Maakunnan sote-palvelut turvattava

Share |

Torstai 27.3.2014


Perinteisten sosiaalihuollon ja perusterveydenhoidon tehtävien hyvä järjestäminen vaatii riittävää paikallistuntemusta. Siksi nämä onkin yleensä järjestetty seudullisesti kuntayhtymissä tai suurempien kaupunkien toimesta. Vastaavasti vaativimpien palvelujen, kuten erikoissairaanhoidon, järjestämisessä 200.000 - 500.000 asukkaan alue, tyypillinen maakunnan koko, on viime päiviin saakka katsottu toimivaksi.

Paikallistuntemuksen etuja kohtuuttomasti menettämättä sote- uudistuksen yksi tärkeistä tavoitteista on ollut näiden toiminnan tasojen, perusterveydenhoidon, sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon täydellinen integrointi. Tällaisen on katsottu purkavan päällekkäisiä toimintoja ja tuottavan tehokkuushyötyjä ja luovan näin edellytykset palvelujen parantamiseen. Tämä on toiminnallinen perustelu myös sote:n maakuntamallille.

Hallinnollisesti maakuntamallissa järjestäjinä toimisivat alueen kaikki kunnat nykyisten sairaanhoitopiirien tapaan ja yhteistyömuoto olisi kuntayhtymä. Palvelujen tuottajia voisivat olla kunnat, kuntayhtymät jopa yksityiset yritykset.

Tällainen sote- maakuntamalli on ollut osa keskustan oppositiopolitiikkaa vahvimmin kuvaavasta sanaparista kotikunta- maakuntamalli. Sen mukaan kotikunnassa ja läheltä on järjestettävä lähipalvelut, päivähoito, peruskoulu ja vastaavat palvelut. Kuntien laajassa yhteistyössä, maakunnallisesti siis, järjestettäisiin muun muassa sote-palvelut .

Sote- kysymyksen suuresta merkityksestä Keskustalle puhuu se, että sanaparista kotikunta- maakuntamalli, on tullut puolueen oppositiopolitiikan ylivoimaisesi tärkein slogan. Keskustan kunnallisvaaliohjelma nojaa tukevasti kotikunta- maakuntamalliin. Haimme sille kansalta valtakirjan kuntavaaleissa ja siltä pohjalta olemme myös toimineet.

Tällä linjalla olemme erottautuneet radikaalisti Kataisen hallituksen suurkuntalinjasta ja isäntäkuntaperiaatteelle rakentuvasta sote-mallista. Kataisen hallituksen erilaisissa malleissa palvelujen järjestäjä olisi kuitenkin lähtökohtaisesti ollut maakunnan keskuskaupunki. Muut kunnat olisivat ostaneet palvelut siltä, isännältä.

Hallituksen sotkuinen sote-tie näytti jo kääntyvän keskustan mallin suuntaan. Kuntakentän lausuntojen erittäin selvä enemmistö kannatti kuntayhtymämallia, käytännössä maakuntamallia. Ministeri Huovinen tunnusti välttämättömyyden hallituksen esityksen reivaamisesta tähän suuntaan. 

Tätä taustaa vasten oli lievästi sanottuna yllätys, että viime viikon lopulla sekä hallituksen että opposition puheenjohtajien sote-suunta muuttui 90 astetta ja sote-palvelujen järjestäminen päätettiin keskittää viiteen suuralueeseen, erva-alueeseen.

Ministeri Guzenina - Richarsonin toimesta tällainen malli oli jo vuosia sitten pöydällä. Sen eteneminen torpattiin hallituksen sisältä. Keskustassa mallia kauhisteltiin.

Kolmisen viikkoa sitten ministeri Vapaavuoren nimeä kantavana mallina julkisuuteen ponnahti likipitäen samanlainen erva -malli. Siinä vain erikoissairaanhoito olisi koottu suuralueittain, erva-alueittain. Sekin tyrmättiin monen edustajan voimin esimerkiksi keskustan eduskuntaryhmässä.

Sote-palvelujen järjestämisen keskittäminen viiteen suuralueeseen olikin erityisesti Keski-Suomen kannalta jonkun moinen pettymys. Juuri Keski-Suomessa toiveet maakunnallisen ratkaisun syntymisestä olivat erityisen suuret. Maakunnan liiton hallitus oli asettunut yksimielisesti maakunnan kuntien yhteistyöhön perustuvan maakunnallisen sote-mallin taakse. Samoin sairaanhoitopiiri.  Yksittäisistä kunnista Jyväskylää lukuun ottamatta asiaa kannattivat käytännössä kaikki, Jyväskylässäkin hyvin monet valtuutetut.

Olemme olleet maakunnassa sitä mieltä, että Keski-Suomessa kuitenkin tiedetään paljon paremmin kuin esimerkiksi Ähtärin ja Perhon rajalta Venäjän rajalle ulottuvalla suurerva-alueella, mitkä ovat Pihtiputaan mummon tarpeet tai miten keuruulaisen sairastavan lapsen tai jyväskyläläisen koululaisen lääkäripalveluja pitäisi parantaa.

Hallitusryhmien ja opposition puheenjohtajien voimin sote- ratkaisu päätettiin tehdä "miljoonapiireittäin", erva-alueittain. Keski- Suomi kuuluu nyt noin 70 kunnan kanssa saman sote-järjestäjän suuralueeseen. Sen pääpaikka tulee olemaan Kuopio. Sieltä kautta kulkee rahoitus. Siellä päätetään kaikesta keskeisestä. Ratkaisu on maakunnalle valtavasti suurempi kuin hätäkeskuksen menetys.

Kysymyksiä herää nyt. Miten Jämsän sairaala varmistetaan ja palveluja voidaan parantaa Saarijärvellä tai Petäjävedellä tällä mallilla paremmin kuin maakuntamallilla? Pelkäämme, että päätösvalta karkaa kauemmaksi ja kustannukset karkaavat. Samaa kai pelkäsi kunta-alan kunnioitettu professori Meklinkin tiistain Keskisuomalaisessa.  Kaikkea ei voi kuitenkaan saada ja nyt on otettava uusi asento.

Puheenjohtaja Sipilä toivoi viime viikolla, että keskustan kansanedustajat olisivat joukkuepelaajia. Noin mekin ajattelemme. 

Katsomme niin, että kun puolueen sote-maali on vahvoin perustein ollut maakuntamallissa, olemme "pelanneet siihen maaliin".

Nyt keskusta on puolueensa hyvän puheenjohtajan johdolla muuttanut maalin suuntaa. Vaikka käsityksemme maakuntamallista, sen paremmuudesta koko maalle ja omalle maakunnallemme ja sen asukkaille eivät olekaan muuttuneet, "joukkuepelaaja-luonteemme" ei ole muuttunut.

Jos joukkue siis tekee päätöksen maakuntien päätösvallan keskittämisestä sote-asioissa suur-erva -alueille, olemme joukkueen mukana. Olemme mukana ennen muuta siksi, että nyt täytyy yrittää tehdä mitä tehtävissä on, ettei päätösvalta karkaa kohtuuttomasti maakunnasta, että pääsisimme sittenkin vaikuttamaan omiin palveluihin. Vaikka tehtävä ei ole helppo, siinä voidaan kohtuudella onnistua. 

Mauri Pekkarinen ja Aila Paloniemi