Uudet työllisyysluvut kertovat karua kieltä

Torstai 27.6.2013 klo 9:12

Suomen talous jatkaa jyrkkää sukellusta nyt myös työttömyysluvuilla mitaten. Tilastokeskuksen luvuilla työttömyys nousi jo yli 300.000 työttömön eli 10,8 %:iin. Suurta lisähuolta aiheuttaa nuorisotyöttömyyden radikaali paheneminen.

Työttömyyden ohella synkästä suunnasta kertoo myös se tosiasia, että sitten 1990- luvun laman työllisten määrä on supistunut vuositasolla vain vuoden 2009 talouden syöksyssä nopeammin kuin nyt taakse jääneen vuoden kuluessa.

Suomen talous on ajautunut näivettymiskierteeseen. Synkän työllisyys- ja työttömyyskehityksen ohessa kansantuote supistuu ja erityisesti vienti on jo romahtanut. Viennin vähenemisessä kilpailemme koko EU:n suurimpien menettäjien kanssa. Tästä huolimatta yksikkötyökustannukset nousevat meillä kilpailijoitamme nopeammin. Suomi on ajautunut sitten vuoden 1993 ensimmäisen kerran talouden kaksoisvajeeseen sekä julkisen että koko kansantalouden alijäämään. Olemme ajautumassa Euroopan sairaiden kansantalouksien joukkoon.

Pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen eivät voi enää väistää vastuutaan. Hallitus ei voi seisoa tumput suorina. Ensi vuoden alussa voimaan tuleva monilta osiltaan valuvikainen verouudistuksesta ei nyt ole ihmelääkkeeksi.

Hallituksen on nyt korkein aika ottaa vastuu Suomen selviytymisestä. Suomi tarvitsee yhteiskuntasopimuksen, joka auttaa kilpailukyvyn parantamista, työllisyyttä ja vauhdittaa viennin kasvuun. Sellaisen aikaan saamiseksi maahan tarvitaan hallitus, joka kykenee kokoamaan sanotun yhteiskuntasopimuksen.

Nyt tarvitaan pitkä ja vakauttava tuloratkaisu, tarvitaan voimallisia toimia yrittäjyyden kohentamiseksi ja miljardien tulevaisuusinvestoinnit. Kysymys on ennen muuta investoinneista tutkimukseen, kehittämiseen, innovaatioihin, infrastruktuuriin ja investointien vaatimien omien pääomien vahvistamisesta.

Erityisesti puu, puhtaat teknologiat ja kaivos- ja metalliteollisuus tarjoavat mahdollisuuksia kunhan niihin tartutaan.

 

Helsingin sähkölaskusta iso osa koko maan maksettavaksi

Keskiviikko 26.6.2013

Hallituspuolueiden voimin eduskunta äänesti läpi hallituksen esityksen uudeksi sähkö- ja maakaasumarkkinalaiksi. Lain monien hyvien pyrkimysten kyljessä hallitus kuljetti läpi myös uuden kantaverkkomäärittelyn.

Kantaverkon pääasiallinen tehtävä on sähkön siirto maan sisällä suurten kulutus- ja tuotantoalueiden välillä. Alue- ja paikallisverkot vastaavat nimensä mukaisesti sähkön alueellisesta ja paikallisesta jakelusta. Kantaverkot ovat korkeajännitteisiä, pääsääntöisesti yi 110 kilovoltin linjoja.

Hallituksen linjauksessa Helsingin niemelle tarvittavat uudet suuret investinnit määritellään kantaverkkoinvestoinneiksi, vaikka ne palvelevat paikallista kulutusta ja vaikka niillä ei ole valtakunnallista sähkönsiirtotehtävää. Esityksensä hallitus perustelee tietyillä teknisillä seikoilla.

Ratkaisua ei voida mitenkään hyväksyä. Kantaverkon siirtokustannuksista, jatkossa siis myös Helsingin paikallisista jakelukustannuksista, vastaavat tulevaisuudessa koko maan kaikki sähkönkäyttäjät.

Keskustaoppositio ei voinut hyväksyä menettelyä. Mielestämme helsinkiläisten kustannuksia ei voi siirtää kooko maan kulutajien maksettavaksi Hangosta Utsjoelle saakka. Sitäkin vastemielisempi päätös oli, kun lakiesitys nostaa maaseutu-Suomessa monin paikon siirtokustannukset lähes kaksinkertaisiksi. Kantaverkkokustannukset ovat asiakkailleen 1/15 paikallisverkkojen siirtokustannuksista.

Suurin kohtaamani sotku

Maanantai 24.6.2013 klo 9:28

Keskisuomalainen

21.6.2013 00:01

Maailma muuttuu ja uudistuksia tarvitaan myös kuntakentässä. Jyrki Kataisen (kok.) hallituksessa tähän haasteeseen tarttumista on alusta lähtien leimannut voimakas ideologinen viritys. Kokoomuksen hellimä keskittäminen ja suuruuden ihannointi näkyy erityisesti suurkunta- ja sote-hankkeissa.

Hanke on menettelytavoiltaan ylivoimaisesti suurin sotku mitä yli 34 vuoden edustajavuoden aikana olen kohdannut. Se on ollut ylhäältä ohjattu ja ei-parlamentaarinen. Aidon uudistamisen sijasta siihen on sidottu jo kahdeksi vuodeksi tuhannet kuntapäättäjät ja kuntien virkakunta.

Tulevana keskiviikkona eduskunta ratkaisee lopullisesti suurkunta- ja sote-hankkeen ensimmäisen lain, kuntarakennelain. Laissa kuvataan liki mielivaltaisin perusteluin, millainen kunta on elinvoimainen, millainen ei. Käytännössä kaikki Suomen kunnat pannaan rakenneselvityksiin.

Keskusta esittää lain hylkäämistä. Ja syyt ovat selvät. Siinä, missä Vanhasen hallituksen ns. Paras-hanke tähtäsi kuntien yhteistyöhön, Kataisen hallituksen lakiesitys pyrkii lakkauttamaan alle 20 000 asukkaan kunnat ja estämään kuntien välisen järkevän yhteistyön. Se jakaa kunnat isäntiin ja renkeihin loukaten tässäkin itsehallinnon perustaa. Keskittämisen into unohtaa kuntalaisen palvelujen tarvitsijana ja maksajana.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskista (sd.) on kiittäminen siitä, että valiokunta muutti kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) esitystä siten, että ennen mahdollisia kuntaliitosratkaisuja kuntien päättäjien täytyy tietää, miten hallitus aikoo ratkaista erikoissairaanhoidon, perusterveydenhoidon ja vaativan sosiaalitoimen eli soten.

Hallituksen alkuperäinen tavoite panna kunnat ensin päättämään kuntarakenteista ja vasta sitten olisi lailla säädetty siitä, mitä tehtäviä kunnille kuuluu, oli nurinkurinen. Perustuslakivaliokunnan muutoksen ansiosta tiedetään vasta vuoden 2014 lopulla, jos silloinkaan, sotkujen lopullinen saldo.

Viestini Suomen kuntien luottamushenkilöille on: viime kädessä te, kuntien päättäjät, ratkaisette sen, mikä teidän kuntalaisillenne ja kunnillenne on parasta. Kataisen hallitus ei pysty pakottamaan kuntaanne koko muulle Euroopalle vieraisiin ratkaisuihin.

Keskustan lähtökohtana on kuntalaisten paras sekä palvelujen käyttäjänä että maksajana. Kunnilla tulee jatkossakin olemaan sellaisia palveluja, joihin tarvitaan paikallistuntemusta. Sellaisia ovat päivähoito, peruskoulu, vapaa-aika, kunnallistekniikka jne. Niistä selviää ylivoimainen valtaosa myös alle 20 000 asukkaan kunnista. EU:ssa kuntakoon keskiarvo 5 400 asukasta.

Mutta kunnilla on tehtäviä, joihin tarvitaan laaja väestöpohja – esimerkiksi sote-palvelut ovat tällaisia. Petteri Orpon (kok.) työryhmän päälinjaus on, ettei alle 20 000 asukkaan kunta saisi järjestää niistä mitään. Se olisi sekä perus- että vaativimmissa sote-palveluissa pääsääntöisesti renki.

Yli 50 000 asukkaan kunta vastaisi suunnilleen nykyisestä perusterveydenhoidosta ja osasta sosiaalitointa. 20 000 – 50 000 asukkaan kunnille voitaisiin uskoa osia niistä. Maakuntakeskukset vastaisivat vaativimmasta sotesta eli lähinnä nykyisten sairaanhoitopiirien tehtävistä.

Käytännössä siis sairaanhoitopiirit lakkautettaisiin. Keski-Suomen tapauksessa Jyväskylästä tulisi isäntäkunta, jolta muut maakunnan kunnat sitten ostaisivat palvelut. Erityisvastuutehtävissä samaa aluetta olisivat kunnat Venäjän rajoilta Virtain kaupungin rajalle.

Kaikesta tuosta nostan tässä esille vain yhden kysymyksen. Johtaisiko moinen isäntä–renki-malli Keski-Suomessakin maakunnan murentumiseen? Osa kunnistamme saattaisi näet hakeutua kyseisissä palveluissa Jyväskylän sijasta muihin keskuksiin. Toteamuksena, ei kysymyksenä, voi pohtia, millä rahalla Jyväskylä lunastaisi muut kunnat ulos sairaanhoitopiiristä ja rakentaisi satojen miljoonien keskussairaalan?

Keskustan malli sote-palveluissa perustuu kuntien maakuntalaajuisen yhteistyön sallimiseen. Kaikkien maakunnan kuntien pitää olla palvelujen järjestämisessä isäntiä. Se takaa varmimmin esimerkiksi tasavertaisimmat lääkäripalvelut.

Vetoan erityisesti ministeri Susanna Huoviseen (sd.), että ainakin hän olisi valmis tukemaan maakunnassa olevaa vahvaa tahtoa puhaltaa jatkossakin yhteen hiileen eli järjestää keskeiset sote-palvelut yhdessä!

Se oli pitkään ”ihanaa ja suurenmoista”. Kerta toisensa jälkeen pääministeri Katainen on ollut suorastaan lentoon lähdössä, kun hän on kertonut kuinka hienosti Suomella ja suomalaisilla menee.

Tosiasiassa sitten vuoden 1993 ensimmäisen kerran Suomi on nyt kuitenkin ajautunut talouden kaksoisvajeeseen. Meillä ovat samaan aikaan sekä julkinen talous että kansantalous alijäämäisiä. Ja se on paljon se.

Kansakunta syö enemmän kuin tienaa, koska tienaamisen edellytykset hiipuvat. Suomen viennin alamäki on ollut viimeisten kahden vuoden aikana jyrkempi kuin yhdenkään toisen EU-maan, Kreikka mukaan lukien. Olemme näivettymiskierteessä. Sen vaikutukset tunnetaan myös Keski-Suomessa.

Kataisen hymy on nyt sitten hyytynyt ja yhteistyötä muka tarjotaan. Hallitus seisoo kuitenkin tumput sorana. Se luottaa ensi vuoden puolella voimaan tulevaan ja aikojen päästä vaikuttavaan verouudistukseensa. Siihen, joka kiristää kymmenien tuhansien pienyrittäjien ja viljelijöiden verotusta ja antaa toisille kelpo mitalla.

Nyt tarvittaisiin johtajuutta, sellaista, jolla kansakunta saadaan sitoutumaan sellaiseen yhteiskuntasopimukseen, jolla kilpailukyky kansantalouteen ja työ ihmisille palautettaisiin. Sellaiseen sopimukseen liittyen valtion pitäisi puolestaan sitoutua miljardien mittaisiin tulevaisuusinvestointeihin, osaamiseen, yrittäjyyteen, liikenneväyliin ja vastaaviin.

Syömävelkaan meillä ei ole varaa. Tulevaisuuden hyväksi voimme velkaantuakin, jos sitoudumme ensin tekemään enemmän ja kilpailukykyisemmin.