalta keskeiset julkiset kehittämis- ja palvelutoiminnot tulevat olemaan maakunnan päättäjien omissa käsissä. Tulevana kesänä ja osin syksyllä lait, joilla uudistuksista päätetään, ovat tulossa maakuntiin lausunnolle ja ensi talvena päätöksentekoon eduskunnassa.

Asiaan liittyvä maakunnissa tapahtuva valmistelu on nyt syytä käynnistää. Valmistelutyön pitää tapahtua maakunnan poliittisen johdon ohjauksessa ja johdolla. Tätä tarkoittava kirje on tulossa valtioneuvoston piiristä vielä tänään.

Uudistus mullistaa kuntien tehtäviä ja taloudenpitoa radikaalisti. Kunnista siirtyvien tehtävien mukana maakuntiin siirtyvät, tehtäviin liittyvät taloudelliset vastuut, mutta myös niihin saadut valtionosuudet ja niihin käytetyt kunnallisverojen tuotot, ovat lähes 12 miljardia euroa. Muutos kohtelee kuntia tavattoman eri tavoin. Joiltakin kunnilta taloudellisten vastuiden siirtyminen on paljon suurempi kuin verotulojen siirtymä ja päinvastoin. Muutosten ääripäät ovat jopa 2.500 euroa asukasta kohti/v.

Rakennamme parhaillaan mallia, jolla siirtymäkauden ajaksi sote-uudistuksen aiheuttamat muutokset kuntatalouksiin nitistettäisiin mahdollisimman pieniksi. Suuremman valtionosuusuudistuksen aika tulee koskemaan vasta vuoden 2023 jälkeistä aikaa. 

Maakunta- ja sotehallinnon toimeenpano edellyttää, että maakunnissa jatketaan soten piirissä jo tehtyä

valmistelutyötä, nyt niin, että se kattaa kaikki toiminnot, jotka tulevat osaksi maakuntaitsehallintoa. Maan hallituksen suosituksen mukaisesti Keski-Suomen liitto ottaa maakunnan osalta koordinaatioroolin.

Kohtuusvaade koskee myös yritysjohtajia

Sunnuntai 1.5.2016 klo 15:16

Yhteiskuntasopimus on työntekijöiden kannalta poikkeuksellinen. Valtiontalouden säästöt puolestaan kohdistuvat vääjäämättä niihin, jotka tarvitsevat eniten hyvinvointiyhteiskunnan palveluja ja etuuksia.

Näistä syistä maan asioista vastuullisten on pidettävä erityisen tarkasti huoli siitä, että päätökset ovat kautta linjan mahdollisimman oikeudenmukaisia, ja että isoimman taakan kantavat yhteiskuntamme vahvimmat.

Tämä vaatimus koskee niin poliittisia päättäjiä, työmarkkinoiden johtoa kuin yritys- ja elinkeinoelämän nokkamiehiä ja -naisia etenkin suurimmissa yrityksissä. Oikeudenmukaisuuden varmistamisessa on edelleen paljon tehtävää. Minkäänlaista eliitin etuilua yhteiskuntamme ei etenkään tässä tilanteessa kestä.

Helsingin Sanomien äskettäisen selvityksen mukaan suurten pörssiyhtiöiden johtajien palkat ja bonukset kasvoivat viime vuonna 3,5 prosenttia. Palkkojen nousu oli yli kolminkertainen tavalliseen palkansaajaan verrattuna. Keskimäärin suuren pörssiyhtiön johtaja ansaitsi viime vuonna palkkoja ja bonuksia 1,1 miljoonaa euroa. Tämä on enemmän kuin kertaakaan sitten vuoden 2005.

Samaan aikaan erilaiset erokorvaukset ja "kultaiset kädenpuristukset" ovat nousseet tolkuttomiksi. Yritysjohtajien soisi näyttävän esimerkkiä kohtuullisuudesta  eikä kohtuuttomuudesta.

Tällainen meno ei voi jatkua. Yhteiskunnan vastaantulo elinkeinoelämälle on ollut ja on tuntuva. Sen vastapainoksi etenkin johtavassa asemassa olevilta odotetaan kohtuullisuutta, ja ennen muuta päätöksiä investoinneista ja työpaikoista Suomeen. Suomen ongelmat ovat suomalaisten yhteisiä. V vain yhdessä ja oikeudenmukaisesti voimme ne ratkaista.

Avainsanat: yhteiskuntasopimus, talous

Muutos on välttämätön

Sunnuntai 3.4.2016

Kinnulassa, yrittäjien kirkkopyhä -tilaisuudessa

Sipilän hallituksen on kyettävä vielä kuluvan vuoden aikana osoittamaan, että sen toimien tuloksena Suomen suunta muuttuu edellisen sini-punahallituksen aikaansaannoksista.

Kataisen ja Stubbin hallitusten aikana Suomen kansantulon kakku pieneni miljardeilla euroilla, teollisuustuotanto ja vienti vähenivät. Julkinen velka kasvoi samoina vuosina kymmenillä miljardeilla euroilla ja työttömyys lisääntyi peräti 100.000 henkilöllä. Tällaisen jatkumiseen ei ole varaa. Se johtaisi julkisten menojen radikaaliin lisäleikkauksiin.

Sipilän hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen on saatava talouden kasvu vauhtiin ja menojen kasvu kuriin. Menojen leikkaus on tehtävä kohdentamalla niiden painopiste taloudellisesti vahvimpiin.

Kilpailukyvyn parantamisessa tarvitaan työmarkkinajärjestöjen vastuunkantoa. Valtaosassa työmarkkinakenttää sitä on nyt myös löytymässä.

Jos neuvoteltu sopimus saa riittävän laajan hyväksynnän, hallituksen on syytä vauhdittaa osaltaan talouden kasvun käynnistymistä. Siihen Suomella on hyvät edelltykset. Julkisen taloutemme velka ei riko EU:n alijäämäkriteeriä. Velan määrä rikkoo sen täpärästi. Euromaista useimpien tilanne on näillä mittareilla Suomea heikompi.

100.000 työttömän lisääntyminen viime vaalikaudella voidaan muuttaa 100.000 työttömän vähentymiseksi tällä kaudella.

Yksilön oikeudet

Lauantai 2.4.2016

Kolumni julkaistu alun perin Keskisuomalaisessa 2.3.2016.

Perustuslaki turvaa yksityiselle ihmisille erilaisia oikeuksia. Jotkut niistä toteutuvat äänioikeuden tapaan täydellisesti. Toisten oikeuksien toteutuminen – vaikkapa tiettyjen sosiaalisten oikeuksien – voidaan usein kyseenalaistaa.

Joskus yksilön oikeuksia valvotaan perustuslain pohjalta tolkuttoman pitkälle. Pahimmillaan sellainen voi tapahtua toisen, monesti heikomman, kustannuksella. Tällainen on hallituksen esitys uudeksi tupakkalaiksi.

Eduskunnan käsittelyssä oleva esitys panee tupakointia monessa kohdin kuriin ihan mallikkaasti.

Autossa tupakointi luetaan kuitenkin niin tärkeäksi yksilön oikeudeksi, ettei siihen saa lakiteitse kajota, vaikka autossa olisi pieni vauva.

Lakiesityksen tausta on eduskunnan perustuslakivaliokunnan taannoisessa tulkinnassa. Sen mukaan tupakoivan autoilijan oikeus on vahvempi kuin samassa autossa matkaavan pienen lapsen oikeus auton savuttomaan sisäilmaan.

Lakiesitys on näiltä osin pöyristyttävä ja sitä on korjattava. Turha byrokratia tulisi samalla hävittää myös parveketupakoinnin kieltämisen tieltä.

Vuodesta 2011 lähtien Suomen kansantulon kakku on supistunut viime kuukausiin saakka. Nyttemmin ensimmäiset ohuen kasvun merkit on nähty. Edelleenkin taaperramme koko onnettoman euroalueen ja unioninkin heikoimpiin kuuluvaa vauhtia. Uudet vientiluvutkin puhuvat tästä.

Kun verotulot eivät ole riittäneet menoihin, velkaa on otettu ja paljon. Kasvavat julkiset menot ja paisuva velka ja pienentynyt kansantulo on kestämätön yhdistelmä. Pyörät on saatava pyörimään, ihmiset työhön.

Helpommin sanottu kuin tehty: 1. Suomen talouden ”vahvoilla aloilla” kysyntä on hiipunut. 2. Kustannuskilpailukykymme on heikentynyt vuosikymmenessä 10– 5 % tärkeimpiin kilpailijoihimme. 3. Venäjä-pakotteet ja Venäjän kysynnän muukin lasku on iskenyt Suomeen kilpailijoitamme enemmän. 4. Ikäranteemme on muita maita vinompi.

Jos meillä olisi oma markka, olisimme sallineet sen devalvoitua. Kansan ostovoima olisi heikentynyt, mutta kilpailukyky ja työllisyys olisivat parantuneet.

Mutta kun ei. Lipposen ja Niinistön vedolla Suomi vietiin euroon, vaikka monet sitä vastustivat. Ja siellä ollaan. Kohta 400 miljoonan asukkaan euro ei devalvoidu 5, 5 miljoonan asukkaan Suomen tarpeisiin. Eurosta lähdöstä on houkuttavaa puhua, mutta sinne kerran mentyämme lähtö olisi valtavien riskien ratkaisu. Mutta ei sekään mahdotonta ole.

Ken uskoo eurosta lähdön vaikeuteen, hänen täytyy uskoa yhteiskuntasopimuksen välttämättömyyteen. Ja sellaista ollaan nyt tekemässä. Ollaan alentamassa yrittämisen ja suomalaisten työllistämisen kustannuksia, sitoutumassa vähän pitempään vuosityöaikaan. Ollaan, toivottavasti, parantamassa kilpailukykyä. Ollaan helpottamassa yrityksen ja henkilöstön paikallista sopimista. Ollaan leikkaamassa julkisia menoja. Ja ollaan uudistamassa ns. rakenteita eli purkamassa byrokratiaa, tekemässä sote-uudistusta ja kokoamassa maakuntahallintoa.

Luotan vastuullisiin työmarkkinajohtajiin. En sen sijaan luota ihan kaikkiin oppositiopoliitikkoihin. Siellä kyllä tunnustetaan 4 miljardin euron tasapainottamisen välttämättömyys, mutta vastustetaan liki kaikkia säästöjä. Hallituksen ja eduskunnan enemmistön tehtävä on löytää leikkauksiin oikeudenmukaiset sisällöt. Uskon, että näin myös käy.

Biotalous on Sipilän hallituksen tärkeä painopiste. Bioenergialla on tässä merkittävä rooli. Monet tuntuvat uskovan, että bioraaka-aineilla ratkaistaisiin Suomessa liki kaikki energiatarpeet. Biotalouden ja -energian innokkaana kannattajana sanon, että noin ei kuitenkaan ihan ole. Vaikka metsäteollisuus lopetettaisiin ja puu muutettaisiin energiaksi, se ei riittäisi kuin runsaaseen puoleen energian vuosikulutuksestamme. Mahdollisuuksia silti löytyy.

Erilaisen biomassan kaasuttaminen pienimuotoisemmalla tuotannolla liikenteen ja myös sähkön, lämmön tarpeisiin on Keski-Suomelle tärkeä asia.

Tänään maakunnassa tuotetaan biokaasua noin 37 Gwh:n verran. Maakunnan omat tarkoitukseen sopivat raaka-aineet riittäisivät tehdyn selvityksen perusteella jo ilman Äänekosken investointia noin 500 Gwh:n tuotantoon. Peltobio, lanta, biojäte ja jätevedet ovat tärkeimmät lähteet. Mustankorkea sai jo myös merkittävän valtionavustuksen.

Maakunnassa on myös kasvava alan teollinen tuotanto. Erityisesti biokaasun liikennekäytön lisäämiseksi nyt tarvitaan toimia sekä jakelupaikkojen lisäämiseksi että riittävän peruskysynnän varmistamiseksi.

Avainasemassa ovat kunnat, erityisesti Jyväskylä, ja niiden hankinnat. Paikallisliikenteen bussit, jätteen kuljetus, muut julkisomisteiset liikennevälineet tulisi ohjelmallisesti siirtää biokaasukäyttöisiksi. Riittävän jakeluverkon syntyminen edellyttää käytännössä Gasumin saamista apuun. Jakeluverkkojen rakentamisen ohella Gasum voi varmistaa maakaasullaan myös kaasun saannin katkeamattomuuden.

Biokaasu voi olla maakunnalle nopeastikin yli 100 miljoonan euron ja 1000–2000 työpaikan mahdollisuus. Sen eteen on ponnisteltava. Maatilojen biokaasuinvestointien investointitukikielto kaasua ulos myytäessä on kumottava nopeasti.

Nyt ei ole puoluepolitikoinnin aika

Torstai 18.2.2016 klo 22:20

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksesta saatiin viime vuoden lopulla aikaan toteuttamiskelpoinen ratkaisu, jossa vastuu palvelujen järjestämisestä siirtyy 18 maakunnalle.

Ratkaisulla voidaan parantaa ihmisten palveluja koko Suomessa ja säästää samalla veronmaksajien rahoja. Kaikin puolin järkevää on, että samassa yhteydessä toteutetaan laajempi maakuntauudistus.

Sosiaali- ja terveysministeriön torstaina julkistaman lausuntoyhteenvedon mukaan valtaosa kunnista, kuntayhtymistä ja muista toimijoista pitää nykyistä maakuntajakoa hyvänä pohjana uudistamiselle.

Kaikkien hallituspuolueiden on nyt seisottava yhdessä sovitun ratkaisun takana. Nyt ei ole puoluepolitikoinnin aika. Avoimiin asioihin haetaan ratkaisut tulevassa valmistelussa.

Uudistuksen toteuttamisessa tarvitaan myös hallitus-oppositio-rajan ylittävää yhteistyötä etenkin maakunnissa.

Puuta jalostettava pitemmälle!

Lauantai 13.2.2016

Petäjävedellä Metsäpäivässä 

Puuta kasvaa Suomen metsissä noin 16 milj. m3:a enemmän kuin on metsien nykyinen hyödyntäminen. 2030- luvulle tultaessa hakkuiden kestävä lisäyspotentiaali nousee lähelle 20 milj. m3.  

Puun lisäkäyttöön investoidaan. Uudet suurhankkeet keskittyvät valtaosaltaan selluloosan valmistamiseen lisääntyvästi myös nestemäisten polttoaineiden tuotantoon. Etenkin sellun vienti on hyvässä vauhdissa ja kasvaa lähivuosina.

Korkeimman jalostusasteen tuotteissa samaa vauhtia ei ole saavutettu.  

Puu pitäisi kuitenkin pystyä jalostamaan pitemmälle, uusiksi tuotteiksi, joissa puukuutiometrin arvo olisi sellua huomattavasti suurempi.

Nestemäisten biopolttoaineiden sekoitusvelvoitteen käyttöön ottaminen on ollut hyvä esimerkki siitä, miten uudet innovatiiviset tuotteet saadaan vauhdilla markkinoille. Lailla määrättiin vuonna 2009, että tuotteille liikennepolttoaineiden sisällössä on oltava asteittain 0 %:sta 20 %:iin kasvava uusiutuvan biopolttoaineen osuus.  Tänä vuonna osuuden pitäisi olla 10 %, vuonna 2020 20 %.

Kun kysyntä on ollut taattu, alan yritykset ovat uskaltaneet satsata  biotuotteiden kehittämiseen ja tuotantoon. Ratkaisu on ollut kenties yksi tärkeimmistä syistä Neste Oyj:n hyviin tuloksiin. Eikä muillakaan alan kotimaisilla valmistajilla mene heikosti. Kaiken lisäksi liikenteen uusiutuvan bion osuus liikennepolttoaineissa on tänä vuonna 10 %:n velvoitteen sijasta jo 13 – 14 %.

Vastaavalla tavalla – erilaisia menettelytapoja käyttäen -  myös monille muille korkealle jalostetuille biotuotteille tulisi taata nykyistä parempi kotimainen kysyntä ja sitä tietä mahdollisuudet myös vientiin.

Hankintalakia uudistettaessa puhtaille biopohjaisille tuotteille on annettava etusija, mikäli hankkija niin haluaa.  Suuremman hiilijalan jäljen jättävien tuotteiden verotusta tulisi edelleen kiristää ja päästöttömien biotuotteiden verotusta keventää ja jättää eräissä tapauksissa  verottomiksi.    

Uudistuksia tarvittaisiin edelleen myös rakennusmääräyksiin. 0-energiatalojen ensisijaisen tavoittelun sijasta pitäisi päästä 0-päästöisten ratkaisujen vauhdittamiseen.  

Aivan ratkaisevaa erityisesti korkealle jalostettujen puupohjaisten tuotteiden saamisessa markkinoille on alan tutkimus- ja kehittämisrahoituksen varmistaminen. Julkisten resurssien määrä tarkoitukseen moninkertaistettiin vuodesta 2005 vuoteen 2011 välillä. Nyt kasvuvauhti on hiipunut lähes olemattomiin. Tämä ei tiedä hyvää.     

Fortumin Caruna -kaupat ja siirtohinnat

Perjantai 5.2.2016 klo 8:17

Caruna Oy:n suuret sähkön siirtohintojen korotukset ovat nostattaneet aiheesta tuiman keskustelun.

Tapahtuneet korotukset eivät ole mielestäni kovinkaan suuri yllätys.

Caruna osti siirtoverkot Fortum Oyj:lta pari vuotta sitten. Maan hallitus - kokoomus, sdp, vasemmistoliitto ja vihreät - mukana siis nyt eduskuntakyselyn tehnyt puheenjohtaja Arhinmäki, hyväksyivät kaupan.

Kritisoin ankarasti heti syksyllä 2013 esille tulleita myyntiaikeita ja sitten itse kauppaa.

Mielestäni alusta lähtien olisi selvää, että siirtohintojen seuraavalla vahvistamiskaudella, joka alkoi viime vuonna, ei valtion enemmistöomistuksessa oleva Caruna tulisi ensimmäisten nostajien joukossa. 

Tähän oli tarjoutumassa mahdollisuuksia uuden sähkömarkkinalain seurauksena. Kataisen hallituksen esityksestä sähkönsiirtoyhtiöt velvoitettiin parantamaan verkkojen toimintavarmuutta myrskyjen ja muiden poikkeustilanteiden varalle. Se edellyttäisi noin 3 miljardin euron investointeja siirtoyhtiöltä 2030- luvun alkupuolelle mennessä.

Ilmeisesti juuri näitä mahdollisuuksia Caruna nyt käyttää maksimaalisesti hyväkseen. Energiavirasto voi ja sen tulisi mielestäni kuitenkin puuttua nyt ilmiselvästi ylimitoitettuihin korotuksiin, ei vasta neljän vuoden kuluttua, vaan heti. Caruna tuntuu keräävän rahaa etukäteen tulevia investointeja varten.

Fortumin siirtoverkkojen myynnin ehkä sittenkin suurin virhe oli siinä, että kauppa koski strategisesti tärkeätä yhteiskunnan sähköverkkoa. Sen omistus tulisi Suomen oloissa pitää valtion suorassa tai ainakin välillisessä määräysvallassa. Carunan omistuksessa nyt olevat verkot ovat keskeisellä alueella Suomen sähkönhuoltoa.

Kysymys kuuluu nyt onko siirtohintojen 27 %:n korotus perusteltu nyt alkaneella siirtohintakaudella? Miten hinnan asettaminen monopolitoiminnassa tapahtuu? Avainasemassa on Energiavirasto. Sen tehtävä on määritellä perusteet hyväkysyttäville kustannuksille ja sijoitetun tuoton sallittavalle maksimille.  Energiaviraston "vahvistamispäätökseen" on varmuudella vaikuttanut tuleviin investointeihin varautuminen, liikaa vai kohtuullisesti, se tulee nyt arvioida. Yllättävää kuitenkin on, että energiavirasto hyväksyi sijoitetun pääloman tuoton rajaksi lähes 5,92% % nykyisen 3,12 %:n sijasta.

Oma lukunsa on lisäksi Suomen ja eurooppalaisen verojärjestelmän juuri Carunan tapaisille yhtiöille tarjoamat porsaanreiät. Konsernien sisäiset kohtuuttoman vapaat siirtohinnoittelut ja EU- maissa noudatettava erilainen yhteisöverotus tuottaa täysin kohtuuttoman tuloksen: Yhtiö ei juurikaan maksa Suomesta keräävistään tuloista veroja Suomeen!

Avainsanat: energia, talous

Alkoholi kaduilta ravintoloihin!

Keskiviikko 20.1.2016

Mustasaari, Vallonia Parkin avajaisissa:

Alkoholin kokonaiskulutuksen kasvun hiipuminen on toivottu kehityssuunta. Kulutustavoissa suunta on kuitenkin väärä ja vahingollinen. Alkoholin anniskelu ravintoloissa on näet voimakkaassa laskussa.

Juopottelun lisääntyminen kontrolloimattomissa tiloissa, kaduilla ja muualla vastaavissa paikoissa, on aiheuttanut  monien yksilökohtaisten ongelmien kasvun. Kielteiset seuraukset ovat näkyvissä myös ilmiön vaikutuksena kansanterveyteen, yleiseen järjestykseen ja viihtyisyyteen, viime kädessä koko kansantalouteen.

Kepillä ja hyvää tarkoittavalla "puistokontrollillakaan" asia ei korjaudu, ei ainakaan yksin. Niin suurta määrää "puisto- ja nurkkavahteja" maasta tuskin löytyy. Alkoholi- ja verolainsäädäntöä on muutettava.

Ravintoloissa tapahtuva kontrolloitu anniskelu on tehtävä kilpailukykyisemmäksi esimerkiksi sen arvonlisäverotusta alentamalla. Samaan aikaan ja vastaavasti alkoholiverotusta tulisi kiristää. Omien väkijuomien kanssa kaduille ja kujille - periaatteesta päästäisiin näin siirtymään kohti ravintola-anniskelua.

Avainsanat: terveys

Euro ja Waterloo (ksml mieipidekirjoitus 27.12.15)

Sunnuntai 27.12.2015

Jo ennen euron syntyä vuonna 1999 sen piti olla selvää: EMU:sta ja eurosta, oli tuleva monelle Waterloo. Niinistö ja Lipponen veivät kuitenkin Suomen euroon ilman kansanäänestystä.  Keskusta äänesti vastaan. 

Tein puoluekokoukselle vuonna 1997 raportin, jossa perustelin, miksi ei eurolle.  Euromaiden taloudet olivat ja ovat rakenteeltaan, tuottavuudeltaan ja bkt/asukas- tasoltaan hyvin erilaiset ja kansalaisten mentaliteetit eri puusta. Ne soveltuvat huonosti, niin kuin nyt on nähty, samaan valuuttaunioniin.

Juuri Suomen kaltaiset muut pohjoiset maat jäivät kaiken lisäksi euron ulkopuolelle. Viimeistään silloin oli nähtävissä, että euro ajaa meidät vaikeuksiin, jos ja kun kohtaamme talousongelmia, jotka eivät koske muuta euroaluetta (epäsymmetrinen shokki). Ja juuri tuollaisessa lirissä nyt olemme.

USA:sta 2008 lähtenyt finanssikriisi merkitsi jo romahdusta myös Suomessa. Rinnan sen meiltä meni kilpailukyvystä suuri siivu, kun palkat nousivat rutkasti, kiitos kokoomuksen.

Kaiken kukkuraksi Suomen talouteen iskivät, meistä osin riippumatta, metsäteollisuuden, IC- sektorin ja Venäjä-kaupan ongelmat. Epäsymmetrinen shokki on juuri sitä, että ne iskivät meille, mutteivät muihin euromaihin ainakaan yhtä lujasti.

Euro ei reagoi kilpailukykymme palauttamiseksi. Se ei devalvoidu pienen Suomen suuriinkaan rakenteellisiin tai shokki-ongelmiin.

Talouspolitiikan kolmesta keskeisestä ”ohjaussauvasta”, 1. rahapolitiikka, 2. finanssipolitiikka ja 3. tulo- ja työmarkkinapolitiikka, yksi on nyt siis pois.  Kahden tulisi toimia sitäkin tehokkaammin. Tämän tunnustivat työmarkkinajärjestöt euro-jäsenyyttä kannattaessaan. Ja sen heidän toivoisi muistavan nytkin. 

Kataisen ja Stubbin hallitukset yrittivät korjata tilannetta ensin pieleen mennein rakenneuudistuksin (kunta- ja sote). Sitten finanssipoliittisin toimin eli julkisten menojen leikkauksilla ja verojen kiristämisillä.

Tuolla tiellä talous kuitenkin supistui, kun riittävät toimet kasvun hyväksi puuttuivat. Työmarkkinoiden sinänsä vastuullinen tuloratkaisu oli tilanteeseen riittämätön. Seurauksena oli työttömyyden raju kasvu vuodesta 2011 vuoteen 2015 peräti 100.000 työttömällä.

Sipilän hallituksen toimin työpaikkojen määrä on jo saatu varovaiseen kasvuun. Työttömyys kuitenkin kasvaa. Suomen saaminen kunnolla ylös suosta hallitus ja Suomi tarvitsevat nyt a) rakenneuudistuksia, b) julkisia menoja hillitsevää ja kasvua vauhdittavaa finanssipolitiikkaa ja vielä c) yhteiskuntasopimuksen.

Rakenneuudistuksilla tähdätään julkisten menojen vähentämiseen ja talouden hidasteiden purkamiseen. Siksi tarvitaan sote- ja maakuntahallinnon uudistukset sekä byrokratian purkamiset. Ne auttavat pitkän päälle, kunhan ne saadaan periaatepäätöksistä lopullisiksi ratkaisuiksi. Uudistukset mm. työmarkkinoilla rohkaisisivat investoimaan nopeamminkin.

Välttämätöntä on myös finanssipolitiikan kääntäminen tukemaan talouden kasvua ja menojen hillintää.

Meno, jossa syömme rutkasti enemmän kuin tienaamme, ei käy. Lähes kaikesta on siksi pakko leikata. Se on tehtävä oikeudenmukaisesti. Vahvempien on kannettava suurin vastuu.

Oppositio sanoo, että he leikkasivat jo ja ettei enää tarvitse leikata. Jos Kataisen ja Stubbin hallitusten leikkaukset olisivat johtaneet talouden ja työllisyyden kasvuun, ei Sipilän hallitus leikkaisi. Jos olisimme viimeiset neljä vuotta kyenneet euron ulkopuolelle jääneen Ruotsin talouskasvuun, kansantuotteemme olisi tänään vuodessa lähes 20 miljardia euroa suurempi kuin se nyt on. Nyt kansantuotteemme kyntää tämän päivän hinnoin vuoden 2006 tasolla.

Julkisten menojen kasvulle on vaihtoehto. Se on talouden saaminen kasvuun ja ihmiset työhön.   

Tähän tähtäsi ns. yhteiskuntasopimus, jolla parannetaan kustannuskilpailukykyä. Talouden kasvu/lasku syntyy kaavasta: kasvu/lasku = työn tuottavuuden muutos x työpanoksen määrän muutos.  Niinpä kasvun varmistamiseksi on työn tuottavuutta, määrää tai molempia siis kyettävä parantamaan. Asiassa voisi auttaa myös paremmin toimivat työmarkkinat, mahdollisuudet sopia paikallisesti, kunhan samalla parannetaan työntekijän turvaa.

Ainakin niiden, jotka olivat euro- jäsenyyden kannattajia, toivoisikin vielä kerran tekevän kaiken voitavan, että yhteiskuntasopimus tai sen tapainen saataisiin aikaiseksi. Jos työmarkkinoilla ei synny kustannuskilpailukykyä riittävästi parantavia ratkaisuja, on hallituksen toimittava. Sen on silloin tartuttava toimiin, jotka se varmasti, ei mahdollisesti, voi viedä lävitse.

Jos taas ay- liikkeenkin piiristä kuuluneet puheet ns. fiskaalisesta devalvaatiosta maistuvat muita malleja paremmin ja jos ne rakennetaan vastuullisesti ajatellen myös niitä, jotka eivät ole työssä samoin kuin tulevia sukupolvia ajatellen, olisi tuokin kortti katsottava. Muttei sekään riitä ilman eräitä muita kasvua ja työllisyyttä parantavia uudistuksia.

Fiskaalinen devalvaatiohan tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että työn välillisiä kustannuksia työnantajille madalletaan, mutta esim. kuluttamisen verotusta samalla kiristettäisiin. Ei helppo juttu tämäkään.

Mikäli yhteiskuntasopimus tai sen sukuinen kustannuskilpailukykyä parantava ratkaisu saataisiin aikaiseksi, se takaisi sen, että suomalainen työ ja sen tulokset menisivät vähitellen kaupaksi maassa ja maailmalla, viimeistään vuodesta 2017/2018 lähtien. Tässä tilanteessa Sipilän hallituksen ei kuitenkaan kannattaisi juuttua odottelemaan sinne saakka nollakasvun tiellä.

Yhteiskuntasopimuksen syntymiselle ehdollistettujen veronkevennysten lisäksi hallitus voisi tuossa tapauksessa käynnistää mittavammakin kasvu- ja elvytysohjelman, joka vaikuttaisi heti. Työllisyyttä ja investointeja parantava lisävelkakaan ei silloin ole synti, jos näkymä kasvusta on jatkossa varma.

Hyvää ja rauhaisaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Mauri Pekkarinen

Avainsanat: talaous, euro

Kansleri eivätkä edustajat syyttäneet valehtelusta (vastine ksml)

Torstai 3.12.2015 klo 9:38

Keskisuomalainen käsitteli laajasti eduskuntakeskustelua koskien koneellista kullankaivuuta Lemmenjoella, jonka keskustelun aikana esittämistäni puheenvuoroistani eräs kullankaivaja teki  kantelun oikeuskanslerille.

Otsikko pääuutissivulla  ”Myös Pekkarista syytettiin valehtelusta” ja varsinaisessa jutussa kysymykseksi muotoiltu lause ”Entä mistä Pekkarisen väitettiin valehdelleen?” ovat loukkaavia. Niistä saattoi saada käsityksen, että tuollaiset lauseet olisivat kansanedustajien tai jopa oikeuskanslerin suusta tai kynästä.

Olen avoimesti myöntänyt, että lausumani siitä aikaikkunasta, jolloin kullankaivu oli mahdollista ja lupia sai Lemmenjoelle, oli epätarkka ja sellaisina osittain virheellinen. Kuvaukseni siitä, minkä kokoisella koneella voidaan Lemmenjoella edelleen kultaa kaivaa oli, niin kuin oikeuskanslerikin sanoo, puutteellinen. Näistä ja joistakin muistakin puutteellisuuksista olen pahoillani samoin po. osittain virheellisestä tiedosta.

Asian eduskuntakäsittelyn missään vaiheessa yksikään edustaja ei syyttänyt minua valehtelusta tai vastaavasta. Eivät nekään, jotka ao. valiokunnan jäseninä tunsivat asian tarkasti. Liioin kukaan ei puuttunut asiaan kyselytunnilla. Kukaan ei vaatinut minulta tai koko valtioneuvostolta minkäänlaista selvitystä puheideni johdosta.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkan selvitys asiasta päättyy seuraavasti:

”..Aihetta epäillä, että Pekkarinen olisi esittänyt lausumansa tarkoituksella antaa eduskunnalle virheellistä ja puutteellista tietoa sekä siten johtaa eduskuntaa harhaan, ei nähdäkseni ole tullut ilmi. 

Edellä sanotun perusteella kiinnitän entisen ministerin Mauri Pekkarisen huomiota siihen, että esiinnyttäessä eduskunnassa ministerin asemassa tulisi lausumia annettaessa eduskunnan tiedonsaannin turvaamisen kannalta pyrkiä etukäteen varmistumaan tietojen oikeellisuudesta ja väärinkäsitysten välttämiseksi riittävästä täsmällisyydestä. Saatan tämän Pekkarisen tietoon lähettämällä hänelle jäljennöksen tästä päätöksestä tiedoksi.

Muihin laillisuusvalvonnallisiin toimenpiteisiin asia ei anna aihetta.”

Laukaassa 1.11.2015

Torstai 5.11.2015 klo 8:42

Hallituksella on edessä monia suuria tehtäviä Suomen saamiseksi talouden nousun tielle.

Työttömyyden kasvun katkaisemisen on kuitenkin kiireisin tehtävä, johon on löydettävä lääkkeet nopeasti.

Työttömyys on kasvanut jo pitkään noin 30.000 uuden työttömän vauhtia vuodessa. Tuo tahti tarkoittaa työttömyyden kustannusten kasvua lähes 500 miljoonan euron vuosivauhtia nyt jo olevien yli 6 miljardin euron vuosikustannusten päälle.

Entistä suurempi työttömyydestä aiheutuva taakka kaatuu entistä pienemmän määrän työssä olevia maksettavaksi. Puhumattakaan siitä, mitä työttömyys sen kohteeksi joutuneille aiheuttaa.

Sipilän hallituksen aikana suunta ei ole kohentunut vielä ratkaisevasti, vaikka merkkejä paremmasta on jo nähty.

Työmarkkinaosapuolten ja hallituksen tulisikin tarkastella yhteiskuntasopimuksen ylös nostamista entistäkin painavammin myös akuutin työttömyyden kannalta. Mitä rohkeammin kustannuskilpailukykyämme kyetään parantamaan, sitä rohkeammin hallituksen tulisi rahoittaa pahenevaa työttömyyttä elvyttävin toimin. Tekemätöntä työtä kun maasta löytyy vaikka kuinka paljon.

Vastuu ratkaisujen hakemisessa tulisi olla entistä vahvemmin myös mainioita tuloksia tehneillä suurilla yrityksillä

Keski-Suomea ei saa uhrata suuralueille!

Keskiviikko 4.11.2015

Puheet viidestä itsehallinnollisesta sote- alueesta ja jatkossa maakunnasta ovat tulella leikkimistä monessa mielessä.

Ensiksikin, suuralueet eivät kykene tunnistamaan palveluiden järjestäjinä paikallisia olosuhteita ja ihmisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeita.

Toiseksi, suuralueet hävittäisivät monta nykyistä maakuntaa oman alueensa päätöksentekijänä, asioidensa ajajina  ja hoitajina. Valta siirtyisi muutamaan suurimpaan keskukseen.

Yksi menettäjä olisi ehdottomasti Keski-Suomi. Suomen jakaminen viiteen suuralueeseen pirstoisi maakunnan ja veisi päätösvallan kauaksi. Sote- ratkaisun mukanahan samaan alueelliseen itsehallinnolliseen yhteisöön on tarkoitus koota myös kaikki muutkin keskeiset aluehallinnon tehtävät.

Maakunnan kansanedustajien ja muiden keskeisten päättäjien on nyt huolehdittava siitä, ettei aluerakenteeltaan ja toiminnallis- taloudelliselta muodoltaan yhtenäistä Keski-Suomea pirstota.

Kauhajoella robottinavetan avajaistilaisuudessa

Keskiviikko 28.10.2015

Jokaisen nykyaikaisen maatilan kehittämisessä bioraaka-aineiden täysimääräinen käyttö ja kierrätys tulevat saamaan tähänastista suuremman roolin. Oljet, suoja-alueiden heinä, lanta, liete, elintarvikejätteet ja monet muutkin biojakeet ovat jatkossa yhä useammin taloudellisesti hyödynnettävissä olevia asioita eikä kustannusrasitteita niin kuin ovat nykyisin monessa tapauksessa.

Ehkä nopeimmin sanottujen biojakeiden käyttö lisääntyy kuivamädätykseen perustuvan biokaasun raaka-aineena.

Asiaa on merkittävästi edistänyt uusien maatilakokoisten biokaasulaitosten kehittyminen ja tulo markkinoille.

Biokaasua voidaan käyttää joko yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa (CHP-tuotanto) että liikenteen polttoaineena. Ensiksi mainittu on suurempien tuotantoyksiköiden vaihtoehto siellä missä on kysyntää myös lämmölle. Liikenteen polttoainetta voidaan valmistaa myös pienemmissä yksiköissä.     

Esimerkiksi Keski-Suomessa tehdyn selvityksen mukaan bioraaka-aineen puolesta maakunnassa voidaan korvata nopeastikin biokaasulla runsaat 10 % nykyisestä fossiilisesta öljyn käytöstä. Tuo määrä merkitsee noin 50 miljoonan euron arvoista polttoaine-erää raaka-aineista, joille ei ole ollut tähän saakka käyttöä. Etelä-Pohjanmaalla biokaasun mahdollisuudet ovat Keski-Suomea suuremmat. Oma lukunsa on lisäksi puun kaasuttaminen, jolloin volyymit nousevat aivan toisiin mittaluokkiin.   

Maatalouden ja elintarviketalouden biojakeiden hyödyntäminen on samalla kiertotaloutta. Biokaasun jalostusjäännöksistä voidaan näet valmistaa lannoitteita, jollain ravinteet palaavat uuden kasvuston tarpeisiin.

Biokaasun liikennetuotanto on edennyt tähän saakka hitaasti, koska toimivat jakelujärjestelmät ovat hidastaneet kaasuautojen hankintaa. Suomessa on vain noin 2000 kaasuautoa, Ruotsissa noin 50.000 ja koko maailmassa noin 18 miljoonaa.   

Tilanne on kuitenkin muuttumassa. EU:n yhteisin päätöksin jäsenmaat ollaan velvoittamassa varmistamaan tietyllä tiheydellä tankkauspisteet sekä biokaasulle että sähkölle. Minimi Suomen tapauksessa on noin 700 tankkauspistettä.

Järjestelyn toteuttaminen tulee vauhdittamaan biokaasun tuotantoa myös pienissä maatalouden yhteyteen rakennetuissa yksiköissä.

Taakan kanto kuuluu vahvimmille

Lauantai 12.9.2015

Lue Keskisuomalaisen kolumni tästä.

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »