Parempi erota kuin päättää yhä enemmän seuraajansa piikkiin!

Keskiviikko 29.1.2014 klo 12:27

Uusimmat työttömyysluvut todistavat, että Suomi valuu yhä synkemmän työttömyyden kurimukseen. Monissa maakunnissa työttömyys on suurinta sitten 1990- luvun alun. Alueelliset työttömyyserot ovat revenneet kohtuuttomiksi. Vaikeimmilla paikkakunnilla ollaan selvästi yli 20%:n lukemissa.

Ministeri Ihalaisen rakentaman byrokraattisen nuorisotakuun piti nujertaa nuorisotyöttömyys. Täysin toisin on käynyt. Nuorisotyöttömyys on noussut vuodessa pahimmillaan kymmenillä prosenteilla. Vielä muutama kuukausi sitten Ihalainen suorastaan raivosi eduskunnassa mallinsa epäilijöille. Mitä sanovat Ihalainen ja hallitus tänään?

Hallitukselta puuttuu näkemys talouspolitiikan suunnasta ja kasvun aineksista. Talouspolitiikka on jätetty markkinavoimien runnottavaksi. Hallituspuolueita yhdistävä keskittämispolitiikan halu on sekin ajautuminen täydelliseen umpikujaan. Suomen talouskehityksen suunta on useimmilla mittareilla mitaten koko EU:n heikoin.

Hallituksen ainut näkyvä keino suunnan muuttamiseksi tuntuu olevan vaatimus positiivisesta asenteesta, vaikka talous sukeltaa, velkaantuminen kasvaa ja yritykset siirtyvät ruotsalaisomistukseen. Kuntasektorin palvelujärjestelmän uudistamiseksi ja tehostamiseksi hallitus ei ole saanut kohta kolmessa vuodessa aikaan ensimmäistäkään uudistusta. Päinvastoin, kuntakenttä on ajettu sekasortoiseen tilaan.

Kehysriiheensä valmistautuva hallitus laskee julkisen talouden tasapainottamisen - veronkorotusten ja menoleikkausten - lisätarpeeksi kolme miljardia euroa. Voi hyvinkin olla, että hallitus pystyy jälleen kerran tekemään periaatetasolla "jämeriä päätöksiä". Tuoreessa muistissa on kuitenkin noin 8 miljardin euron rakennepaketti. Sen realisoimiseksi tarvittavista toimista suuri osa on siirretty seuraavalle vaalikaudelle. Sen toinen osa koostuu pääosaltaan kuntasektorin säästöistä. Niistäkään ei ole kuitenkaan ainakaan vielä ensimmäistäkään esitystä eduskunnan käsissä saatikka valmiina.

Kataisen hallitukselta on yksinkertaisesti loppumassa aika. Menettely, jossa hallitus tekee yhä useamman miljardin mittaisia julkisen talouden sopeuttamispäätöksiä, joiden todellisen toimeenpanon se jättää kaikkine siitä aiheutuvine ikävine vastuineen seuraavalle hallitukselle, on kyseenalaista koko poliittisen järjestelmän kannalta. Jollei hallitus kykene tarvittaviin ratkaisuihin itse, niitä seuraajilleen siirtämättä, sen on erottava. Sellaiseen varautumisesta tosin puhuvat erityisesti kokoomusministereiden pyrkimiset EU-parlamenttiin. Mieliipä Brysselin leipiin pääministeri itsekin.

Hallitukselta tyly päätös maakunnalle

Torstai 23.1.2014 klo 12:33

Maan hallituksen päätös EU:n alue- ja rakennepolitiikan rahojen jaosta vuosina 2014 - 2020 on heikko päätös koko Suomelle ja erityisen tyly Keski-Suomelle.

Hallituksen neuvottelujen tuloksena Suomesta tulee EU:n aluepolitiikan suuri nettomaksaja. Suomi maksaa kolme kertaa enemmän EU:n aluepolitiikan rahoituskassaan kuin sieltä saa. Kataisen hallitus ei kyennyt pitämään Suomen puolia. Se hyväksyi EU:n aluerahan jakamisperusteiden muuttamisen siten, että harvan asutuksen merkitys romahti. Sen seurauksena Euroopan ylivoimaisesti harvimmin asuttuna maana Suomi menettää ohjelmakaudella satoja miljoonia euroja.

EU:n alue- ja rakennepolitiikkaa antaa periaatteessa heikoimmille alueille enemmän. Suomen EU:in liittymissopimuksessa Keski-Suomesta Saarijärven - Viitasaaren seutu määriteltiin Itä- ja Pohjois- Suomen kanssa saman kohtelun piiriin. Muukin Keski-Suomi on ollut yritystukien piirissä, vähän pienempien kuin Saarijärven - Viitasaaren seutu.

Kataisen hallitus on nyt täsmentänyt EU:n aluerahan jaon sekä sen, kuinka suurina tuet voidaan myöntää yrityksille.

Keski-Suomi menettää nyt alkaneella 7 -vuotiskaudella noin 30 % eli noin 20 miljoonaa euroa edelliseen 7 -vuotiskauteen verrattuna. Toiset 20 miljoonaa euroa menetetään kansallisena vastinrahana. Saarijärven - Viitasaaren seudun erikoisasema kyettiin vaivoin tässä säilyttämään. Käytännössä tämä asema mitätöityy suurelta osalta.

Näin käy, kun hallitus aivan käsittämättömästi päätti heittää koko Keski-Suomen, siis myös Saarijärven - Viitasaaren seutukunnan, yrityksille myönnettävien aluetukien piiristä. Koko Keski-Suomi kuuluu jatkossa Helsingin, Espoon ja Tampereen kanssa yritystukia myönnettäessä saman kohtelun piiriin. Suuret yritykset eivät saa kehittämis- ja investointitarpeisiinsa tukea lainkaan, pk- yritysten tukiprosentit puolittuvat. Vastaavaa tilannetta ei Keski-Suomen kohdalla ole ollut koskaan niiden vuosikymmenien aikana, jolloin aluepolitiikkaa on maassa harjoitettu.

Tilanteen kohtuuttomuutta kuvaa nyt sekin, että suuremman yrityksen investoidessa tai kehittäessään toimintoja Oulussa tai Salossa yritys voi siellä saada merkittävästi julkista yritystukea, Saarijärvellä, Pihtiputaalla, Äänekoskella tai Jyväskylässä ei. Ministeri Virkkusen lausunto on aivan käsittämätön hänen todetessaan erityisesti Saarijärven - Viitasaaren seudun osalta, ettei se tarvitse enää yritystuissa erityiskohtelua. Kaiken huippuna on se, että muuttaessaan koko Keski-Suomen ns. valkoiseksi eli yritystuettomaksi alueeksi, hallitus samalla päätti, ettei EU- rahoja saa enää käyttää esim. infrahankkeisiin. Kysymys kuuluukin, mihin niitä väheneviä rahoja voidaan ylipäänsä käyttää.

Komissiolta laihahko kompromissi

Torstai 23.1.2014 klo 12:32

Komissiolta laihahko kompromissi-

       Suomen sitouduttava uusiutuvan nostamiseen yli 50%:n!

Komission julkistama ilmasto- ja energiapaketti on laihahko kompromissi linjaukseksi erimielisen EU:n tavoitteiksi vuodelle 2030.

Komissio esittää maakohtaisesti sitovaa tavoitetta vain päästöjen vähentämiselle. Muun muassa Saksan, Ranskan ja Italian kannoista poiketen komissio ei esitä kuitenkaan uusiutuvan energian lisäämiselle maakohtaisesti sitovia tavoitteita, unionikohtaisesti kylläkin.

Päästöjen vähentäminen vuoteen 2030 mennessä 40 %:lla vuoden 1990 tasosta ei ole kovin kunnianhimoinen tavoite, kun vuonna 2050 tavoitellaan jo 85 %:vähennyksiä. Lisäämällä rohkeasti uusiutuvia, päästöttömiä energiavaihtoehtoja, Suomella ei ole mitään vaikeuksia täyttää 40 %:n vähennysvelvoitteita. Mahdollisuutemme voisivat yltää pitemmälle. Sellaisen ehtona olisi kuitenkin, että kaikki EU- maat olisivat mukana ja muukin maailma sitoutuisi mittavampiin päästövähennyksiin. Jo 40 %:n velvoitteen täyttämisessä tulee kuitenkin huomioida energiaintensiivisen teollisuuden tarpeet. Sen on päästävä taakanjaossa vähemmällä.  

Hyvää komission esityksessä on se, että komissio kuitenkin tähtää uusiutuvien vaihtoehtojen mittavaan lisäämiseen koko unionin alueella.  Toivomukseni olisi, että tämä 27 %:n unionitavoite kuitenkin jyvitettäisiin maakohtaisesti sitovaksi. Käytännössä sanottu 27 %:n tavoite merkitsisi noin 50 %:n uusiutuvan tavoitetta Suomelle. Suomella on kaikki mahdollisuudet tuon tavoitteen ylittämiseen vuoteen 2030 mennessä. Siihen sitoutuminen merkitsisi vuositasolla 1- 2 miljardin kohennusta kauppataseeseemme, kymmeniä tuhansia työpaikkoja Suomeen ja vauhditusta puhtaan teknologian teollisuudellemme. 

Riippumatta siitä, tuleeko uusiutuvan edistämisestä maakohtaisesti sitova vai ei, Suomen tulee omassa lainsäädännössään sitoutua hoitamaan oma osuutemme. Käytännössä EU:n sanotun 27 %:n tavoite merkitsee siis noin 50%:n  osuutta uusituvalle energialle Suomessa vuoteen 2030 mennessä.

Keski-Suomen työttömyyskatastrofi vaatii pikahoitoa

Tiistai 21.1.2014 klo 16:03

TEM:n uusin, vuoden vaihteen tilanteesta kertova työllisyyskatsaus on Keski-Suomelle synkkää kertomaa. Maakunnan 16,9 %:n työttömyysastetta selvästi huonompi oli tilanne vain Talvivaaran ongelmista kärsivässä Kainuussa 18,2%. Lapin lukemat olivat meidän luokkaa, 17,1 %.

Keski-Suomen tilanne on heikennyt nopeimmin koko maassa. Sitten 1990- luvun alun muutaman vaikeimman vuoden Keski-Suomen työllisyystilanne ei ole ollut kertaakaan näin huono. Saarijärven lukemat ylittivät jo 20 %. Lähes yhtä vakava on tilanne Äänekoskella ja eräillä muillakin paikkakunnilla.

Jyväskylän työttömyysaste,17,4 % on maan suurten kaupunkien heikoin. Perää pitää myös Jyväskylän seutu. Nuorisotakuun riittämättömyydestä puhuu se, että työttömien nuorten alle 25 -vuotiaiden määrä on kasvanut vuoden aikana Keski-Suomessa lähes 600:lla. Yhtä avointa työpaikkaa kohti maakunnassa on muuhun maahan verrattuna kaksinkertainen määrä työnhakijoita.

Näköpiirissä olevat investoinnit tai valtion normaali työohjelma eivät paranna maakunnan tilannetta riittävästi. Päinvastoin, etenkin palvelualoilla on odotettavissa työpaikkojen edelleen vähenemistä. Keski-Suomi tarvitsee nyt nopeavaikutteisen työllistämisohjelman. ELY- keskuksen, Keski-Suomen liiton, kuntien ja elinkeinoyhtiöiden on koottava sellainen kokoon ensi tilassa.

Keski-Suomella on ollut ja on tässäkin tilanteessa kasapäin hankkeita esittää maan hallituksen rahoitettavaksi. Tällä kertaa hallituksen on myös osoitettava rahoitus välttämättömimpään. Perjantaina kokoontuva maakunnan liiton hallituksen ja kunnanjohtajien on syytä linjata asia.

 

Vaikeutunut työllisyys ja työvoimatoimiston voimavarojen riittämättömyys ovat johtaneet myös siihen, että työttömien lakisääteisen työttömyysturvan saaminen viivästyy. Te- toimiston lausunnon saamiseen voi mennä jopa 7 – 8 viikkoa, kun laki määrittelee maksimiajaksi 30 päivää. Tilanne loukkaa työttömien oikeusturvaa ja se on korjattava ensi tilassa.

Kohti sekasortoa!

Maanantai 20.1.2014

Hallituksen kuntarakenne- ja sote-hankkeet ovat suistamassa paikallis- ja aluehallinnon sekasortoon. Toimiville ja vahvan itsenäisyystahdon kunnillekin tarjotaan pakkoliitosta. Ratkaisuissa tukeuduttaisiin kansalaisten oikeustajua ja perustuslakia loukkaaviin seudullisiin kansanäänestyksiin. Niissähän suurempi voisi päättää pienemmän olemassa olosta.

Monia ikääntyneemmän väestön kuntia, joissa palvelut voivat olla paljon tehokkaimmin järjestetyt, hallitus patistaa kuntaliitoksiin leikkaamalla rajusti valtionosuuksia. Hallitus näyttää uskovan, että vanhat siitä nuortuisivat ja sairaat parantuisivat, jos heitä hoidettaisiin suurkunnissa.

Sekavuutta ja ratkaisujen epäjohdonmukaisuutta lisää se, että siinä, missä hallitus haluaa purkaa kuntien järkevää yhteistyötä toisaalla, se suurimpien keskusten liepeille on esittämässä seutuhallintoa. Pääkaupunkiseudulla tällainen olisi mahdollista ja alueen 16 kuntaa voisivat myös sote- palvelut järjestää hallituksen mukaan yhteistyöllä, maakuntamallilla.

Uusinta on se, että päivä hallituksen pakkoliitosratkaisun jälkeen ministeri Urpilainen esittää seutuhallinnon mahdollisuutta myös Turun ja Tampereen seuduille. Kysymys kuuluukin: miksei itsenäisten kuntien yhteistyöhön perustuva hallinto voisi olla koko Suomen malli niissä tehtävissä, joihin yhteistyö todella sopii, esimerkiksi sote-palveluissa.

Nyt hallitus purkaa sote- hankkeellaan muun muassa sairaanhoitopiirit, jotka suuressa osassa Suomea ovat olleet hallinnon kenties parhaiten toimiva osa. Niiden tilalle sen viimeisin sote-malli tarjoaa moniportaista mallia, jossa hoitotasojen integraatiosta ei ole tietoakaan. Joillekin tarjolla on isäntäkunta-mallia, toisille joitakin osia sote-tehtävistä. Alle 20.000 asukkaan kunnilta poistuisi näiden palveluiden järjestämisoikeus kokonaan.

Hallinnon tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden on astuttava entistäkin rohkeammin kuntapäättäjien valtaenemmistön rinnalle ja estettävä maan paikallis- ja aluehallinnon ajaminen täydelliseen kaaokseen!

Kuntaliitolla oltava selvä kanta!

Maanantai 13.1.2014 klo 15:22

Monille vähänkin pitempään kunta-asioita seuranneelle Kataisen hallituksen syksyinen kuntien pakkoliitoslinjaus vaikutti huonolta vitsiltä. Olivathan erityisesti SDP:n puheenjohtaja Urpilainen pitkin kesää sanonut ei pakkoliitoksille. Aivan erityisesti huonoon vitsiin viittasi se, että tietyt pakkoliitokset pohjattaisiin seudullisiin kansanäänestyksiin tavalla, jota Suomen historia tai perustuslaki eivät tunne.

Viimeviikkoisella esityksellään ministeri Virkkunen kuitenkin todisti, että hän on tosissaan. Haastattelutunnillaan pääministeri Katainen asettui odotetusti tukemaan ministerinsä uskomattomalta maistuvaa esitystä. Vaikka lakiuudistus onkin ajateltu hallituksen viimekätiseksi aseeksi kuntaliitosten aikaan saamiseksi, se ei yhtään paranna ehdotuksen hulvattomuutta.

Tietyissä oloissa vaikkapa Muuramen liittämisestä Jyväskylään voitaisiin siis valtioneuvoston vaatimuksesta järjestää kansanäänestys. Sitten äänet laskettaisiin yhteen. Asukasluvultaan 14 kertaa suurempi kunta saisi sanella, onko pienemmällä elämisen oikeutusta. Sama voisi koskea myös Jyväskylän toista hyvien palvelujen naapurikuntaa, Laukaata. Kaikkiaan uudella aseella Kataisen hallituksen on tarkoitus uhata noin 25 muuta keskuskaupunkien lähimaastossa olevaa kuntaa. Jos ei tällainen pakkoliitosarkkitehtuuri loukkaa kunnan itsehallinnollista asemaa, niin mikäs sitten!

Suomen Kuntaliitto on varjellut tarkoin kuntien itsehallinnollista asemaa. Eikä vähiten siksi, että tuo asema nauttii perustuslain suojaa. Pidänkin tärkeänä, että myös tässä tilanteessa Kuntaliitto seisoo barrikadin oikealla puolella. Tässä asiassa ei ole hymistelylle tilaa. Muistan hyvin, kuinka suomalainen kuntakenttä tuki voimakkaasti 1990- luvun alussa kuntaministerinä ajamaani uudistusta, jolla pakkoliitosten mahdollisuutta vaikeutettiin entisestään.

Perustuslaillisuuden rajojen kolkuttelu ei ole tuntematonta hallituksen toisenkaan jännitysnäytelmän, sote-hankkeen tiimoilta. Joulun alla ministeri Huovisen päävastuulla oleva sote-uudistus sai uusimman ns. Orpon työryhmän esityksen isäntä-renki- malleineen.

Ministeri Huovinen kiirehti oitis esityksen lausunnolle kuntiin. Kuin saatteeksi oikeusministeri Henriksson sanoi, että ehdotukseen saattaa liittyä perustuslain kanssa ristiriidassa olevia kohtia. Lausunnolla on siis esitys, jonka kiistattoman perustuslainmukaisuuden Kataisen hallituksen oma oikeusministeri asettaa vähintäänkin kyseenalaiseksi!

Miten ihmeessä kunnat voivat menetellä tällaisen ehdotuksen kanssa? Jos kuntapäättäjien odotetaan lausuvan asiasta jotakin, vähintä on, että tieto lausuttavan asian sisällön perustuslainmukaisuudesta pitää olla yksiselitteinen ja selkeä. Muista sisältönäkökohdista voidaan ymmärrettävästikin olla erimielisiä.

 

Sitä luultiin huonoksi vitsiksi!

Tiistai 7.1.2014 klo 14:38

Monille vähänkin pitempään kunta-asioita seuranneelle Kataisen hallituksen kuukausien takainen linjapäätös mahdollisuudesta kuntien pakkoliitosten tekemiseksi vaikutti huonolta vitsiltä. Tuollaista johtopäätöstä vahvisti se, että tiettyjen olosuhdetekijöiden ohella kaupunkiseutujen pakkoliitokset pohjattaisiin seudullisiin kansanäänestyksiin tavalla, jota Suomen historia tai perustuslaki eivät tunne.

Vaikka Suomen Kuntaliittokin on perinteisesti tyrmännyt kuntien pakkoliitokset, ministeri Virkkusen johdolla asiaa on kuitenkin lehtitietojen mukaan viety eteenpäin. Kehitelty pakkoliitosmalli kansanäänestyksineen on ajateltu hallituksen viimekätiseksi aseeksi kuntaliitosten aikaan saamiseksi.

Tietyissä oloissa vaikkapa Muuramen tai Petäjäveden liittämisestä Jyväskylään voitaisiin siis valtioneuvoston vaatimuksesta järjestää molemmissa kunnissa kansanäänestys. Sitten äänet laskettaisiin yhteen. Asukasluvultaan kymmeniä kertoja suurempi kunta saisi sanella onko pienemmällä elämisen oikeutusta.

Kysymys on kansanäänestyksen käyttämisestä mitä todennäköisemmin perustuslain vastaisen puuhailun välineenä. Jos ei tällainen pakkoliitosarkkitehtuuri loukkaa kunnan itsehallinnollista asemaa, niin mikäs sitten! Minun on vaikeaa uskoa, että Suomen Kuntaliittokaan voisi hymistellen hyväksyä menettelyä.

Perustuslaillisuuden rajojen kolkuttelu ei ole tuntematonta hallituksen toisenkaan jännitysnäytelmän, sote-hankkeen tiimoilta. Eduskunnan toiseksi viimeisenä työpäivänä Joulun alla ministeri Huovisen päävastuulla oleva sote-uudistus sai uusimman mallinsa. Se tosin noudatteli ns. Orpon työryhmän esityksiä isäntä-renki- malleineen.

Ministeri kertoi, että esitys lähtee nyt lausunnolle kuntiin. Samaan aikaan oikeusministeri Henriksson sanoi, että ehdotukseen saattaa liittyä perustuslain kanssa ristiriidassa olevia kohtia. Lausunnolle on siis lähdössä esitys, jonka kiistattoman perustuslainmukaisuuden asettaa vähintäänkin kyseenalaiseksi Kataisen hallituksen oma oikeusministeri.

Miten ihmeessä kunnat lausunnonantajina voivat menetellä tällaisen ehdotuksen kanssa? Mielestäni kuntien etujärjestön on myös tässä asiassa tiedostettava tehtävänsä. Jos kuntapäättäjien odotetaan lausuvan maan hallituksen valmistelussa olevista asioista, kyllä lausuttavan asian sisällön pitää olla ensin yksiselitteisesti perustuslainmukainen. Muista näkökohdista voivat valtion ja kuntien päättäjät puolueittain ja puolueiden sisälläkin olla ymmärrettävästikin erimielisiä.