Miksi ja millainen yhteiskuntasopimus?

Keskiviikko 28.8.2013 klo 14:41

Suomi on ajautumassa taloussairaiden maiden joukkoon. Työmme ei käy kaupaksi. Kustannukset karkaavat.  Viennin vähenemisvauhti on maanosamme jyrkimpiä. Työssä olevien määrä vähenee vauhdilla.

Suurkunta- ja sote-sotkuissaan hallitus ei ole kyennyt johtajuuteen, jolla Suomi nostetaan kasvun tielle.

Tyytymättömyyden lievittämiseksi hallituspuolueiden edustajien puheet ovat kesän uutisköyhyydessä saaneet julkisuutta. Yksi lupaa yhdenlaisia tikkunekkuja, toinen toisenmoisia! Joukossa on monia hyviä ehdotuksia.

Mutta ei Suomen talous ja työllisyys näillä toimilla korjaannu. Hallituksen johdolla tulisi nyt kyetä rakentamaan vaalikauden yli ulottuva yhteiskuntasopimus, jolla talous saadaan kasvuun ja ihmisille työtä.

Sopimuksen ensimmäisen tukijalan tulisi olla maltillinen, solidaarinen tuloratkaisu. Sellainen olisi tarvittu jo keväällä. Nyt se on kohtalon kysymys. Ruotsin lähes 10 prosentin kilpailuetu on saatava kiinni

Työikäisten määrä supistuu vuosikymmenessä noin 150.000:lla henkilöllä. Ellei työllisyysastetta kyetä nostamaan ja työuria jatkamaan "kansantulon kakun leipojien määrä" vähenee lähes samaa vauhtia. Sellainen olisi katastrofi.

Työllissyysastetta on nostettava ja työuria jatkettava joka kohdasta. On kestämätöntä, että työllisyysasteemme on noin 70 %, kun se muissa pohjoismaissa on  5 %-yksikköä korkeampi.  Ero merkitsee yli 100.000 henkilöä. Toisena osana yhteiskuntasopimusta olisikin sovittava työpanoksen lisäämisohjelmasta.

Suomeen ei investoida tarpeeksi. PK- yritysten määrän kasvu on päättynyt. Pk- yritykset eivät saa rahoitusta kohtuullisin ehdoin. Kymmenientuhansien pk- yritysten verotus kiristyy. Kolmantena osana yhteiskuntasopimusta olisikin voitava sopia yrittäjyysohjelmasta. Sen tulisi koostua ainakin rahoituksen, yritysten verotuksen ja sosiaalimaksujen, t&k-rahoituksen ja vientituen korjaus- ja kohennustoimista.

Mikäli hallitus ja työmarkkinajärjestöt kykenevät varmistamaan työn kilpailukyisen hinnan, estettämään työpanoksen määrän romahdus ja rohkaisemaan yrittäjyyttä, syntyisi edellytykset miljardiluokan tulevaisuusinvestointeihin. Niillä olisi mittava elvytysvaikutus. Vielä tärkeämpää olisi luoda niillä uutta menestyksen perustaa.

Korkean elintasomme ehto näet on, että kykenemme kansakuntien välisessä työnjaossa kilpailemaan vaativimmasta ja kalleimmasta työstä. Investoinnit koulutukseen, tutkimukseen, kehittämiseen ovat siksi tulevaisuusinvestointien ensimmäinen kohde.

Puhtaan teknologian ja energian valtavasti kasvavat markkinat on esimerkki tämän ajan ”nokioiden” tarjoamista mahdollisuuksista niille, jotka osaavat. Voimavaroja tarvittaisiin myös kotimaisten luonnonvarojemme, metsien, malmien ja puhtaan ruoan jalostusasteen nostamiseksi.

Tulevaisuusinvestoinneista on kysymys myös kilpailukykyä heikentävien teiden ja muiden liikenneyhteyksien kunnostamisessa, homekoulujen ja vastaavien rakennusten korjaamisessa. Esimerkiksi tarvittavista rakenteellisista kelpaa maakuntapohjainen sote-uudistus.

Kun julkisen velan kansantuoteosuus on jo kohta 60 %, kysytään, onko meillä varaa lisävelkaan? Syömävelan lisäämiseen mielestäni ei ole varaa. Investointivelkaa tulevaisuusinvestointeihin voidaan ottaa ja valtio omaisuutta myydä, jos "markkinoille” voidaan osoittaa sitoumukset laajasta yhteiskuntasopimuksesta, jolla parannamme kilpailukykyä, estämme työpanoksen romahtaminen ja vauhditamme yrittäjyyttä. Vielä tänään valtio saa velkaa nollan reaalikorolla. Kohta ei saa ilman kasvua.

Mauri Pekkarinen, kansanedustaja

Miten tällaisen selittää?

Perjantai 16.8.2013

Maakuntien liitot vastaavat alueellisesta kehittämisestä. Ne muun ohessa laativat alueelliset kehittämisstrategiat ja vastaavat EU:n aluekehitysohjelmasta. Ne myös osoittavat lähinnä valmistelurahoitusta maakunnalle tärkeiden hankkeiden edistämiseen.

Maakuntien liitoille on 1990- luvun uudistuksesta lähtien osoitettu sanottuihin tarkoituksiin valtion budjetissa yhteensä muutama kymmenen miljoonaa euroa ns. kehittämisrahaa.

Maakunnan kehittämisrahan luonne on tukea nimenomaan kuntien yhteistyötä tukevia hankkeita. Eri puolilla Keski-Suomeakin näillä rahoilla on hoidettu vuosittain monia pieniä, mutta tärkeitä hankkeita. Maan hallitukselle tällainen kuntayhteistyön tukeminen ei tunnetusti sovi.

Niinpä hallitus leikkaa ministeri Urpilaisen esityksellä ensi vuoden talousarviossa maakuntien kehittämisrahoituksen lähes olemattomiin, noin viiteen miljoonaan euroon eli yhteen kuudesosaan edellisen hallituksen rahoitukseen verrattuna. Hallitus ennakoi kuntauudistustaan ja pyrkii keskuskaupunkivetoiseen malliin kuntien yhteistyön sijaan.

Maakuntien kehittämisrahoituksen alasajon vaikutuksia syventää se tosiasia, että ensi vuodesta lukien myös EU:n alueohjelmien rahoitus Suomessa leikkautuu peräti yhdellä kolmanneksella. Suomi maksaa ensi vuoden alusta lukien EU:n yhteisen aluepolitiikan rahoituksesta noin 600 miljoonaa euroa vuodessa ja saa siitä oman aluepolitiikkaamme rahoittamiseen noin 170 miljoonaa euroa.

Sen sijaan, että hallitus kompensoisi EU:n aluerahamenetyksiämme, se päinvastoin leikkaa maakuntien kehittämisrahoituksen olemattomaksi.

Maakuntien rumasta kurittamisesta on kysymys muun ohessa myös yksityisteiden valtionavustusten likipitäen lopettamisessa. Noin 60.000 yksityistiekilometrin tarpeisiin hallitus on osoittamassa 5 miljoonaa euroa.

Tällaisilla leikkauksilla ei ole mitään tekemistä säästöjen kanssa varsinkin, kun hallitukselta samalla liikenee satoja miljoonia euroja eteläisimmän Suomen suurhankkeisiin. Hallituksen toimet ovat periaatteellisia iskuja koko Suomen kehittämistä vastaan.

Kysymys kuuluu, mitenkä hallitus selittää tällaiset toimet?

Säälittävää maakuntien kuritusta

Lauantai 10.8.2013

Kataisen hallitus on Urpilaisen esityksillä ajamassa alas maakuntien kehittämisrahoituksen.

Maakuntien liitot vastaavat alueellisesta kehittämistä. Ne muun ohessa laativat alueelliset kehittämisstrategiat ja vastaavat EU:n aluekehitysohjelmaista. Ne myös osoittavat lähinnä valmistelurahoitusta maakunnalle tärkeiden hankkeiden edistämiseen.

Maakuntien liitoille on 1990- luvun uudistuksesta lähtien osoitettu sanottuihin tarkoituksiin valtion budjetissa yhteensä muutama kymmenen miljoonaa euroa ns. kehittämisrahaa.

Omaksumalleen keskittämispolitiikalle uskollisena hallitus leikkaa ensi vuoden talousarviossa maakuntien kehittämisrahoituksen muutamaan miljoonaan euroon eli yhteen kuudesosaan edellisen hallituksen rahoitukseen verrattuna. Hallitus ennakoi kuntauudistustaan romuttamalla kuntien yhteisen kehittämisen ja pyrkimällä keskuskaupunkivetoiseen malliin.

Maakuntien kehittämisrahan alasajon vaikutuksia syventää se tosiasia, että ensi vuodesta lukien myös EU:n alueohjelmien rahoitus Suomessa leikkautuu peräti yhdellä kolmanneksella. Suomi maksaa ensi vuoden alusta lukien EU:n yhteisen aluepolitiikan rahoituksesta noin 600 miljoonaa euroa vuodessa ja saa siitä oman aluepolitiikkaamme rahoittamiseen noin 170 miljoonaa euroa.

Sen sijaan, että hallitus kompensoisi EU:n aluerahamenetyksiämme, se päinvastoin leikkaa maakuntien kehittämisrahoituksen olemattomaksi.

Maakuntien rumasta kurittamisesta on kysymys myös muun muassa yksityisteiden valtionavustusten likipitäen lopettamisessa. Tällaisilla leikkauksilla ei ole mitään tekemistä säästöjen kanssa. Ne ovat hallituksen periaatteellisia iskuja koko Suomen kehittämistä vastaan.

Keskusta tulee kokoamaan maakunnat yhteiseen rintamaan tällaista keskittämiskehitystä vastaan.