Telakkateollisuuden tulevaisuus pitää vatmistaa

Share |

Sunnuntai 13.1.2013


Suomessa suunnitellun loistoristeilijätilauksen menettäminen Ranskaan oli suuri teollisuuspoliittinen tappio. Korealaisomisteinen STX Finland ja sen Turun telakka oli jo kiinni lähes miljardin euron tilauksessa. Hankkeen rahoitusta se ei kuitenkaan saanut kasaan.

Tapahtuneen dramatiikkaa lisää se, että samainen Turun telakka oli äsken rakentanut kaksi samanlaista, maailman ylivoimaisesti suurinta Oasis-luokan risteilijää, juuri sellaista, joiden tilaus meni nyt sivu suun.

Kysymys kuuluukin, kuinka on ollut mahdollista, että kisassa kolmannesta samanlaisesta, joku muu saattoi mennä Turun telakan ohitse?  Kuinka on mahdollista, että Suomen hallitus salli yhden maamme teollisen historian hienoimpien helminauhojen katkeamisen?

Koko maailmassa telakkateollisuus on valtiontukien vääristämä toimiala. 65 % alasta on Kiinan ja Etelä-Korean hallinnassa. Loistoristeilijöiden valmistus on pysynyt eurooppalaisissa käsissä, vaikka koko maailman telakkateollisuudesta Euroopan osuus on vain 5 – 6 %.

Suomalainen telakkateollisuus nousi 1990- luvulla ja 2000- luvulle tultaessa uuteen iskuun. Kiitos kuuluu alan suurille, kuten Martin Saarikankaalle ja satojen yritysten meriteolliselle osaamiselle. Wärtsilä- perinnön purjehdittua norjalaisen Rökken ja Aker Yardsin käsiin kyettiin omistajien ja Suomen valtion kesken synnyttämään alalle suomalainen rahoitusmalli. 

Omistaja oli valmis suurprojektien rahoittamiseen sovitun raamin mukaisesti. Valtio vastasi valtaosasta telakkayhtiön takauksista ja osoitti hankkeille kansainvälisten pelisääntöjen mukaisia avustuksia. Lisäksi valtio takasi varustamon tarvitseman rahoituksen. Enimmillään valtion telakka-/varustamotakaukset ovat olleet miljardeja euroja, valtaosa Finveran kaikista takuista. Menetyksiä valtiolle ei ole tullut.    

Amerikkalainen RCCL- varustamo käynnisti keväällä 2012 kolmannen Oasis-aluksen hankinnan. Suomessa omistaja oli vaihtunut Akerista STX:ksi.  Akerin Ranskan telakasta STX oli ottanut 51 %. Ranskan valtion ja Ahlstom- yhtiön yhteensä 49 %:n omistus nostivat Ranskan valtion telakan todelliseksi ”puhemieheksi”. Asetelma oli muuttunut.

Kilpailussa uudesta risteilijästä sen rakennusaikaisesta rahoituksesta tuli ilmeisesti ratkaiseva tekijä. Sanottu vanha rahoituskaava ei enää toiminutkaan. Ilmeisesti STX ei omistajana sitoutunutkaan edeltäjänsä tapaan suururakoiden rahoitukseen. Yhtiön ”Ranskan valtiolla vahvistettu” tytär sai edun. Lisäksi STX Finlandin iskua olivat syöneet sen tappiot.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan näissä oloissa Suomen valtiolle tarjottiin aikaisempaa vahvempaa rahoittajan roolia. Hallitukselle se ei kuitenkaan kelvannut.

Arvioni on, että hallitus oli valmis takausiin ja innovaatiotukeen Akerin aikaisten hankkeiden tapaan, lähes maksimaalisesti. Pyydetyn pääomalainan myöntämisen hallitus on tulkinnut lain ja EU:n valtiontukisääntöjen vastaiseksi. Näin saattaa, mutta vain saattaa olla.

Selvä virhe oli mielestäni siinä, että hallitus ei jo viimeistään kesällä 2012 reagoinut kuvatun asetelman muutokseen ja valinnut aktiivisen telakkaomistajan roolia. Uskon, että sellainen oli tarjolla. Se olisi antanut paremmat mahdollisuudet sellaisiin ratkaisuihin, joilla koko paketin, Oasis III ja kaksi TUI- tilauksen rahoitus olisi voitu ratkaista. Näitä laivoja ei rakenneta Ranskassa halvemmalla kuin Suomessa.       

Viimeistään nyt hallituksen pitäisi herätä ja varmistaa telakkateollisuuden tulevaisuus maassa. TUI- laivojen jo aloitetun rakentamisen rahoitus pitäisi varmistaa. Samalla valtion tulisi ottaa vahva teollisuuspoliittinen rooli, tunnustaa loistoristeilijöiden rakentamisen osaaminen strategiseksi vahvuudeksemme ja hankkiutua yrityksen osaomistajaksi.

Olen varma, että STX:n telakkatoiminnot Suomessa ovat kaupan, kunhan oikea ostaja löytyy. Nyt on koottava valtion ja alan suomalaisten yritysten konsortio, joka varmistaa yhteisomistajuudellaan telakkateollisuuden ainutkertaisen verkoston ja tuhansien työpaikkojen säilymisen Suomessa.

Ellei näin menetellä ja pian, telakkateollisuus vetäytyy maasta ja Ranska vie pitemmän korren. Se olisi valtava menetys koko meriteollisuudelle.  

Ministerit sanovat, ettei kannattamatonta pidä ostaa. No ei tietystikään vanhoja tappioita eikä sellaista pidä ostaa, mitä ei kannattavaksi saa. Sellaiseen kaupantekoon pitää olla nyt rohkeutta, jolla suomalainen osaaminen työllistetään Suomeen eikä Ranskaan. Loistoristeilijätarinan hukkaaminen olisi anteeksiantamatonta.