Parempi erota kuin päättää yhä enemmän seuraajansa piikkiin!

Share |

Keskiviikko 29.1.2014 klo 12:27


Uusimmat työttömyysluvut todistavat, että Suomi valuu yhä synkemmän työttömyyden kurimukseen. Monissa maakunnissa työttömyys on suurinta sitten 1990- luvun alun. Alueelliset työttömyyserot ovat revenneet kohtuuttomiksi. Vaikeimmilla paikkakunnilla ollaan selvästi yli 20%:n lukemissa.

Ministeri Ihalaisen rakentaman byrokraattisen nuorisotakuun piti nujertaa nuorisotyöttömyys. Täysin toisin on käynyt. Nuorisotyöttömyys on noussut vuodessa pahimmillaan kymmenillä prosenteilla. Vielä muutama kuukausi sitten Ihalainen suorastaan raivosi eduskunnassa mallinsa epäilijöille. Mitä sanovat Ihalainen ja hallitus tänään?

Hallitukselta puuttuu näkemys talouspolitiikan suunnasta ja kasvun aineksista. Talouspolitiikka on jätetty markkinavoimien runnottavaksi. Hallituspuolueita yhdistävä keskittämispolitiikan halu on sekin ajautuminen täydelliseen umpikujaan. Suomen talouskehityksen suunta on useimmilla mittareilla mitaten koko EU:n heikoin.

Hallituksen ainut näkyvä keino suunnan muuttamiseksi tuntuu olevan vaatimus positiivisesta asenteesta, vaikka talous sukeltaa, velkaantuminen kasvaa ja yritykset siirtyvät ruotsalaisomistukseen. Kuntasektorin palvelujärjestelmän uudistamiseksi ja tehostamiseksi hallitus ei ole saanut kohta kolmessa vuodessa aikaan ensimmäistäkään uudistusta. Päinvastoin, kuntakenttä on ajettu sekasortoiseen tilaan.

Kehysriiheensä valmistautuva hallitus laskee julkisen talouden tasapainottamisen - veronkorotusten ja menoleikkausten - lisätarpeeksi kolme miljardia euroa. Voi hyvinkin olla, että hallitus pystyy jälleen kerran tekemään periaatetasolla "jämeriä päätöksiä". Tuoreessa muistissa on kuitenkin noin 8 miljardin euron rakennepaketti. Sen realisoimiseksi tarvittavista toimista suuri osa on siirretty seuraavalle vaalikaudelle. Sen toinen osa koostuu pääosaltaan kuntasektorin säästöistä. Niistäkään ei ole kuitenkaan ainakaan vielä ensimmäistäkään esitystä eduskunnan käsissä saatikka valmiina.

Kataisen hallitukselta on yksinkertaisesti loppumassa aika. Menettely, jossa hallitus tekee yhä useamman miljardin mittaisia julkisen talouden sopeuttamispäätöksiä, joiden todellisen toimeenpanon se jättää kaikkine siitä aiheutuvine ikävine vastuineen seuraavalle hallitukselle, on kyseenalaista koko poliittisen järjestelmän kannalta. Jollei hallitus kykene tarvittaviin ratkaisuihin itse, niitä seuraajilleen siirtämättä, sen on erottava. Sellaiseen varautumisesta tosin puhuvat erityisesti kokoomusministereiden pyrkimiset EU-parlamenttiin. Mieliipä Brysselin leipiin pääministeri itsekin.