Talouden näivettyminen katkaistava - hallituksen kuntalinjalle nauravat jo aidanseipäät

Sunnuntai 29.9.2013

Kun muualla Euroopassa teollisuus ja vienti näyttävät nousun merkkejä, on meillä toisin. Teollisuustuotanto on vapaassa pudotuksessa ja vienti on supistunut runsaan vuoden kuluessa Euroopan nopeimpiin kuuluvaa vauhtia. Yksityiselle sektorille työllistyneiden määrä supistui elokuusta 2012 elokuuhun 2013 mennessä 57.000 hengellä.

Kysymyksemme pääministerille on kuulunut viikkojen ajan, mitä hallitus on valmis tekemään heti, tässä ja nyt? Vastausta ei tullut. Vastaus siihen, mitä pitäisi, löytyy markkinoilta: yritysten lainahanat ovat tukossa, vakuusvaatimukset ja pankkien marginaalit ovat kasvaneet ja yritysten tuotekehityksen resursseja leikataan. Nekään, joilla liikeidea on kunnossa, eivät saa rahoitusta. Työpaikkoja ei synny hyvistäkään hankkeista.

Keskustan mielestä ihmiset on saatava työhön ja talous kasvuun. Näivettymiskierre on katkaistava.

Nyt tarvitaan nopeasti kansallinen teollisuusstrategia ja yrittäjyysohjelma. Investointeja on vauhditettava heti verohuojennuksin ja Finnveran riskinottoa on lisättävä. Tarvitaan kasvurahasto yritysten pääomahuollon ja kehittämisen rahoitukseen. Kasvurahaston, jonka pääomittaminen tapahtuisi valtion ei- strategisen omaisuuden ja myynnillä ja tietyin edellytyksin myös velalla, tulisi vastata myös työllisyyttä ja yrittäjyyttä auttaviin infra-ja talonrakennustarpeisiin. Yritysten sivukuluja on määräaikaisesti kevennettävä, koulutuksen leikkaukset peruttava ja nuorisotakuu on pantava uusiin puihin.

Ehkä nurinkurisin suomalaisen työn kurittaminen on kuitenkin siinä, että Kataisen hallitus on päättänyt romuttaa vuoden alussa voimaan astuneella lainsäädännöllä kotimaisen bioenergian kilpailukyvyn kivihiilen verrattuna. Lauhdesähköä tehtiin kivihiilellä alkuvuonna neljä kertaa enemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana. Hiilen virta Uralin takaa Suomeen, jopa Jyväskylään, vahvistuu samalla kun puu mätänee metsään.

Aidanseipäätkin nauravat !

Teollisuuden ja muun talouden alamäki rapauttaa kuntien veropohjan. Se ja valtion leikkauslinja uhkaavat iskeä myös kuntia polvilleen. Hallituksen on tajuttava, mitä kello on lyönyt. Se suurkunta- ja sote-sotkut on pantava uuteen parlamentaariseen valmisteluun. Ajatukselle, että historiallisen suurten yt-neuvottelujen aloittamisesta ilmoittaneeseen Jyväskylään pitäisi liittää kymmenkunta naapurikuntaa, nauravat jo aidanseipäät!

Kataisen hallituksen rakennepaketin käytännössä ainoat konkreettiset toimet ovat kuntien harteille heitetyt taakat. Sen päätökset tulevat leikkaamaan kunnilta ainakin kaksi miljardia euroa.

Vaikka kuntien velvoitteita samalla kevennetäänkin, on muuallakin Jyväskylän malliin edessä yt- neuvotteluja, irtisanomia ja veronkorotuksia. Kysymys on tasaveron kiristämistä, juuri sitä, mitä SDP rajusti vastusti vaalien alla.

Kataisen hallitus perheiden päätösvallan kimpussa!

Tiistai 24.9.2013

Kataisen hallituksella oli kovat paineet. Miljardien eurojen rakennepaketin, jolla julkisten tulojen ja menojen kuilua kurottaisiin umpeen, hallitus väittikin rakentaneensa. Konkreettisia toimia sanojen vakuudeksi ei paketista juuri löydy. Kunnilta hallitus osaa tosin leikata miljardien eurojen mitassa.

Edes joku valtionkin menojen säästöesitys Kataisen hallituksen oli pakko löytää. Ja jotenkin työllisyysasteen nostamisenkin piti olla framilla. Vastaus näihin tarpeisiin oli kotihoidontuki.

Kotihoidontuki oli ollut aina kokoomuksen hampaankolossa. Ja SDP:llekin uudistukseen suostuminen oli aikoinaan vaikea urakka. Ei ihme, että juuri sen kimppuun sinipuna kävi, Räsäsen joukot ja vihreät perässä.

Kotihoidontuen leikkaus leivottiin tasa-arvopakettiin. Ikään kuin perheet eivät itse tietäisi parhaiten sitä, mikä tapa omien lastensa hoitamiseen on heille paras.

Nyt perhekohtaisesti tukikelpoinen aika pysyisi ennallaan, mutta äidin ja isän pitäisi jakaa kotonaoloaika tasan. Ensimmäinen kysymys kuuluu, jos pystyisivätkin jakamaan, miten työpanoksen määrä siitä lisääntyisi? Äitien työmarkkinoille osallistuminen lisääntyisi täsmälleen samalla määrällä kuin isien vähenisi! Eikä säästöjä tietystikään syntyisi.

Tosiasiassa hallitus kuitenkin tietää, että kotihoidontuen ajan puolittamispakko tarkoittaa sitä, etteivät läheskään kaikki isät voi eri syistä jäädä pidemmäksi aikaa kotiin. Kyse on siis tuen leikkaamisesta.

Mutta säästääkö tällainen leikkaus julkisia menoja?  Minna Salmi, THL:n tutkimuspäällikkö, sanoo Helsingin Sanomissa, että leikkaus voi johtaa 15.000 laitospaikan lisätarpeeseen kunnissa. Ja laitospaikka on keskimäärin julkiselle rahoittajalle neljä kertaa kalliimpi kuin kotihoito.

Kotihoidontuen leikkausratkaisullaan hallitus kaataa liki sadan miljoonan euron lisälaskun kuntien maksettavaksi. Kuntapäättäjien tuskan takaa löytyvät kuitenkin vielä suuremmat kärsijät, perheet ja niiden lapset.

On vain niin, että monien perheiden elämäntilanne on sellainen, että kotihoito on jonkun vuoden muita vaihtoehtoja parempi sekä lapsen että perheen kannalta. Jossakin tapauksessa kyse on myös sellaisesta periaatteellisesta ratkaisusta, johon perheellä pitäisi olla oikeus.

Kataisen hallituksen päätös kotihoidontuesta on yhtä vieras elävän elämän tarpeille kuin hallituksen hulvaton oivallus suorittaa kaupunkiseuduilla kansanäänestys ja tukeutua kuntien pakkoliitoksissa niiden tuloksiin. Vähän niin kuin Suomi olisi pakotettu yhteiseen kansanäänestykseen vuonna 1939 Neuvostoliiton kanssa siitä onko Suomen suostuttava Neuvostoliiton vaatimuksiin!

Lue Mauri Pekkarisen kolumni Keskisuomalaisesta

Sunnuntai 22.9.2013

Se on saatava, mikä kohtuus on!

Lue Mauri Pekkarisen kolumni Keskisuomalaisesta

On aika sanoista tekoihin,, SDP

Sunnuntai 22.9.2013

Nokian johdon kohtuuttomat palkitsemiset sotivat vahvasti kansalaisten oikeustajua vastaan. Pelisäännöt, lakisääteiset ja elinkeinoelämän omat sisäiset normit, on saatava ajan tasalle.

SDP:n poliitikotkin ovat julkisuudessa aivan oikein esittäneet asiaan puuttumista. Hyvä niin.

Samalla on kuitenkin SDP:n poliitikoilta kysyttävä, miksi he eivät ole ryhtyneet toimiin, joista eduskunnan talousvaliokunta jo noin vuosi sitten muistutti.

Johdon palkitsemisen avoimuuden osalta talousvaliokunta toteaa: ”Listayhtiöiden hallintokoodi sekä palkka- ja palkkioselvityksen soveltamisohje vuodelta 2011 edellyttävät laajempaa avoimuutta palkitsemisperiaatteiden julkaisemisesta kuin käytännössä on toimittu.”

Tämän mukaan ”yhtiön johdon palkitsemisen keskeiset periaatteet on pidettävä päivitettyinä siten, että yhtiön internetsivuilla olevat tiedot ovat ajan tasalla riippumatta siitä, minkälaisesta palkitsemisesta on kysymys.”

Talousvaliokunta muistutti myös vahvasti, että yhtiön hallitus voi osakeyhtiölain 6 luvun 7 pykälän 2 momentin mukaan siirtää johdon palkitsemisen yhtiökokouksen päätettäväksi.

Erityisesti SDP:n edustajilta, mutta myös Kataisen koko hallitukselta on kysyttävä, mitä hallitus on tehnyt palkitsemisen avoimuuden parantamiseksi eduskunnan talousvaliokunnan edellyttämällä tavalla?

Viimeistään nyt, Nokian tapauksen jälkeen, maan hallituksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin listayhtiöiden palkitsemisen avoimuusperiaatteiden noudattamiseksi myös käytännössä, tarvittaessa lainsäädäntötoimin. Listattujen yritysten johdon palkitsemisen siirtäminen yhtiökokoukselle voi monessa tapauksessa edistää samaa asiaa yritysten omistajien kannalta.

Metson tapaus on viimeinen varoitus

Keskiviikko 18.9.2013

Metson ilmoitus massiivisista irtisanomisista kertoo selvää kieltä suomalaisen teollisuuden tilasta. Merkittävä osa teknologiateollisuudestakin on vapaassa pudotuksessa. Tämä ei ole voinut olla yllätys maan hallituksellekaan. Koko Suomi on näivettymiskierteessä.


Työmarkkinajärjestöt sopivat suhteellisen maltillisesta tuloratkaisusta. Nyt on hallituksen vuoro. Sillä ei ole kuitenkaan kasvun strategiaa. Sillä ei ole teollisuuspoliittista strategiaa. Tällaiset strategiat tarvittaisiin kuitenkin nopeasti. Suomalaisen teollisuuden on kyettävä tuottamaan kilpailukykyisemmin ja parempaa. Teollisuuden henkilöstö tekee jo tänään osuutensa jaksamisen rajoille saakka.


Nyt tarvitaan voimavaroja teollisuuden uudistumiseen, alan tutkimukseen ja uusien tuotteiden kehittämisen sekä viennin tukemiseen. Juuri nyt Kataisen kuitenkin hallitus leikkaa yhteensä yli 10 %:lla juuri koulutuksen resursseja, VTT:n voimavaroja, Tekesin rahoitusmahdollisuuksia ja Finnpron kautta tapahtuvaa viennin rahoitusta. Samaan aikaan teollisuuden suuryrityksiä alihankintatoimilla palvelevien yritysten rahoitus on vaikeutunut.


Kataisen hallituksen on kerrottava ensi tilassa, miten se vastaa teollisuuden alamäkeen. Sen on peruttava sanotut uuden menestykset leikkaushankkeet ja taattava jokaiselle Metsolta irtisanottavalle uuden työn tai koulutuksen mahdollisuudet. Metson tapaus on viimeinen varoitus huomata, että nyt on uusien toimien aika. Muutoin koko Suomi on nimettävä äkillisen rakennemuutoksen alueeksi.