Valvonta hyvästä, pankkiunioni pahasta !

Keskiviikko 12.9.2012 klo 16:52

 

Mauri Pekkarinen, eduskunnassa 12.9. klo 16.00, päivitetty klo 20.00

 

Euroopan komission ehdotus Euroopan pankkiunionin perustamiseksi on uusi askel euroalueen integraation syventämiseksi eteläisen Euroopan ehdoin. Suomi on tämänkin ehdotuksen kiistaton maksumies.

Eurooppalaisen pankkijärjestelmän valvonnan parantaminen on monin kohdin perusteltua ja oikein.

Esitetty valvontamalli ei ole kuitenkaan sellaisenaan kelvollinen.

Pankkiunionin esitettyjä jatkoaskeleita ei voi missään oloissa hyväksyä. Euroalueen kattavalle yhtenäiselle talletussuojajärjestelmälle ja kriisinhallintajärjestelmälle on sanottava jyrkkä ei.

Yhteisessä talletussuojassahan ajatus on rakentaa euroalueen kattava järjestelmä, jossa euromaat kollektiivisesti vastaisivat kaikkien euroalueen pankkien talletusten talletussuojasta 100.000 euroon saakka. Jos siis esimerkiksi portugalilainen pankki tekisi suuria virheitä eikä pankki pystyisi vastaamaan tallettajien rahoista, myös suomalaispankkien asiakkaat olisivat velvollisia osallistumaan tallettajien saatavien turvaamiseen sanottuun 100.000 euroon saakka.

Tällainen menettely rohkaisisi entisestään monien pankkien omistajia ja tallettajia riskinottoon. Näin kävisi myös, mikäli komission esitys kriisinratkaisujärjestelmästä toteutuu. Siinäkin kaikkien euromaiden pankkien asiakkaat ja kenties omistajat kantaisivat vissiin mittaan yhteisesti vastuun vaikeuksiin ajautuneiden pankkien pelastamisesta.

 

Kun EKP teki muutama päivä sitten mammuttimaisia päätöksiä kriisimaiden rahoittamisesta EKP:n jälkimarkkinaostoin, maan hallituksen piiristä sanottiin, ettei EKP:n päätöksiä ole paikallaan enemmän arvioida. Nyt kun komissio julkisti sanotut esityksensä, jotka pitää ainakin yrittää hyväksyttää kansallisilla parlamenteilla, pääjohtaja Liikanen oli kuitenkin ensimmäisenä ottamassa selvästi poliittista kantaa pankkiunionin puolesta. Pankkiunionista päättäminen ei totisesti ole keskuspankkien asia, vaan eri maiden poliitikkojen asia.

 

Muutoinkin joutuu ihmettelemään sitä, miten on mahdollista, että pääjohtaja Liikanen asettui EKP:n neuvostossa tukemaan eteläisen Euroopan kriisimaiden linjaa Saksan linjaa vastaan. Liikanen on selityksen velkaa.

 

Rikotaanko perustamissopimusta ?

 

Oman pohdintansa arvoinen asia on lisäksi kysymys ajatellun pankkiunionin oikeusperustasta. Nyt ensin valvontaelin, sitten muut edellä sanotut, EKP:n kylkeen ja siihen oikeudelliseen tukipilariin nojaten, mikä EKP:lle tehtävineen on perustamissopimuksessa annettu.

Monet oikeusoppineet ovat jo kyseenalaistaneet tämän. Heidän mielestään, jos pankkiunioni rakennetaan, se tarvitsisi oman oikeusperustansa, tukipilarinsa, perustamissopimuksessa. Ymmärrän, että sellainen vaatisi asian käsittelemistä kaikissa jäsenmaiden, ainakin mukaan tulevien euromaiden parlamenteissa. Sen seulan läpäisemistä monet pelkäävät.

Oma käsitykseni on, että mikäli asiantuntijat osoittavat pientäkin epäilyä pankkiunioniratkaisun tekemisestä EKP:n kylkeen, on asiasta järjestettävä Suomessa kansanäänestys.

 

Avainsanat: pankkiunioni, yhteisvastuu, talletussuoja