Kolme kommenttia sairauslomalta

Perjantai 21.4.2017 klo 13:37 - Mauri Pekkarinen

Näin se meni

 

Syöpä! Se sana pysäyttää ja jysäyttää. Niin minunkin kohdalla.

 

Olin tiennyt odottaa, että joku päivä kohdallani tämä on totta. Siitä suurena mahdollisuutena kertoi minulle lääkärini jo 10-15 vuotta sitten.

 

Jo vuonna 1995 minulla todettiin erittäin korkeat PSA-lukemat. Jo silloin otettiin ensimmäiset koepalat. Ei löytynyt syöpää silloin eikä näiden 22 vuoden aikana, joiden ajan olen ollut tehostetussa (PSA 2 kertaa vuodessa) PSA-seurannassa. Lisäksi on otettu muutaman vuoden välein koepalat.

 

Nyt sitten löytyi eturauhasesta pieni määrä ja matalan ärhäkkyystason syöpäkudosta, vaikka PSA ei vieläkään ole paljon noussut jo alun perin korkeista lukemista.

 

Talvi ja kevät olivat aika vaikeita. Ei tiedetty varmuudella onko levinnyt. Sitten helpotti vähän, kun magneettikuvat kertoivat, ettei leviämisestä minnekään ollut näyttöä.

 

5.4. tehtiin leikkaus. Siihen päädyimme. Se todettiin jatkon kannalta varmimmaksi. Ja kaikki meni hyvin. Ei ongelmia runsaan parin viikon paranemisen taipaleelta.

 

Pyrin ensi viikolla takaisin töihin. Nöyrin mielin palaan, tietoisena siitä, ettei syöpä erittäin hyvästä ennusteesta huolimatta ole helppo juttu. Se on sittenkin arvaamaton.

 

Raija on ollut valtavan suuri apu. Samoin muun perheen tuki ja monien ystävien tervehdykset, ovat lämmittäneet.

 

Ps. Kun eduskunnasta on joutunut olemaan useampia päiviä pois, ajattelin kertoa julkisuuteen todellisen syyn. Tämä on sairaus sairauksien joukossa.

 

Vähän kunnallisvaaleista

 

Kunnallisvaalit käytiin. Kansa on puhunut ja siihen on tyytyminen.

 

Keskustalle vaalitulos oli historiallisen huono. Vastuunkanto erityisesti pääministeripuolueena on tätä. Olemme tehneet mielestäni monet asiat oikein. Suomi selviytyy. Uusi nousu on totta. Talous kasvaa ja työllisyys kohenee.

 

Ja miksikäs emme palaisi tukevammalle tielle! Suomen reaalinen kilpailukyky on edelleen yksi koko maailman parhaimmista. Kiky-sopimuksen ansiosta, lähinnä, nyt myös kustannuskilpailukyky paranee muutamassa vuodessa lähelle kilpailijamaidemme vastaavaa.

 

Äkkiä ajatellen tämän kaiken olisi pitänyt jo näkyä myös kunnallisvaalituloksessa. Näin jo siksikin, että juuri kunnallisvaaleja ajatellen olisi sillä totuudella pitänyt olla suuri merkitys, että Sipilän hallitus ei leikkaa kuntapalveluista edeltäjästään poiketen juuri mitään. Katainen ja Stubb ottivat enimmillään 1.500 miljoonaa euroa per vuosi. Sipilän hallitus leikkaa kunnilta vain indeksin, 75 miljoonaa euroa/vuosi.

 

Mutta eivät auttaneet nousun merkit eivätkä edeltäjää paremmat kuntakohtelut. Keskustakin menetti jopa Gallupeihin verrattuna ja kaikkiin aikaisempiin kunnallisvaaleihin verrattuna. Siis, tyytyväisiä emme voi olla. Selviydyimme kohtalaisesti.

 

Makrotalouden näkymät ovat niin meillä kuin muuallakin entistä enemmän vain joku ”hämärä taustakuva” ihmisten äänestyskäyttäytymisessä.

 

Lähellä olevat asiat ovat tärkeitä. Heikommista halutaan sittenkin pitää huolta. Arvoilla ja ihanteilla on merkitystä. Niiden vähäisestäkin rikkomisesta tuntuu rankaisu olevan entistäkin kovempi. Pari esimerkkiä.

 

Päivähoidon pieni rajausmahdollisuus toisen vanhemman ollessa kotona oli näköjään paljon suurempi ”synti” kuin kuntatalouden miljardileikkauksien lopettamisen tuoma ansio! Näin se taisi mennä.

 

Vielä suurempi asia tuntui olevan koulutuksesta leikkaaminen. Sen tuomittavuuden oppositio, erityisesti vihreät, kykeni projisoimaan sitä taustaa vasten, että muutamat veroratkaisut suosivat vähän enemmän suurituloisia. Olkoonkin, että niistäkin osa oli kiky-sopimuksen mukaisia.

 

Ylipäänsä entistä tärkeämmäksi näyttää muodostuvan kysymys siitä, miten muutoksissa ja suuremmissa reformeissa kannustetaan ja tuetaan ihmistä silloin, jos häneltä vaaditaan enemmän. Miten annetaan turvaa silloin, jos vaaditaan joustamaan enemmän?

 

Kunnallisvaalien alla viher-vasemmiston viesti oli, ettemme välitä ihmisestä, vaan runttaamme. Erityisesti ammatillisen koulutuksen tolkuttoman suuret leikkaukset antoivat opposition huudolle niin suuren volyymin, että suuri yleisö luuli kaikesta koulutuksesta leikattavan. Ja näinhän ei ollut.

 

Välttämättömän maakunta- ja sote-uudistuksen ongelma on vähän sama. Oikea iso linja näytti jäävän sen kritiikin alle, minkä oppositio kykeni kohdistamaan valinnanvapausmalliin, jossa ovet avataan paljon leveämmälleen kuin esimerkiksi Ruotsissa.

 

Näistä ja monista muista niin politiikan sisältöön kuin toimintatapaan liittyvistä ”opetuksista” on mielestäni keskustassakin otettava vaarin. On uskallettava keskustella. Omia johtajia on tuettava, muttei niin, etteikö itsekritiikki kuuluisi omien tukeen!

 

Olen vahva markkinatalouden tukija. Olen silti sitä mieltä, etteivät markkinat nyt noin vain ja pyyteettömästi huolehdi kaikista asioista. Jos huolehtisi, mihin poliittista järjestelmää tarvittaisiin? Kohdentamatta tässä sanomaani mihinkään tai kehenkään, on tämä sanottava.

 

Hallituksen puoliväliriihi on edessä. En ala oppimestariksi tässä sen suhteen enempää. Ensi viikon alussa asiasta muutama huomio.

 

Miksi vihreät menestyivät?

 

Facebook-kavereistani monet ovat kyselleet arvioitani, miksi vihreät menestyivät.

 

Siis miksi vihreät minun mielestäni? Käsitykseni on, mitä pitemmälle vaalikausi on jatkunut, sitä selvemmäksi on käynyt, että vihreät ovat nousseet monella "pään mitalla" demareiden ohitse hallituksen ykköshaastajaksi, pääoppositiopuolueeksi.

 

Siihen on mielestäni monta syytä. Mainitsen pari. Vihreiden oppositiopolitiikan kantavin sisältö liittyy koulutusleikkauksiin. Vaikka niitä ei olekaan nyt tehty perusopetuksen ja lukioon, he ovat kyenneet luomaan käsityksen, että kaikesta koulutuksesta leikataan rutkasti.

 

Tällaisen kritiikin sisältö uppoaa erityisesti vihreiden potentiaaliseen äänestäjäkuntaan. Vihreiden täydellinen epäuskottavuus esim. talouspolitiikassa ei juurikaan häirinnyt heidän saamaansa luottamusta nuorten ja vähän vanhempienkin keskuudessa. Tämä näkyy erityisen selvästi opiskelijakaupungeissa niin kuin Jyväskylässä. Meillä koulutuspaikkoja on noin 40.000. Suhteessa koko väestöön ylivoimaisesti enemmän kuin missään muualla Suomessa.

 

SDP:n oppositiopolitiikassa iskettiin kaikkea mikä liikkuu. Siinä ei ollut selvää kärkeä. Sote, koulutus, aluekuntamalli, yrittäjävähennyksen vastustaminen jne. Selkeän sanoman puuttuminen heikensi rajusti uskottavuutta.

 

Tätäkin suurempi ongelma SDP:lle on ollut se tosiasia, että puheenjohtaja Rinne ei ole kyennyt nousemaan uskottavaksi, asiat osaavaksi, selkeän vaihtoehdon kertovaksi ja sympatioita herättäväksi oppositiojohtajaksi. Ei ole, vaikka ei mies niin huono ole.

 

Hän on kulmikas, viittaa kuulijoille ja katsojille epäselviksi jääviin "SDP:n sen ja sen työryhmän valmistelemaan kannanottoon". Ei kuulija lähde sellaisia netistä etsimään. Ne pitää olla puheenjohtajan huulilla heti, jos vastauksia ylipäänsä on.

 

Vihreiden Niinistön suuhun jo sinänsä sopii koulutuskysymykset. Sen lisäksi hän on debatoijana valtavasti Rinnettä parempi. Hän antoi TV- keskusteluissa monta "väärää tai hämärää todistusta", mutta selvisi niistä hyvin. Eikä kukaan muistanut muistuttaa niistä vihreistä asioista, esimerkiksi siitä, että vahvan vihreän Helsingissä he senkun lisäävät kivihiiltä. Esimerkiksi.

 

Juha Sipilä menestyi mielestäni TV-keskusteluissa varsin hyvin. Asioiden asiallinen kertominen ei nyt riittänyt. Pitkissä vaalien alla käytävissä vaalikeskusteluista syntyy keskustelumoodi osin toimittajien ja osin debatoijien ominaisuuksien perusteella. Asiasta keskustelu jäi tällä kertaa, jos mahdollista, entistäkin pienempään rooliin. Sote, sote, sote ja koulutus.

 

Jyväskylässä vihreiden nousua selittää mielestäni kaikki tuo edellä kertomani potenssiin kaksi. SDP:llä ei ole kaupungissa näkyviä kärkipoliitikkoja. Muutamia ihan kelpo poliitikkoja kylläkin, mutta ei vetovoimaisia.

 

Lisäksi SDP on ollut Jyväskylässä koko sotien jälkeisen ajan niin dominoivassa asemassa, että se asia jo sinänsä on saattanut olla viime vuosina rasite, vaikka eivät suuria virheitä mielestäni olekaan tehneet. SDP menetti valtavasti vihreille.

 

Keskustan valtuustopaikkaluku säilyi täällä ennallaan, 11 paikkana. Menetimme kokoomuksen tavoin aivan vähän mekin ääniä. Jyväskylässä keskustaväki teki hyvän vaalityön.

 

Henkilökohtaisesti kiitän kaikkia 1645 äänestäjääni. Hyvä tulos kaiken jälkeen. Toiseksi parhaani 10 kuntavaaleissani.

 

MAURI PEKKARINEN

Sipilän hallitus ei leikkaa kunnilta

Keskiviikko 5.4.2017

Kunnallisvaalien alla kuntatalouden leikkaukset ovat olleet vahvasti esillä. Leikkaaminen kuntien valtionavustuksista tarkoittaa sitä, että valtio ei osoita kunnille niiden lakisääteisiin tehtäviin, muun muassa peruskoulun, päivähoidon, lukion sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeisiin niin paljon rahaa, kuin laissa on määrätty. Vuosikymmenten varrella eri väriset hallitukset ovat nipistäneet enemmän tai vähemmän velvollisuuksistaan kunnille.

 

Näiden kunnallisvaalien alla on keskusteltu siitä, mitä edelliset Kataisen/Stubbin hallitukset tekivät ja mitä tekee nykyinen Sipilän hallitus. Viimeksi seurasin asiaa Vihreiden vaalitentissä ja Jyväskylän kaupunginvaltuuston kokouksessa.

 

Kataisen/Stubbin hallitukset leikkasivat Suomen Kuntaliiton ja valtiovarainministeriön yhteisten laskelmien mukaan valtionosuuksista vuosina 2012-2015 yhteensä reilusti yli 4 miljardia euroa, enimmillään vuodessa lähes 1,5 miljardia euroa. Esimerkiksi Jyväskylältä leikkaus oli vuodessa enimmillään yli 25 miljoonaa euroa.

 

Euromääräisesti suurimpina leikkaukset kohdistuivat sosiaali- ja terveyspalveluihin, seuraavaksi suurimpina peruskouluun, lukioon ja lasten päivähoitoon. Osa leikkauksista näkyi suoraan palvelujen huonontumisena, sillä erittäin monissa kunnissa valtion rahan väheneminen korvattiin nostamalla veroprosenttia.

 

Toisissa kunnissa otettiin lisää velkaa. Niinpä kuntien velan määrä kasvoi sanottuina vuosina 2012-2015 yhteensä noin 5 miljardilla eurolla, konsernivelat mukaan laskien tätäkin enemmän. Veroprosentteja noina vuosina tehtiin useimmissa kunnissa, yhteensä huikeat 464 kertaa.

 

Kataisen/Stubbin hallitukset panivat julkisen talouden ikävät leikkaukset suurelta osaltaan kuntien päättäjien tehtäväksi.

 

Myös Sipilän hallitus on joutunut leikkaamaan monesta. Eikä ihan aina oikeudenmukaisimmalla tavalla. Mutta kuntien valtionosuuksista se ei ole leikannut, eikä leikkaa indeksitarkistusten jäädyttämistä, 75 miljoonaa euroa, lukuun ottamatta. Ne jäädytetään kaikkialla yhteiskunnassa. Näin on, vaikka tuon tuosta julkisuudessa yritetään vähintään vihjaista, että ”kyllä se Sipilän hallitus jatkaa samaa leikkauslinjaa”. Viimeksi tällaiseen väitteeseen törmäsin kaupunginvaltuuston kokouksessa.

 

Nykyisen hallituksen linja on siis radikaali muutos aiempaan menoon. Hallituksen ja eduskunnan on kannettava leikkausvastuu, ei kuntapäättäjien. Siksi nyt ei leikata peruskoulusta, päivähoidosta, lukiosta eikä sosiaali- ja terveyspalveluista. Valtio osoittaa kunnille näihin tehtäviin sen, mikä on laissa sovittu. Niihin kustannuksiin, joita alennettiin kiky-sopimuksella, valtio ei lähetä valtionosuuksia. Aivan kaikkia kustannusten alentamisia kunnat eivät tosin kykene toteuttamaan heti vuonna 2017. Uusi suunta näkyy nyt kuitenkin siinä, että tälle vuodelle veroprosenttejaan nosti vain 40 kuntaa ja laski 14 kuntaa.

 

Yksi ikävimmistä, ei-kuntaleikkauksista, ovat ammatillisen koulutuksen leikkaukset. Ne ovat täysin ylimitoitettuja. Suhteessa paljon vaikeampia kuin esimerkiksi ammattikorkeakoulun ja yliopistokoulutuksen leikkaukset. Toivon, että hallituksen puoliväliriihi helpottaa ammatillisen koulutuksen tilannetta. Näin jo siksi, että ammattiväestöstä alkaa monilla aloilla olla taas pulaa.

 

MAURI PEKKARINEN

kansanedustaja (kesk.)

Jyväskylä