Suomi tarvitsee laajan yhteiskuntasopimuksen

Share |

Sunnuntai 12.10.2014 klo 22:52


Kokoomusjohtoisten hallitusten vedossa Suomi on sukeltanut vuosisadan pitkäkestoisimpaan taantumaan, nyt jo lamaan. Eikä merkkejä paremmasta näy. Päinvastoin!

Uusimpienkin tilastojen mukaan vienti ja kokonaistuotanto vähenevät edelleen, työttömyys ja velka kasvavat. Tilastokeskuksen mukaan yksityisen sektorin työpaikat vähenivät parissa vuodessa 71.000:lla.  Samaan aikaan verorahoitteiset kuntasektorin työpaikat lisääntyivät 15.000:lla. Tämä kehityssuunta ei voi jatkua.

Kuukaudesta toiseen hallitus väittää, että siksi meillä on vaikeaa, kun maailmalla menee heikosti. Väärin!  Kroatiaa luun ottamatta ei missään muualla Euroopassa ja koko maailmassakin vain muutamassa maassa talouden kehityssuunta ja alamäen kesto on ollut viime vuodet heikompi kuin meillä.

Hallitus ei ole kyennyt tarvittaviin rakennemuutoksiin, ei kilpailukyvyn palauttamiseen eikä työn turvaamiseen sitä tarvitseville lähes puolelle miljoonalle suomalaiselle.

Kataisen kaudesta lähtien hallitus ajoi seinään kuntien palvelurakenteiden ja kuntarakenteiden uudistamisessa. Kohta neljän vuoden ajan asiat ovat menneet maassa vain huonompaan suuntaan. Järkevinkin yhteistyö on mennyt jäihin. Palvelurakenteiden muutokset sote-puolella alkavat vaikuttamaan vasta vuosien päästä eikä silloinkaan ole varmuutta vaikutusten suunnasta.

Työmarkkinoiden ja työurien uudistamishankkeet hallitus jätti alun alkaen kokonaan työmarkkinajärjestöjen käsiin ja ajallisesti aivan liian myöhään, vasta seuraavalle vaalikaudelle.

Virhe on valtavan suuri. Vuodesta 1989 lähtien, 25 vuodessa, suomalaisten tekemien työtuntien määrä on vähentynyt 554 miljoonalla työtunnilla. Väheneminen jatkuu. Nyt osin ikärakenteen muutoksen vuoksi. Eikä neuvoteltu eläkeratkaisu muuta ratkaisevasti työpanoksen kehityksen suuntaa.

Kaiken sanotun lisäksi, investoinnit Suomesta virtaavat ulos. Osin syy on vuosien ajan heikentynyt hintakilpailukyky. Yksikkötyökustannuksemme ovat kasvaneet, Baltian maita lukuun ottamatta, muita keskeisiä eurooppalaisia kilpailijoitamme nopeammin.

Osasyy investointi- ja työpaikkavirtaan ulos on innovaatiovuodolla. Sillä, että hallitus on leikannut valtavasti yritysten soveltavasta tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta. Verovaroilla rahoitettu osaaminen valuu ulos, kun sen muuttaminen tuotteiksi ja itse tuotanto hakeutuvat Baltiaan tai suurten eu- tukien houkuttamana keskiseen Eurooppaan.

Kun tähän lisätään vielä hallituksen yritysverouudistus, joka jätti juuri työllistävän pk-sektorin nuolemaan näppejään ja hallituksen energiapolitiikka, joka avasi tuontihiilelle ovet, ei ihme, että Suomi vajoaa. 

Olen jo vuosien ajan kirjoittanut ja puhunut siitä, että Suomi tarvitsisi nyt kattavan ja pitkäkestoisen YHTEISKUNTASOPIMUKSEN. Sen tärkein tehtävä olisi osoittaa uskottava ura talouden saattamiseksi kestävään KASVUUN!

Keskeisten työmarkkinajärjestöjen, elinkeinoelämän osapuolten, hallituksen ja eduskunnan ja kuntakentän edustajien tulisi nyt sopia ainakin neljästä suuresta asiasta:

1. a) Miten kääntää rajussa kulmassa tapahtunut työtuntien määrän lasku nousuun, b) miten työllisyysaste saadaan 75-78 %:iin , ja c) miten työmarkkinoiden joustoa ja sen vastineeksi tarvittavaa turvaa voidaan parantaa!

2. Miten talouden kokonaistuottavuutta voidaan parantaa a) osaamisen ja innovaatioiden avulla, b) äärimaltillisilla aikaistettuna tehtävillä tuloratkaisuilla, c) digitaaliyhteiskunnan nopealla luomisella ja d) tarpeettoman byrokratian karsimisella!

3. Miten yrittäjyyden ja investointien edellytyksiä voidaan parantaa ja kehityksen pullonkauloja voidaan poistaa: a) veroratkaisuin, b) rahoituksen markkinapuutteita korjaamalla, c) yritysbyrokratiaa karsimalla d) sosiaaliturvan rahoitusta määräaikaisesti laskemalla!

4. Millaisilla suuntaviivoilla voidaan vielä auki olevat suuret julkisen talouden rakenteiden uudistushankkeet viedä maaliin tavalla, joka vakiinnuttaa vuosien ajaksi julkisten menojen kasvun nykyiselle tasolle.

Mikäli yhteiskuntasopimuksessa kyetään osoittamaan talouden kasvu mahdolliseksi, valtiovalta voisi sitoutua puolestaan lisäpanoksiin koulutuksen ja innovaatiorahoituksen lisäämiseksi, miljardimittaisten tuotannollisten investointien vauhdittamiseksi ja niitä tukevien julkisten infrainvestointien liikkeelle saamiseksi.