Ei pidä säikähtää!

Share |

Tiistai 16.4.2013 klo 17:47


Kataisen hallituksen suurkunta- ja sote -uudistushanke on ollut jo pitkään surkuhupainen näytelmä.  Ei ihme, että asiaan on jo parikin kertaa puuttunut oikeuskansleri ja asialle ovat päätään pudistelleet monet muutkin maamme parhaimmista juristeista.

Jännitysnäytelmäksi puuhastelu muodostui äskettäin, kun ministerit joutuivat tukkanuottasille siitä, millainen työryhmä tekisi seuraavan sote-uudistusmallin. Lopputulos oli, että muutaman sijasta hallitus päätyi 35 henkilön suurryhmään, johon alan korkein virkamies ei kuitenkaan sopinut.

Rinnan tämän ottelun hallitus kuitenkin kiirehti lähettämään eduskuntaan lakiesityksensä ns. kuntarakennelaiksi. Sillä määriteltäisiin vahvan kunnan tunnusmerkit, joilla taas mitattaisiin kunnan olemassaolon oikeutusta.

Nyt siis eduskunnan pitäisi arvioida kunnan tehtäviä ja niistä selviytymistä ilman tietoa siitä, mitkä ovat kuntien tehtävät, mitä hallitus aikoo tehdä erikoissairaanhoidon, perusterveydenhoidon ja sosiaalitoimen tehtäville.  Sanottu työryhmä vasta aloittelee taakse jääneen sekamelskan pohjalta työtään.

Eduskunnan kannalta asetelma on kutakuinkin mahdoton. Kyllä eduskunnan pitäisi tietää, mitä kunnat tekevät, jotta se pystyy arvioimaan kuinka suuri kunta voi olla itsenäinen.

Kunnan selviytymiselle tehtävistään on suuri merkitys sillä mistä kaikesta sen on yksin vastattava. Jos erikoissairaanhoito, perusterveydenhoito ja osa sosiaalitoimesta, nämä kaikki, järjestettäisiin keskustan esittämällä tavalla maakuntalaajuisesti ja palvelut tarjottaisiin paikallisesti, reippaasti alle 20.000 asukkaan kuntakin selviää kyllä lopuista tehtävistä aivan erinomaisesti. Euroopan kunnista ylivoimainen valtaosa on alle 4000 asukkaan kuntia.

Tehtävissä, joissa paikallistuntemus on tärkeää, vähän pienempi kunta voi olla suurempaa parempi vaihtoehto. En voisi kuvitellakaan, että esim. Joutsan lasten päivähoidon tai peruskoulun tehtäviä voitaisiin hoitaa Suur-Jyväskylästä paremmin kuin nyky-Joutsasta.  

Nyt Kataisen hallitus pyrkii kutakuinkin kieltämään kuntien yhteistyön ja piiskaamaan sitten kunnat yhteen. Tämä on väärä tie.

Jos hallitusryhmien voimin kuntarakennelaki hyväksytään eduskunnassa, siitä seuraa ”rakenneselvitykset”, joihin kunnat patistellaan. Hallituksen painostusta ei tarvitse säikähtää. Jos kunnat eivät halua liittyä toisiinsa, ei niitä käytännössä voi pakkoliittää.  Ja senkin päivän haluan nähdä, että kuntien yhteistyö kielletään sote- tehtävissä. Kannattaa muistaa, että jokaisessa Euroopan maassa keskeiset sote- tehtävät järjestetään laajalla väestöpohjalla, mutta muita tehtäviä varten kuntien keskikoko on Suomen vastaavaa paljon pienempi.