Kommentit tuulivoimakeskusteluun

Share |

Torstai 26.3.2015 klo 10:01


EU:n komission suuri ilmasto- ja energiapaketti määritteli vuonna 2008 Suomelle velvollisuuden nostaa uusiutuvan energian osuus 38 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Tämä tarkoitti uusiutuvan lisäämistä noin 40 TWh:lla, määrällä, joka vastaa miljoonan asukkaan vuotuista sähkön ja lämmön kulutusta.

Tätä ennen hallitusneuvotteluissa keväällä 2007 sovittiin, että Suomi hoitaa silloin näköpiirissä olleet ilmasto- ja energiapaketin velvoitteet.

Hallitusohjelman pohjalta käynnistettiin kansallisen ilmasto- ja energiastrategian valmistelu. Tämä työ valmistui 6.11 2008. Ohjelmassa linjattiin yleisellä tasolla kaikkia hallinnonaloja koskien toimet uusiutuvan edistämiseksi, päästöjen vähentämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi. Yhtenä asiantuntijoista kuultiin 8.5. tekniikan ylioppilas Taamir Faredia. Hän oli diplomityössään selvittänyt erityisesti Saksan, Espanjan ja Ruotsin toimia tuulivoiman ja muun uusiutuvan energian edistämiseksi. Strategiassa ei kuitenkaan päätetty tukijärjestelmistä.
 
Strategian pohjalta alkoi vasta konkreettisten toimien valmistelu. Keskustan pyrkimyksenä oli saavuttaa uusiutuvan tavoitteet sitoutumalla lisäämään mahdollisimman paljon bioenergiaa. Vesivoiman lisäämismahdollisuudet eivät ole merkittävät. Kun strategiassa oli otettu tavoitteeksi nostaa energiapuun käyttö 12 milj. m3:een, ajoin bioenergialle suurempaa tavoitetta. Vaikka Metsäteollisuus ja kokoomus olivatkin nihkeitä energiapuun lisäämiselle, päädyimme kuitenkin nostamaan energiapuun osuuden vuoteen 2020 mennessä 13,5 milj. m3:een.

Tästä huolimatta osa, tehoissa 2.500 MVA, uusiutuvan lisäysvelvollisuudesta jäi muun uusiutuvan, käytännössä tuulivoiman lisäämisen varaan.

Monien muiden valmistelutoimien ohessa asetimme teollisuusneuvos Petteri Kuuvan johdolla työryhmän 5.11. 2008 valmistelemaan esitystä tuulivoiman syöttötariffiksi. Ryhmässä oli mukana kaikkien keskeisten ministeriöiden edustajat ja asiantuntijoina mm. EK:n MTK:n , Energiateollisuus ry:n, sahojen ja monia eri elinkeinojen  ja yritysten edustajia. Syöttötariffityöryhmä ei koskaan kuullut Taamir Fareedia, tyttäreni silloista poikakaveria, joka opiskeli tuohon aikaan USA:ssa enempää kuin tytärtäni Tuulimaria, joka oli äsken valmistunut ylioppilaaksi ja aloittelemassa sähkötekniikan dilpl. ins. opintoja Tampereen teknillisessä yliopistossa.
 
Kuuvan väliraportti valmistui 2.4 2009 ja yksimielinen loppuraportti 25.9. 2009. Tuossa työssä luotiin syöttötariffijärjestelmä, joka tietyt perustuslakivaateet huomioon ottaen hyväksyttiin ministeriryhmässä yksimielisesti.  Muuten olen sitä mieltä, että mitenkään väärin ei olisi ollut, vaikka tuon raportin tekijät olisivat kuulleet Taamir Fareedia, mutta miksi ihmeessä olisivat kuulleet tai konsultoineet, kun työryhmä oli täynnä maan parhaita asiantuntijoita ja nuorimies Amerikassa. 

Kuuvan työryhmän valmistelun pohjalta tuulivoiman syöttötariffi eteni muiden vielä suurempien ratkaisujen rinnalla eduskuntaan 2010. Eduskunta hyväksyi esitykset, muttei yksimielisesti. Koko oppositio, vasemmistoliitto, SDP, perussuomalaiset ja SKL, äänestivät runsaamman tuulituen puolesta. He vaativat tuulivoiman starttikorotuksen jatkamista aina vuoden 2016 loppuun saakka sekä myös pientuulivoiman tukemista. Nämä olisivat merkinneet monien miljoonien eurojen lisätukea tuulivoimalle vuonna 2016.

Mitä tyttäreeni Tuulmariin ja poikakaveriinsa Taamiriin vielä tulee, ensin mainittu valmistui sähkötekniikan diplomi-insinööriksi keväällä 2012 ja Taamir vuonna 2009. Heinäkuussa 2011 he menivät naimisiin. Taamir aloitti työt perustamalla oman yrityksen GES-Partners Oy:n ja yhtiö teki lyhyen ajan tuulivoimaan ja uusiutuvaan energiaan liittyviä konsultointitöitä. Kertaakaan yritys ei konsultoinut TEM:ä tai mitään muutakaan valtion viranomaista, ei sentilläkään!

Taaleritehdas Oy:n palvelukseen Taamir Fareed tuli vuonna 2010, missä hän toimii nykyisin uusiutuvasta energiasta vastaavana johtajana omistamatta yhtään tuulimyllyä tai olematta omistajana yhdessäkään Taaleritehtaan tuulivoimarahastossa tai muussa tuulivoimaa omistavassa yrityksessä. Ja vaikka hän olisikin omistamassa tuulivoimaa, mitä pahaa siinä olisi? Laki on sama kaikille ja käsittääkseni esimerkiksi Taaleritehtaan tuulivoimarahastoa voi omistaa kuka tahansa?

Kysyn, mitä pahaa on siinä, että alansa parhaimman koulutuksen saaneet dipl. insinöörit hakeutuvat koulutuksensa mukaiselle alalle? Voiko joku vakavissaan väittää, että energia-asioista aikoinaan vastanneen ministerin lähisuvusta kukaan ei voi hakeutua energia-alalle? Samaan aikaan esimerkiksi maatalous- ja elinkeinoministerit tekevät elinkeino- tai maatalouspoliittisia ratkaisuja, jotka koskevat myös heitä itseään!
    
                             Ps. Muuten haluan muistuttaa, että Kataisen hallitus päätti lisätä tuulivoimaa vuodesta 2020 vuoteen 2025 50%:lla. Lisäksi hallitus käynnisti valtavan kalliin merituulihankkeen. Keskusta vastusti sitä.