Ei pidä säikähtää!

Tiistai 16.4.2013 klo 17:47

Kataisen hallituksen suurkunta- ja sote -uudistushanke on ollut jo pitkään surkuhupainen näytelmä.  Ei ihme, että asiaan on jo parikin kertaa puuttunut oikeuskansleri ja asialle ovat päätään pudistelleet monet muutkin maamme parhaimmista juristeista.

Jännitysnäytelmäksi puuhastelu muodostui äskettäin, kun ministerit joutuivat tukkanuottasille siitä, millainen työryhmä tekisi seuraavan sote-uudistusmallin. Lopputulos oli, että muutaman sijasta hallitus päätyi 35 henkilön suurryhmään, johon alan korkein virkamies ei kuitenkaan sopinut.

Rinnan tämän ottelun hallitus kuitenkin kiirehti lähettämään eduskuntaan lakiesityksensä ns. kuntarakennelaiksi. Sillä määriteltäisiin vahvan kunnan tunnusmerkit, joilla taas mitattaisiin kunnan olemassaolon oikeutusta.

Nyt siis eduskunnan pitäisi arvioida kunnan tehtäviä ja niistä selviytymistä ilman tietoa siitä, mitkä ovat kuntien tehtävät, mitä hallitus aikoo tehdä erikoissairaanhoidon, perusterveydenhoidon ja sosiaalitoimen tehtäville.  Sanottu työryhmä vasta aloittelee taakse jääneen sekamelskan pohjalta työtään.

Eduskunnan kannalta asetelma on kutakuinkin mahdoton. Kyllä eduskunnan pitäisi tietää, mitä kunnat tekevät, jotta se pystyy arvioimaan kuinka suuri kunta voi olla itsenäinen.

Kunnan selviytymiselle tehtävistään on suuri merkitys sillä mistä kaikesta sen on yksin vastattava. Jos erikoissairaanhoito, perusterveydenhoito ja osa sosiaalitoimesta, nämä kaikki, järjestettäisiin keskustan esittämällä tavalla maakuntalaajuisesti ja palvelut tarjottaisiin paikallisesti, reippaasti alle 20.000 asukkaan kuntakin selviää kyllä lopuista tehtävistä aivan erinomaisesti. Euroopan kunnista ylivoimainen valtaosa on alle 4000 asukkaan kuntia.

Tehtävissä, joissa paikallistuntemus on tärkeää, vähän pienempi kunta voi olla suurempaa parempi vaihtoehto. En voisi kuvitellakaan, että esim. Joutsan lasten päivähoidon tai peruskoulun tehtäviä voitaisiin hoitaa Suur-Jyväskylästä paremmin kuin nyky-Joutsasta.  

Nyt Kataisen hallitus pyrkii kutakuinkin kieltämään kuntien yhteistyön ja piiskaamaan sitten kunnat yhteen. Tämä on väärä tie.

Jos hallitusryhmien voimin kuntarakennelaki hyväksytään eduskunnassa, siitä seuraa ”rakenneselvitykset”, joihin kunnat patistellaan. Hallituksen painostusta ei tarvitse säikähtää. Jos kunnat eivät halua liittyä toisiinsa, ei niitä käytännössä voi pakkoliittää.  Ja senkin päivän haluan nähdä, että kuntien yhteistyö kielletään sote- tehtävissä. Kannattaa muistaa, että jokaisessa Euroopan maassa keskeiset sote- tehtävät järjestetään laajalla väestöpohjalla, mutta muita tehtäviä varten kuntien keskikoko on Suomen vastaavaa paljon pienempi.  

Pk -yrittäjät eivät ole "veroaatelia"

Tiistai 16.4.2013 klo 17:41

Hallituksen kohellus yritys- ja osinkoverouudistuksessa on farssin jälkeen asettumassa aloilleen.  Ennen pääsiäistä hallitus tuli kehysriihestä ulos mallinsa kanssa suoraan eduskunnan kyselytunnille itsevarmana. Meitä, jotka osoitimme esityksen tolkuttomat virheet sekä pääministeri Katainen että valtiovarainministeri Urpilainen opastivat perehtymään asiaan.

Molempien ministereiden ensimmäiset puheenvuorot osoittivat, etteivät tainneet kumpikaan oikein tietää, mistä olivat päätöksiä tehneet. Sittemmin lusikka onkin otettu hallituksessa vähän kauniimpaan käteen.

Ministeri Urpilainen kertoi äsken julkisuudessa, että pk -yritysten omistajuus nähdään ”veroaateluudeksi”, jonka poistamisen ministeri näkee nyt tärkeäksi. Mutta ovatko nämä pienyrittäjät jotain veroaatelia? Minun mielestäni eivät!

Kysymyshän on siitä, että monien muiden maiden tapaan myös meillä Suomessa verojärjestelmä on yhdessä kohtaa vähän suosinut pienyrittäjyyttä. Kun yritys on jo kertaalleen maksanut voitosta normaalin yhteisöveron, on omistaja vapautettu maksamasta toiseen kertaan osinkoveroa samasta voitosta. Verovapaus riippuu yrityksen nettovarallisuudesta (9%) ja sen enimmäismäärä on 60.000 euroa.

Tämän verovapauden hallitus nyt poistaa ja asettaa yrityksen kertaalleen maksaman veron lisäksi yrittäjä- omistajan maksamaan vähintään 7,5 %:n veron.  Näiden pk -yritysten verotus kiristyy nyt myös verovähennysten, poistomahdollisuuksien kaventamisen ja energiaverojen kiristymisen seurauksena.  

Vaikka veronkiristys ei olekaan suuri, ei ole oikein, että näiden pienyrittäjien verotusta kiristetään, varsinkin kun hallitus samalla keventää tuntuvasti suurempien omistajien verotusta. Kiristyminen on totta myös henkilöyhtiöiden, ammatin- ja liikkeenharjoittajien sekä maatilatalouden kohdalla.  Yrityksestä vähintään 10 %:n siivun omistavien verotus kevenee tuntuvasti runsaaseen 150.000 euron osinkopottiin saakka.   Samaan aikaan pörssiosakkeita omistavan piensijoittajan osinko kiristyy useilla prosenttiyksiköillä.

Esimerkki: Pieni yhtiö, jonka nettovarallisuus on 100.000 euroa. Se näyttää voittoa 30.000 euroa. Tänään kokonaisverotaso (yhtiö+omistaja) on 31 %. Vastaava verotaso hallituksen uusimman esityksen mukaan on 36 %. Verotuksen kiristyminen on 5 prosenttiyksikköä ja mainitut muut verotusta kiristävät uudistukset päälle. 

Pienempien kustannuksella tapahtuva suurempien verotuksen kiristäminen ei ole paikallaan.  Muutoin kannatan työllisyyden ja kilpailukyvyn nimissä toimia yritysten maksaman verotaakan keventämiseksi. Myös hallituksen määrittämä suuruusluokka, 4,5 %:n kevennys, rahassa noin 900 miljoonaa euroa vuodessa, on aika kohdallaan.

Vaihtoehto yhteisöveron yleiselle alentamiselle olisi ollut jaetun ja jakamattoman voiton erilainen verokohtelu.  Vero olisi jäänyt korkeaksi silloin, kun voitto otetaan ulos ja radikaalisti matalammaksi silloin, kun se jää yrityksessä investointeihin, kehittämiseen ja työllistämiseen.