Suomi tarvitsee teollisuuspoliittisen strategian

Share |

Lauantai 9.11.2013


Suomen talouden kehityssuunta on eriytymässä ratkaisevasti koko muun Euroopan suunnasta.

Kun muualla on jo varovaista elpymistä, Suomessa käytännössä kaikki talouden mittarit näyttävät punaista.

Kokonaistuotanto supistuu. Teollisuustuotanto ja vienti ovat vapaassa pudotuksessa. Kokonaiskysynnän vielä jyrkemmältä vähenemiseltä on pelastanut ennätyssuureksi kasvaneella velalla tapahtunut kulutus, sekä yksityinen että julkinen kulutus. Niinpä Suomi onkin jo ajautunut pitemmäksi aikaa kuin vuosikymmeniin talouden kaksoisvajeeseen, julkisen talouden ja koko kansantalouden samanaikaiseen alijäämään. Olemme kriisimaiden tiellä.

Reippaassa kasvussa ovat etenkin vientialojen työttömyys, velka ja julkisen sektorin menot. Kansakunta syö enemmän kuin tienaa, mutta niin ei voi jatkua pitkään.

Supistuvan kansantalouden tiellä edessä ovat kiihtyvät julkisten menojen leikkaukset ja nyt jo näköpiirissä oleva yksityisen kulutuksen supistumiseen. Nämä puolestaan johtavat työttömyyden kasvuun  myös yksityisellä palvelusektorilla ja julkisella sektorilla.

Tällaisesta näivettymiskierteestä on päästävä eroon.

Syksyn tuloratkaisu on suhteellisen maltillinen ja antaa yhden tukijalan suunnan muuttamiselle. Monta muuta välttämätöntä tukijalkaa kuitenkin puuttuu. Hallitus on luvannut julkistaa marraskuun loppuun mennessä rakennepakettinsa, jolla virhesuunta kohta kymmenen miljardin euron mittainen julkisen talouden ns. kestävyysvaje korjattaisiin muutamassa vuodessa.

Hallitus on tähän saakka kuitenkin kyennyt lähinnä sellaisiin ratkaisuihin, joilla julkisia menoja pikemminkin lisätään, muttei  juurikaan toimiin, joilla kasvua vauhditettaisiin. Kaiken lisäksi useimmat rakennepaketin kaavailluista toimista vaikuttavat vasta hitaasti. Kurki on vaarassa kuolla ennen kun suo sulaa.

Hallituksen päivät luetaan nyt siis muutaman viikon sisällä.  Nyt eivät syöksyn pysäyttämiseksi riitä enää pitkävaikutteiset toimet, eikä elokuussa arvioitu rakennepaketin mitta. Nyt tarvitaan "tässä ja nyt toimia" kasvun vauhdittamiseksi.

Keskustan mielestä nyt tarvitaan vahvan kasvun ohjelma. Suomalainen osaaminen on muutettava uusiksi tuotteiksi, yritystoiminnaksi ja kasvavaksi vienniksi.

Pitkän taantuman rasittamana yrityksillä ei ole riittävästi varoja tuotteidensa kehittämiseen, investointien rahoittamiseen ja maailmalle menoon. Kaiken lisäksi valtio on leikkaamassa mittavasti erityisesti innovaatiorahoitusta.

Tässä tilanteessa tarvitaan vahvaa valtiota. Valtion on irrottauduttava hallitusti omistuksistaan normaaleissa markkinaehtoisissa yrityksissä, joissa se on pienenä vähemmistöomistajana.

Jo miljardin euron markkinaehtoinen ruiske yritysten pääomahuollon ja tutkimus - ja kehittämisrahoituksen tarpeisiin voisi merkitä tuhansien investointien käynnistymistä ja kymmenien tuhansien avoimen sektorin työpaikkojen syntymistä.

Hallituksen on tunnustettava, että yksityinen markkinaehtoinen sijoituspääoma tarvitsee rohkaisijakseen julkista pääomasijoittajaa. Niin ikään hallituksen on tunnustettava, että myös yritysten velkarahoitus on vaikeutunut. Finnveran riskinottokykyä on lisättävä. Muutaman vuoden takaiset terästetyt suhdannelainat on otettava käyttöön. Niiden rinnalle tarvittaisiin normaalista investointi- tai käyttöpääomarahoituksesta poikkeavaa erityistä rakennemuutoslainoitusta.

Sillä vastattaisiin erityisesti niihin toimialamuutoksiin, joihin erityisesti monet teollisuuden pk-yritykset ovat joutuneet.

Kataisen hallitukselta puuttuu selkeä teollisuuspoliittinen strategia. Se on asettunut sivustaseuraajaksi teollisuuden rakennemuutoksessa ja pudotuksessa. Osana uutta kansallista kasvun strategiaa Suomi tarvitsee nyt myös teollisuuspoliittisen strategian.