Pekkarisen ryhmäpuheenvuoro välikysymyskeskustelussa hallituksen talous- ja teollisuuspolitiikasta 13.2.2013

Share |

Maanantai 25.2.2013 klo 9:17


Loistoristeilijät on mahtava tarina. Ne ovat valtavaa mainosta tekijöilleen, sadoille suomalaisille yrityksille ja tuhansille suomalaisille työntekijöille.


Peräjälkeen viisi maailman suurinta, liki miljardin euron tiedon ja taidon jättiläistä on rakennettu täällä Suomessa. Erityisesti turkulaisilla on aihetta pieneen ylpeyteen.


Onnistumisten kaava on pitkään ollut sama: Yksityinen yritys on omistanut ja rahoittanut telakan. Valtio on kantanut takausriskin ja avustanut suoraan. Vuosikymmenen ajan olemme siis voittaneet lähes kaikki maailman suurimmat loistoristeilijätilaukset. 12:sta 10 on tullut meille.


Mutta mikään ei ole pysyvää: Kisassa uudesta suurtilauksesta uusi yksityinen omistaja, eteläkorealainen STX ei ollutkaan valmis aikaisempien mallien mukaiseen rahoitukseen. Se heitti tavallista suuremman pallon nyt valtiolle.


Hallitus on sanonut, että se oli tukipolitiikassa valmis maksimitukiin. Uskon tähän. Tietoisesti ei ketään pidä yllyttää rikolliseen tai laittomiin toimintoihin. Mutta hallituksella ei ollut valmiutta sellaisten laillisten keinojen käyttöön, joilla tuo solmu olisi avattu, eli omistajuuteen ei vähimmässäkään määrin. Samalla tavalla, kun tulin talousvaliokunnan kokouksesta ja sanoin, että tuessa yksityisille yrityksille valtio meni varmasti niin pitkälle kuin suinkin mahdollista, sanoin samalla kertaa myös sen, että valtio sen sijaan ei näköjään uskalla mennä omistajuuden kautta tekemään ratkaisuja, joilla tämä toimiala voidaan täällä Suomessa pelastaa.


Tämä on ollut virhe. Eikä tämä virhe kokonaan korjaudu sillä, vaikka TUI-varustamon kahden pienen laivan rahoitus nyt järjestyisikin.


Vähintäänkin kymmenet suomalaiset meriteollisuuden yritykset ovat viikkojen ajan kutsuneet valtiota mukaan omistajakonsortioon, jolla pelastettaisiin vielä se, mikä pelastettavissa on. Valtio ei ole tähän kuitenkaan ollut valmis. Kutsu ei ole kelvannut hallitukselle, joka ennätti niin monella suulla torjua valtion aktiivisen roolin.


Tällainen heikon valtion politiikka vaarantaa nyt sekä huipputelakan että koko meriteollisuuden, maailmanmitassa ainutkertaisen verkoston menestymisen täällä Suomessa.


Keskustan mielestä valtiolla on oltava valmius aktiiviseen omistajuuteen telakka-asian hoidossa. Keskusta ei voi hyväksyä hallituksen toimettomuutta telakka-asiassa. Ei liioin sitä välinpitämättömyyttä, millä valtio suhtautuu kotimaiseen ruudintuotantoon, mistä äsken oli puhe.


Toimettomuus telakka-asiassa on näyttävä oire paljon syvemmästäkin kriisistä, kyvyttömyydestä kääntää hiipuva talous nousuun. Kahteen vuosikymmeneen ensimmäisen kerran kansakunta syö nyt sananmukaisesti enemmän kuin tienaa. Hiekka mahdollisuuksiemme tiimalasissa valuu vauhdilla alas.
Nyt tarvitaan hallitusta, joka leikkausten ja veronkiristysten synnyttämän näivettymiskierteen sijasta pystyy vauhdittamaan talouden vahvaan kasvuun ja turvaamaan työn ja hyvinvoinnin maassa.


Nyt tarvitaan vahvaa hallitusta ja valtiota, joka on itse valmis satsaamaan työn tuottavuuteen ja yrittäjyyteen; joka kannustaa myös työmarkkinakentän toimiin, joilla suomalaisen työn kilpailukyky palautetaan; joka kykenee työllisyysasteen nostamiseen ja työurien jatkamiseen ja jolla on rohkeutta siihen, mihin meillä oli 1990-luvun alussa, sellaiseen verouudistukseen, joka takaa Suomesta maan kiinnostavana ja innostavana investointien kohdealueena.


Mahdolliset tuloratkaisut ja työpanoksen kasvattaminen, ja vain ne, raivaisivat mahdollisuudet miljardien mittaisiin tulevaisuus- ja välttämättömyysinvestointeihin, uuteen teollisuuspolitiikkaan ja sellaisiin infrainvestointeihin, muun muassa liikenne-sellaisiin, jotka ovat joka tapauksessa ennen pitkää meidän edessämme.


Näitä Suomi nyt tarvitsee, näitä keskusta esittää ja näistä keskustan rahastoideassa on kysymys. Syömävelan ottoon meillä ei ole varaa. Mutta terveen tulevaisuuden investointeihin meillä pitää olla sitäkin enemmän varaa. Uusiutuva biotalous, cleantech, informaatioteknologian uudet mahdollisuudet pyörivät meidän kaikkien huulilla. Mahdollisuudet on nyt vaan rahoitettava yrittäjyydeksi ja työksi.
Uuden lisäksi valtiota tarvittaisiin nyt mukaan myös uusvanhaan suureen mahdollisuuteen. Valtavassa kasvussa oleva kaivosteollisuus kaipaa jatkeekseen uuden malmia pitemmälle jalostavan teollisuuden. Meillä on kohta asiaan tarvittava energia ja meillä on osaamista. Valtio ei voi tässä olla sivustakatsoja. Sillä pitää olla teollisuuspolitiikka ja siitä ohjelma, joka uusiutuvien luonnonvarojen tapaan pyrkii varmistamaan myös malmien jatkojalostuksen Suomessa.


Kataisen hallitus ei ole kyennyt teoillaan talouspolitiikan suunnan muutokseen, vaikka koko valtakunta sitä huutaa. Sen toimet eivät ole vakuuttaneet työmarkkinajärjestöjä uhrauksiin uuden kasvun hyväksi, vaikka hallitus henkilötasolla on etujärjestöjen sylissä niin kuin Kreeta Eskon ja Esko Kreetan.


Hallitus on kokoonpanonsa vanki. Poliittisesti ja ideologisesti sitä yhdistää vain keskittämisen vimma. Sen näkyvin hanke, kunta- ja sote-uudistus, himmelien himmeleiden rakentaminen, on ajanut kuntakentän sekasortoon.


Kun muualla maailmassa valtio on ottamassa entistä aktiivisemman roolin monilla teollisuuden aloilla, Suomen hallitus on kavahtanut vahvan valtion roolia. Siinä uhkaa mennä meriteollisuuden ainutkertainen osaaminen ja Suomi-brändin helmi.


Edellä olevan perusteella esitän eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman: "Hallitus ei ole kyennyt talouden tervehdyttämiseen vaan on leikkauksillaan ja veroratkaisuillaan ajamassa Suomen näivettymiskierteen partaalle, eikä hallitus ole kyennyt vahvan valtion tavoin avaamaan telakkateollisuutemme ajankohtaisia solmuja vaarantaen samalla maailman korkeatasoisimmasta osaamisesta koostuvan meriteollisuuden verkoston menestymisen. Edellä olevan perusteella eduskunta toteaa, ettei Kataisen hallitus nauti eduskunnan luottamusta."