Suomi tarvitsee kasvun ohjelman

Perjantai 28.3.2014 klo 11:16

Kokoomusjohtoinen hallitus lupasi suomalaisille, että sen toimikauden aikana työllisyysaste nousee 72 prosenttiin, työttömyysaste laskee viiteen prosenttiin, valtion velkaantuminen taittuu ja valtiontalouden alijäämä pienentyy yhteen prosenttiin.

SDP meni vielä pidemmälle. Se lupasi viime eduskuntavaaleissa Suomeen 100 000 työpaikkaa ja valtiontalouden olevan tasapainossa vaalikauden lopussa.

Tällä viikolla pidetyssä kehysriihessä Kokoomuksella ja SDP:llä oli tosiasiallisesti viimeinen mahdollisuus lunastaa työllisyys- ja talouslupaukset. Mikään niistä ei toteudu.

Hallituksen täydellinen epäonnistuminen työllisyyspolitiikassa on suurin syy niihin leikkauksiin ja veronkorotuksiin, jotka nyt entisestään vaikeuttavat pienituloisten, perheellisten sekä tavallisten työssäkäyvien ja pienyrittäjien elämää. Mutta ovat leikkaukset myös poliittisia arvovalintoja. Tämä hallitus käy jälleen perheiden kimppuun.

Palvelut heikkenevät, verotus kiristyy ja asuminen kallistuu sen tähden, että sinipunapuolueet ovat laiminlyöneet työllisyyden parantamisen ja kasvun luomisen. Huonojen suhdanteiden taakse piiloutuminen on pääministeriltä vastuunpakoilua.

Hallituksen toimikaudella Suomen talous on supistunut kaksi vuotta putkeen. Teollisuustuotanto ja vienti supistuvat. Suomi näivettyy. Hallitus jättää jälkeensä suurtyöttömyyden, jonka hoitaminen on seuraavan hallituksen tärkeimpiä tehtäviä.

Tilastokeskuksen mukaan Suomen työttömyysaste oli helmikuussa 9,1 prosenttia. Todellisuudessa työttömiä on vieläkin enemmän, yli 400 000 suomalaista. Osassa maata, kuten Keski-Suomessa, työttömyysluvut ovat jo 1990-luvun lamavuosien tasolla. Nuorisotakuun voimassa ollessa nuorten työttömien määrä on lisääntynyt valtavasti.

Näivettymiskierre voidaan katkaista vain kääntämällä talous kasvuun. Siihen Suomi tarvitsee nyt 1990-luvun alun tapaan mittavan kasvun ohjelman. Valtion on otettava vahva vastuu pyörien saamiseksi pyörimään silloin, kun markkinoilla on esteitä tai hidasteita.

Omassa kasvupaketissaan Kataisen hallitus vauhdittaa kasvua toisaalla, mutta leikkaa kasvun eväitä toisaalla liki saman verran. Tällaisilla toimilla Suomi ei nouse. Kun sairaus on normaalia vakavampi, on lääkityksenkin oltava tehoiltaan suuri.  

Hallitus aikoo kehyspäätöksensä mukaan myydä valtion omaisuutta 1 900 miljoonalla eurolla ja käyttää siitä 1.300 miljoonaa euroa valtion velan lyhentämiseksi. Reaalikoroltaan negatiivisen velan takaisinmaksusta voitaisiin nyt kahden vuoden aikana tinkiä 500 -1 000 miljoonaa euroa ja kohdentaa nämä panokset nyt talouden kasvun, yrittäjyyden ja työllisyyden kohentamiseen. Syömävelan ottamiseen ei nyt ole varaa, tuotannollisiin investointeihin on ja on oltava varaa. 

Yritykset eivät saa tänään markkinoilta tarvitsemaansa rahoitusta, ei omanpääomanehtoista eikä lainarahoitusta.  Yritysten tutkimus- ja tuotekehitysrahat ovat romahtaneet. Työllisyyden ja uusien työpaikkojen synnyttämisen kannalta tärkeät infrahankkeet ovat nyt jäissä. Näiden markkinapuutteiden paikkaajaksi on valtiovallan tultava nyt mukaan. 

Talouden kasvun nopeuttaminen 1 prosenttiyksiköllä kahdessa vuodessa hallituksen näivetysnäkymiin verrattuna tasapainottaisi yli miljardilla eurolla julkista taloutta ja synnyttäisi kymmenillä tuhansia uusia työpaikkoja sekä turvaisi suuren määrän olemassa olevia työpaikkoja. 

Maakunnan sote-palvelut turvattava

Torstai 27.3.2014

Perinteisten sosiaalihuollon ja perusterveydenhoidon tehtävien hyvä järjestäminen vaatii riittävää paikallistuntemusta. Siksi nämä onkin yleensä järjestetty seudullisesti kuntayhtymissä tai suurempien kaupunkien toimesta. Vastaavasti vaativimpien palvelujen, kuten erikoissairaanhoidon, järjestämisessä 200.000 - 500.000 asukkaan alue, tyypillinen maakunnan koko, on viime päiviin saakka katsottu toimivaksi.

Paikallistuntemuksen etuja kohtuuttomasti menettämättä sote- uudistuksen yksi tärkeistä tavoitteista on ollut näiden toiminnan tasojen, perusterveydenhoidon, sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon täydellinen integrointi. Tällaisen on katsottu purkavan päällekkäisiä toimintoja ja tuottavan tehokkuushyötyjä ja luovan näin edellytykset palvelujen parantamiseen. Tämä on toiminnallinen perustelu myös sote:n maakuntamallille.

Hallinnollisesti maakuntamallissa järjestäjinä toimisivat alueen kaikki kunnat nykyisten sairaanhoitopiirien tapaan ja yhteistyömuoto olisi kuntayhtymä. Palvelujen tuottajia voisivat olla kunnat, kuntayhtymät jopa yksityiset yritykset.

Tällainen sote- maakuntamalli on ollut osa keskustan oppositiopolitiikkaa vahvimmin kuvaavasta sanaparista kotikunta- maakuntamalli. Sen mukaan kotikunnassa ja läheltä on järjestettävä lähipalvelut, päivähoito, peruskoulu ja vastaavat palvelut. Kuntien laajassa yhteistyössä, maakunnallisesti siis, järjestettäisiin muun muassa sote-palvelut .

Sote- kysymyksen suuresta merkityksestä Keskustalle puhuu se, että sanaparista kotikunta- maakuntamalli, on tullut puolueen oppositiopolitiikan ylivoimaisesi tärkein slogan. Keskustan kunnallisvaaliohjelma nojaa tukevasti kotikunta- maakuntamalliin. Haimme sille kansalta valtakirjan kuntavaaleissa ja siltä pohjalta olemme myös toimineet.

Tällä linjalla olemme erottautuneet radikaalisti Kataisen hallituksen suurkuntalinjasta ja isäntäkuntaperiaatteelle rakentuvasta sote-mallista. Kataisen hallituksen erilaisissa malleissa palvelujen järjestäjä olisi kuitenkin lähtökohtaisesti ollut maakunnan keskuskaupunki. Muut kunnat olisivat ostaneet palvelut siltä, isännältä.

Hallituksen sotkuinen sote-tie näytti jo kääntyvän keskustan mallin suuntaan. Kuntakentän lausuntojen erittäin selvä enemmistö kannatti kuntayhtymämallia, käytännössä maakuntamallia. Ministeri Huovinen tunnusti välttämättömyyden hallituksen esityksen reivaamisesta tähän suuntaan. 

Tätä taustaa vasten oli lievästi sanottuna yllätys, että viime viikon lopulla sekä hallituksen että opposition puheenjohtajien sote-suunta muuttui 90 astetta ja sote-palvelujen järjestäminen päätettiin keskittää viiteen suuralueeseen, erva-alueeseen.

Ministeri Guzenina - Richarsonin toimesta tällainen malli oli jo vuosia sitten pöydällä. Sen eteneminen torpattiin hallituksen sisältä. Keskustassa mallia kauhisteltiin.

Kolmisen viikkoa sitten ministeri Vapaavuoren nimeä kantavana mallina julkisuuteen ponnahti likipitäen samanlainen erva -malli. Siinä vain erikoissairaanhoito olisi koottu suuralueittain, erva-alueittain. Sekin tyrmättiin monen edustajan voimin esimerkiksi keskustan eduskuntaryhmässä.

Sote-palvelujen järjestämisen keskittäminen viiteen suuralueeseen olikin erityisesti Keski-Suomen kannalta jonkun moinen pettymys. Juuri Keski-Suomessa toiveet maakunnallisen ratkaisun syntymisestä olivat erityisen suuret. Maakunnan liiton hallitus oli asettunut yksimielisesti maakunnan kuntien yhteistyöhön perustuvan maakunnallisen sote-mallin taakse. Samoin sairaanhoitopiiri.  Yksittäisistä kunnista Jyväskylää lukuun ottamatta asiaa kannattivat käytännössä kaikki, Jyväskylässäkin hyvin monet valtuutetut.

Olemme olleet maakunnassa sitä mieltä, että Keski-Suomessa kuitenkin tiedetään paljon paremmin kuin esimerkiksi Ähtärin ja Perhon rajalta Venäjän rajalle ulottuvalla suurerva-alueella, mitkä ovat Pihtiputaan mummon tarpeet tai miten keuruulaisen sairastavan lapsen tai jyväskyläläisen koululaisen lääkäripalveluja pitäisi parantaa.

Hallitusryhmien ja opposition puheenjohtajien voimin sote- ratkaisu päätettiin tehdä "miljoonapiireittäin", erva-alueittain. Keski- Suomi kuuluu nyt noin 70 kunnan kanssa saman sote-järjestäjän suuralueeseen. Sen pääpaikka tulee olemaan Kuopio. Sieltä kautta kulkee rahoitus. Siellä päätetään kaikesta keskeisestä. Ratkaisu on maakunnalle valtavasti suurempi kuin hätäkeskuksen menetys.

Kysymyksiä herää nyt. Miten Jämsän sairaala varmistetaan ja palveluja voidaan parantaa Saarijärvellä tai Petäjävedellä tällä mallilla paremmin kuin maakuntamallilla? Pelkäämme, että päätösvalta karkaa kauemmaksi ja kustannukset karkaavat. Samaa kai pelkäsi kunta-alan kunnioitettu professori Meklinkin tiistain Keskisuomalaisessa.  Kaikkea ei voi kuitenkaan saada ja nyt on otettava uusi asento.

Puheenjohtaja Sipilä toivoi viime viikolla, että keskustan kansanedustajat olisivat joukkuepelaajia. Noin mekin ajattelemme. 

Katsomme niin, että kun puolueen sote-maali on vahvoin perustein ollut maakuntamallissa, olemme "pelanneet siihen maaliin".

Nyt keskusta on puolueensa hyvän puheenjohtajan johdolla muuttanut maalin suuntaa. Vaikka käsityksemme maakuntamallista, sen paremmuudesta koko maalle ja omalle maakunnallemme ja sen asukkaille eivät olekaan muuttuneet, "joukkuepelaaja-luonteemme" ei ole muuttunut.

Jos joukkue siis tekee päätöksen maakuntien päätösvallan keskittämisestä sote-asioissa suur-erva -alueille, olemme joukkueen mukana. Olemme mukana ennen muuta siksi, että nyt täytyy yrittää tehdä mitä tehtävissä on, ettei päätösvalta karkaa kohtuuttomasti maakunnasta, että pääsisimme sittenkin vaikuttamaan omiin palveluihin. Vaikka tehtävä ei ole helppo, siinä voidaan kohtuudella onnistua. 

Mauri Pekkarinen ja Aila Paloniemi

Sote -ratkaisu voi nyt syntyä - hallituksen taivuttava!

Sunnuntai 16.3.2014

Kuntien lausunnot hallituksen sote -esityksestä osoittavat selvän suunnan, mistä ratkaisu voi syntyä. Palveluiden järjestäminen kuntien aidolla yhteistyöllä, ensisijaisesti kuntayhtymä-pohjalla, saa lausunnoissa vahvan tuen. Tämä on myös keskustan kanta.

Jos Kataisen hallitus on nyt valmis taipumaan, ratkaisu voi löytyä nopeastikin. Hallituksen tulisi luopua suunnitelmistaan antaa sote -palvelujen järjestäminen pääsääntöisesti ns. isäntäkunnille, joilta muut kunnat ostaisivat palvelut.  Tämän mallin perustuslainmukaisuutta ovat monet perustuslakiasiantuntijat epäilleet.

Kuntien on nykyisten sairaanhoitopiirein tapaan voitava muodostaa maakunnallisesti tai alueellisesti yhteinen kuntayhtymä, joka vastaa erikoissairaanhoidosta, perusterveydenhoidosta ja vaativimmasta sosiaalitoimesta. Mikäli maakunnan kunnat päätyisivät yksimielisesti antamaan sote -palvelujen järjestämisvastuun vastuukunnalle/isäntäkunnalle, voisi sellainen menettelyn olla mahdollista. 

* *

On ymmärrettävää, että sote -kannan muuttaminen on hallitukselle ja sen sote-vastuuministereille vaikea asia. Näillä ministereillä on kuitenkin vastuu myös siitä, jos uudistusta ei synny. Yritys rakentaa sote -uudistus ideologisin perustein, koko muusta Euroopasta poiketen, suurimpien kuntien isännyyden varaan, ei toimi Suomessakaan. Sen tunnustaminen olisi nyt viisauden ja asiassa onnistumisen alku.

* *

Toivoa sopii, ettei kuntayhtymämallin nimi vaikeuta tällaisen yhteistyön hyväksymistä. Uskon, että vaikka poliittisessa keskustassa mallia kutsutaankin maakuntamalliksi, kelvollisia nimiä on toki muitakin. Tärkeintä on nyt, että kansalaisten terveydenhuollon ja sosiaalitoimen palveluja päästään parantamaan ja tekemään se vielä tavalla, joka säästää mittavasti veronmaksajien varoja.

Niinistön puheet ja teot eri maata!

Lauantai 8.3.2014

Ympäristöministeri Niinistön viimeksi TV:n Ykkösaamussa esittämät vaatimukset voimavarojen käyttämisestä uusiutuvan kotimaisen energian tukemiseen ovat oikeita. Niinistön puheet ja Kataisen hallituksen teot eivät ole kuitenkaan yhtä maata.

Lisäämisen sijasta hallitus on omilla ratkaisuillaan heikentänyt kotimaisen ja uusiutuvan energian kilpailukykyä yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa kolmanneksella. Samalla turpeen verotusta on kiristetty rankasti. Niinpä puu ja turve korvautuvat vauhdilla kivihiilellä.

Vihreät ovat Niinistön johdolla romuttamassa uusiutuvan puuenergian tukijärjestelmiä, jotka käynnistettiin Vanhasen hallituksen toimesta. Seurauksena on hiilen massiivinen lisäkäyttö. Kun vielä muutama vuosi sitten päätettiin kivihiilen alasajosta, on hiilen tuontilasku nousemassa tänä vuonna jo yli puolen miljardin euron. Tämä merkitsee tuhansien suomalaistyöpaikkojen menetyksiä ja ilmastopäästöjen lisääntymistä.

Surkuhupaisaa on, että Ykkösaamun toimittaja ei osannut esittää Niinistölle kysymystä, miten ministerin puheet uusiutuvan edistämisestä sopivat yhteen Vihreiden tukeman kivihiilipolitiikan kanssa. Alkeellisin kysymys, joka Vihreille on esitettävä onkin, miten puolue aikoo turvata riittävän kotimaisen sähkön ja muun energian tarjonnan Suomessa.

Tulanne muuttunut radikaalisti

Tiistai 4.3.2014

On hyvä, että eduskunnan Fennovoimalle vuonna 2010 myöntämä periaatepäätös ydinvoimalaitoksen rakentamiseksi tuodaan eduskunnan uudelleen käsiteltäväksi. Niin moni asia näyttää muuttuneen sitten vuoden 2010 hakemuksen, että uusi käsittely on välttämätön.

Jo kohta EON:n jätettyä Fennovoiman ydinvoimalahanke kävi selväksi, että laitostoimittajaksi on valikoitumassa yhtiö, joka ei ollut Fennovoiman alkuperäisessä hakemuksessa mukana. Lisäksi laitoksen kokokin on muuttunut hakemuksessa esitetystä.

Kun edellä sanotun lisäksi Fennovoiman ylivoimaisesti suurimmaksi omistajaksi näyttäisi olevan tulossa juuri laitostoimittaja, on lain tarkoittama yhteiskunnan kokonaisetu arvioitava uudelleen.

Hallituksen käsityksen mukaan yhteiskunnan kokonaisetu voitaisiin arvioida kerran käsitellyn ja hyväksytyn periaatepäätöksen jatkokäsittelynä. Ydinenergialaki ei käsittääkseni kuitenkaan tunne kerran käsitellyn periaatepäätöksen jatkokäsittelyä. Mielenkiintoista on nyt kuulla juridinen arvio siitä, onko ja millä perusteella esitetty "jatkokäsittely" mahdollista. 

Mikäli tällainen ei ole mahdollista, tulisi hankkeesta jättää kokonaan uusi periaatepäätöshakemus ja käsitellä se nopeasti.