Suurin kohtaamani sotku

Share |

Maanantai 24.6.2013 klo 9:28


Keskisuomalainen

21.6.2013 00:01

Maailma muuttuu ja uudistuksia tarvitaan myös kuntakentässä. Jyrki Kataisen (kok.) hallituksessa tähän haasteeseen tarttumista on alusta lähtien leimannut voimakas ideologinen viritys. Kokoomuksen hellimä keskittäminen ja suuruuden ihannointi näkyy erityisesti suurkunta- ja sote-hankkeissa.

Hanke on menettelytavoiltaan ylivoimaisesti suurin sotku mitä yli 34 vuoden edustajavuoden aikana olen kohdannut. Se on ollut ylhäältä ohjattu ja ei-parlamentaarinen. Aidon uudistamisen sijasta siihen on sidottu jo kahdeksi vuodeksi tuhannet kuntapäättäjät ja kuntien virkakunta.

Tulevana keskiviikkona eduskunta ratkaisee lopullisesti suurkunta- ja sote-hankkeen ensimmäisen lain, kuntarakennelain. Laissa kuvataan liki mielivaltaisin perusteluin, millainen kunta on elinvoimainen, millainen ei. Käytännössä kaikki Suomen kunnat pannaan rakenneselvityksiin.

Keskusta esittää lain hylkäämistä. Ja syyt ovat selvät. Siinä, missä Vanhasen hallituksen ns. Paras-hanke tähtäsi kuntien yhteistyöhön, Kataisen hallituksen lakiesitys pyrkii lakkauttamaan alle 20 000 asukkaan kunnat ja estämään kuntien välisen järkevän yhteistyön. Se jakaa kunnat isäntiin ja renkeihin loukaten tässäkin itsehallinnon perustaa. Keskittämisen into unohtaa kuntalaisen palvelujen tarvitsijana ja maksajana.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskista (sd.) on kiittäminen siitä, että valiokunta muutti kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) esitystä siten, että ennen mahdollisia kuntaliitosratkaisuja kuntien päättäjien täytyy tietää, miten hallitus aikoo ratkaista erikoissairaanhoidon, perusterveydenhoidon ja vaativan sosiaalitoimen eli soten.

Hallituksen alkuperäinen tavoite panna kunnat ensin päättämään kuntarakenteista ja vasta sitten olisi lailla säädetty siitä, mitä tehtäviä kunnille kuuluu, oli nurinkurinen. Perustuslakivaliokunnan muutoksen ansiosta tiedetään vasta vuoden 2014 lopulla, jos silloinkaan, sotkujen lopullinen saldo.

Viestini Suomen kuntien luottamushenkilöille on: viime kädessä te, kuntien päättäjät, ratkaisette sen, mikä teidän kuntalaisillenne ja kunnillenne on parasta. Kataisen hallitus ei pysty pakottamaan kuntaanne koko muulle Euroopalle vieraisiin ratkaisuihin.

Keskustan lähtökohtana on kuntalaisten paras sekä palvelujen käyttäjänä että maksajana. Kunnilla tulee jatkossakin olemaan sellaisia palveluja, joihin tarvitaan paikallistuntemusta. Sellaisia ovat päivähoito, peruskoulu, vapaa-aika, kunnallistekniikka jne. Niistä selviää ylivoimainen valtaosa myös alle 20 000 asukkaan kunnista. EU:ssa kuntakoon keskiarvo 5 400 asukasta.

Mutta kunnilla on tehtäviä, joihin tarvitaan laaja väestöpohja – esimerkiksi sote-palvelut ovat tällaisia. Petteri Orpon (kok.) työryhmän päälinjaus on, ettei alle 20 000 asukkaan kunta saisi järjestää niistä mitään. Se olisi sekä perus- että vaativimmissa sote-palveluissa pääsääntöisesti renki.

Yli 50 000 asukkaan kunta vastaisi suunnilleen nykyisestä perusterveydenhoidosta ja osasta sosiaalitointa. 20 000 – 50 000 asukkaan kunnille voitaisiin uskoa osia niistä. Maakuntakeskukset vastaisivat vaativimmasta sotesta eli lähinnä nykyisten sairaanhoitopiirien tehtävistä.

Käytännössä siis sairaanhoitopiirit lakkautettaisiin. Keski-Suomen tapauksessa Jyväskylästä tulisi isäntäkunta, jolta muut maakunnan kunnat sitten ostaisivat palvelut. Erityisvastuutehtävissä samaa aluetta olisivat kunnat Venäjän rajoilta Virtain kaupungin rajalle.

Kaikesta tuosta nostan tässä esille vain yhden kysymyksen. Johtaisiko moinen isäntä–renki-malli Keski-Suomessakin maakunnan murentumiseen? Osa kunnistamme saattaisi näet hakeutua kyseisissä palveluissa Jyväskylän sijasta muihin keskuksiin. Toteamuksena, ei kysymyksenä, voi pohtia, millä rahalla Jyväskylä lunastaisi muut kunnat ulos sairaanhoitopiiristä ja rakentaisi satojen miljoonien keskussairaalan?

Keskustan malli sote-palveluissa perustuu kuntien maakuntalaajuisen yhteistyön sallimiseen. Kaikkien maakunnan kuntien pitää olla palvelujen järjestämisessä isäntiä. Se takaa varmimmin esimerkiksi tasavertaisimmat lääkäripalvelut.

Vetoan erityisesti ministeri Susanna Huoviseen (sd.), että ainakin hän olisi valmis tukemaan maakunnassa olevaa vahvaa tahtoa puhaltaa jatkossakin yhteen hiileen eli järjestää keskeiset sote-palvelut yhdessä!

Se oli pitkään ”ihanaa ja suurenmoista”. Kerta toisensa jälkeen pääministeri Katainen on ollut suorastaan lentoon lähdössä, kun hän on kertonut kuinka hienosti Suomella ja suomalaisilla menee.

Tosiasiassa sitten vuoden 1993 ensimmäisen kerran Suomi on nyt kuitenkin ajautunut talouden kaksoisvajeeseen. Meillä ovat samaan aikaan sekä julkinen talous että kansantalous alijäämäisiä. Ja se on paljon se.

Kansakunta syö enemmän kuin tienaa, koska tienaamisen edellytykset hiipuvat. Suomen viennin alamäki on ollut viimeisten kahden vuoden aikana jyrkempi kuin yhdenkään toisen EU-maan, Kreikka mukaan lukien. Olemme näivettymiskierteessä. Sen vaikutukset tunnetaan myös Keski-Suomessa.

Kataisen hymy on nyt sitten hyytynyt ja yhteistyötä muka tarjotaan. Hallitus seisoo kuitenkin tumput sorana. Se luottaa ensi vuoden puolella voimaan tulevaan ja aikojen päästä vaikuttavaan verouudistukseensa. Siihen, joka kiristää kymmenien tuhansien pienyrittäjien ja viljelijöiden verotusta ja antaa toisille kelpo mitalla.

Nyt tarvittaisiin johtajuutta, sellaista, jolla kansakunta saadaan sitoutumaan sellaiseen yhteiskuntasopimukseen, jolla kilpailukyky kansantalouteen ja työ ihmisille palautettaisiin. Sellaiseen sopimukseen liittyen valtion pitäisi puolestaan sitoutua miljardien mittaisiin tulevaisuusinvestointeihin, osaamiseen, yrittäjyyteen, liikenneväyliin ja vastaaviin.

Syömävelkaan meillä ei ole varaa. Tulevaisuuden hyväksi voimme velkaantuakin, jos sitoudumme ensin tekemään enemmän ja kilpailukykyisemmin.