Kauhajoella robottinavetan avajaistilaisuudessa

Keskiviikko 28.10.2015

Jokaisen nykyaikaisen maatilan kehittämisessä bioraaka-aineiden täysimääräinen käyttö ja kierrätys tulevat saamaan tähänastista suuremman roolin. Oljet, suoja-alueiden heinä, lanta, liete, elintarvikejätteet ja monet muutkin biojakeet ovat jatkossa yhä useammin taloudellisesti hyödynnettävissä olevia asioita eikä kustannusrasitteita niin kuin ovat nykyisin monessa tapauksessa.

Ehkä nopeimmin sanottujen biojakeiden käyttö lisääntyy kuivamädätykseen perustuvan biokaasun raaka-aineena.

Asiaa on merkittävästi edistänyt uusien maatilakokoisten biokaasulaitosten kehittyminen ja tulo markkinoille.

Biokaasua voidaan käyttää joko yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa (CHP-tuotanto) että liikenteen polttoaineena. Ensiksi mainittu on suurempien tuotantoyksiköiden vaihtoehto siellä missä on kysyntää myös lämmölle. Liikenteen polttoainetta voidaan valmistaa myös pienemmissä yksiköissä.     

Esimerkiksi Keski-Suomessa tehdyn selvityksen mukaan bioraaka-aineen puolesta maakunnassa voidaan korvata nopeastikin biokaasulla runsaat 10 % nykyisestä fossiilisesta öljyn käytöstä. Tuo määrä merkitsee noin 50 miljoonan euron arvoista polttoaine-erää raaka-aineista, joille ei ole ollut tähän saakka käyttöä. Etelä-Pohjanmaalla biokaasun mahdollisuudet ovat Keski-Suomea suuremmat. Oma lukunsa on lisäksi puun kaasuttaminen, jolloin volyymit nousevat aivan toisiin mittaluokkiin.   

Maatalouden ja elintarviketalouden biojakeiden hyödyntäminen on samalla kiertotaloutta. Biokaasun jalostusjäännöksistä voidaan näet valmistaa lannoitteita, jollain ravinteet palaavat uuden kasvuston tarpeisiin.

Biokaasun liikennetuotanto on edennyt tähän saakka hitaasti, koska toimivat jakelujärjestelmät ovat hidastaneet kaasuautojen hankintaa. Suomessa on vain noin 2000 kaasuautoa, Ruotsissa noin 50.000 ja koko maailmassa noin 18 miljoonaa.   

Tilanne on kuitenkin muuttumassa. EU:n yhteisin päätöksin jäsenmaat ollaan velvoittamassa varmistamaan tietyllä tiheydellä tankkauspisteet sekä biokaasulle että sähkölle. Minimi Suomen tapauksessa on noin 700 tankkauspistettä.

Järjestelyn toteuttaminen tulee vauhdittamaan biokaasun tuotantoa myös pienissä maatalouden yhteyteen rakennetuissa yksiköissä.