Verotuksella suurituloiset vastuun kantoon

Share |

Perjantai 4.1.2013


 

 

Tasavallan presidentti Niinistö sen teki. Hän päätti luopua siitä palkkion korotuksesta, mikä uudelle tasavallan presidenttille tarjottiin. Hänen palkkansa siis palautui suunnilleen presidentti Halosen palkkion tasolle, 128.000 euroon vuodessa. Tämä ”alennettu palkkio” tarkoittaa veronalaisena pitkälti yli  200.000 euron vuosipalkkiota. Se vastaa kaltaistemme maiden päämiesten palkkioita.

Presidentti Niinistön ratkaisu oli oikein ja perusteltu. Ja toisin päin. Mikä viesti se olisikaan ollut työmarkkinoille, jos presidentin veroton palkkio olisi jäänyt  yli 30.000 euroa suuremmaksi sitten Halosen aikojen. Verollisenahan se olisi vastannut noin 60.000 euroa! Huomioon ottaen presidentin tehtävien karsimiset Niinistön ratkaisu on entistäkin perustellumpi.

Presidentti siis ansaitkoon kiitoksin 128.000 euroa verottomana vuodessa. En  kuitenkaan näe mitään syytä, miksi presidentin palkkio on verotonta. Moinen on iänikuinen reliikki, joka pitäisi poistaa. Bruttopalkkio pitäisi nostaa tasolle, josta verotuksen jälkeen jää käteen tuo 128.000 euroa.

Kansanedustajien on seurattava vastuunkannon esimerkkiä. Se on oikein. Mutta miksi vain kansanedustajien käteen jäävää palkkaa alennettaisiin? Miksei kaikkien hyvä- ja suurituloisten? Alennettakoon esimerkiksi yli 5.000 euroa kuukaudessa ansaitsevien käteen jäävää tuloa oikeudenmukaisimmalla tavalla eli veroa kiristämällä niin paljon kuin  sielu sietää, kansanedustajien tulotasosta puheen ollen, vaikkapa Timo Soinin esittämällä 5 – 10 %:lla. Verotuksella voitaisiin varmistaa, että ne, joilla eniten on, osallistuvat kilpailukyvyn kohennustalkoisiin eniten

Suurituloisimpien palkat ja eläkkeet ovat karanneet sietämättömän korkeiksi. Niiden kohtuullistaminen erillisillä alennuspäätöksillä ei onnistu, koska etenkin suurimmat herrat päättävät palkoistaan itse. Mutta verotusta kiristämällä asia voidaan ja pitää hoitaa vielä niin, että vahvimmat tinkivät ainakin euroissa, miksei prosenteillakin laskien eniten.

Puheisiin pienituloisimpien ja tavallisten keskituloisten kotitalouksien palkan alennuksista ei mielestäni ole aihetta. Olen tässä asiassa Lauri Lylyn ja Mikko Mäenpään kanssa samaa mieltä. Sellainen saattaisi syöstä Suomen deflatoriseen kierteeseen. Toisaalta juuri Lylyn ja Mäenpään vastuulla on paljossa palkkamaltista huolehtiminen; siitä siis huolehtiminen, että Suomen menetetty kilpailukyky palautetaan seuraavissa tuloratkaisuissa asteittain keskeisiin kilpailijoihimme verrattuna.   

 

Mauri Pekkarinen