Keskustan ryhmäpuheenvuoro välikysymyskeskustelussa kuntauudistuksesta ja lähipalveluista

Share |

Keskiviikko 3.10.2012


Kansanedustaja Mauri Pekkarinen

Eduskunnassa 3.10.2012

 

Se ratkaisee julkisen talouden ongelmat, parantaa demokratiaa,  turvaa lähipalvelut. Se on vastaus huoltosuhteen heikkenemiseen.

Jokseenkin näin intomielisesti ylistävät pääministeri ja kuntaministeri  utopiaansa suurkuntien Suomesta.

Ylistämisen riemua ei näytä rajoittavan edes se, etteivät alan tutkijat jaa käsitystä eikä sille löydy mallia maailmaltakaan

Puhemies!

Kykenevätkö  2.000 asukkaan Marttila  tai yli 11.000 asukkaan Nivala järjestämään  yksin lasten päivähoidon ja  peruskoulun . Selviävätkö ne vapaa-ajan palveluista tai  kunnan teknisistä ja elinkeinotoimen  tehtävistä.

Ja varmasti selviävät, sekä näistä, että sadoista näitä vähemmän vaativista tehtävistä, vaikka Kataisen hallitus toista väittää.

Tilastot puhuvat puolestaan.

Kuntaliiton selvitysten mukaan  Nivalassa ja Marttilassa  perusopetuksen vuosikustannukset  olivat viime vuonna oppilasta kohti runsaat 6.000 euroa, Helsingissä  lähes 10.000 euroa , Turussakin 8.500 euroa.

Eikä Marttila ja Nivala ole lajissaan yksin. 25  perusopetuksensa edullisimmin järjestävän kunnan joukossa ei ole ainuttakaan yli 25.000  asukkaan kuntaa.

Mutta selviävätkö nuo kunnat yksin erikoissairaanhoidosta tai perusterveydenhoidosta?  Eivät selviä. Miksi pitäisi.?

Iät ajat suurta väestöpohjaa tarvitseva erikoissairaanhoito on järjestetty maakuntalaajuisissa sairaanhoitopiireissä. Ja suurta väestöpohjaa vaatii myös  nykyaikaisen  perusterveydenhoidon  järjestäminen.

Juuri siksi  Keskustan johdolla Paras- hanke patisteli kunnat oikealle tielle, yhteistyöhön myös sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä . Liitoksiinkin Paras kannusti silloin, kun  kunnat itse niin halusivat. Mutta vain silloin.

Arvoisa puhemies

Tämän hyvän  uudistamistyön  Kataisen hallitus pani kerralla jäihin.

Sekasorto kuvaa sanana parhaiten kuntakentän tilan juuri tänään.

Kataisen riemunkirjavaa hallituspohjaa yhdistää vahvasti vain yksi asia. Se on  keskittämisen vimma.

Tuon vimman näyttävin ilmentymä  on kokoomusvetoinen, räikeän valtapoliittinen, kunnallista demokratiaa halveksiva,  ihmisten palveluista ja niiden kustannuksista vähät välittävä  suurkuntahanke.

Perustelunsa Euroopan suurimpien kuntien tavoittelulle  hallitus on verhonnut  puheisiin huoltosuhteen heikkenemisestä.

Niin kuin se olisi uusi asia. Niin kuin vanhat siitä nuortuisivat ja sairaat parantuisivat,  jos ministeri Ihalaisen Pihtipudas liitettäisiin suur-Äänekoskeen  tai Perho Urpilaisen Kokkolaan

Hallituksen sanoma on ollut: ”me tiedämme Helsingissä ”.

Ensin tämä tietämys puettiin vajaan 70 kunnan kuntakarttaan.

Kiitos oikeuskanslerin, kuntien reaktion ja heikoille jäille johdetun SDP:n heräämisen, Virkkunen pakotettiin ottamaan uusi alku.

Senkin tavoite on kuitenkin sama kuin kuntakartan.

Pääministeri tosin heltyi lupailemaan  ensi vaiheessa 100 -  120 kunnan Suomea.

Yli kahdensadan itsenäisen  kunnan hautajaisia hänenkin mallissaan kuitenkin vietettäisiin. Niiden  seurauksiin pääministeri tuntui valmistautuneen jo hyvin. ”Puheet koko maan asuttuna pitämisestä alkaa olla jo vanhanaikaista”, oli Katainen lehtitietojen mukaan sanonut.

Pääministeriltä onkin kysyttävä, että oletteko Te kertonut äänestäjillenne lakkautettaviksi kaavailemissanne 220 kunnassa, mitä kokoomuksen äänestäminen noilla paikkakunnilla merkitsee?

* *

Kokoomuksen vedossa, Urpilaisen uudelleen tukemana,  hallituksen tavoitteena näyttää olevan       

* että  sosiaali- ja terveyspalveluista vastanneet  kymmenet kuntayhtymät pääsääntöisesti purettaisiin, niiden tehtävät siirrettäisiin suurkunnille, joista suurimmat hoitaisivat isäntäkuntina myös osan erikoissairaanhoitoa,

* ja että samalla sairaanhoitopiirit purettaisiin ja niiden vaativimmat  tehtävät siirrettäisiin  viiteen suureen erva-alueeseen.

Tällainen on turmion tie. Se keskittäisi Suomea kohtalokkaasti ja raunioittaisi monien palvelut. Se repisi  maakunnat riekaleiksi.

Kaikissa muissa  Euroopan maissa  perusterveydenhoidon järjestäminen on satojen tuhansien asukkaiden maakunnilla tai vastaavilla yhteistyöalueilla. 

Eikä yhdessäkään Euroopan maassa ole peruskunnalle  asetettu 20.000 asukkaan minimikokoa, minkä perään  pääministeri Katainen haikaili äsken TV:ssa.

Euroopan  kuntien keskikoko on tänään 5.400 asukasta, Suomessa 16.500 asukasta, hallituksen suurkuntamallissa se nousisi 50.000:een. 

Arvoisa Puhemies !

Hallituksen suurkuntahanke keskittää päätösvaltaa keskuskuntien kokoomuslaisille kunnanjohtajille.  Se on hyökkäys maakuntia vastaan. Se  heikentää monien palveluja, romuttaa kunnallista kansanvaltaa, raunioittaa kotiseuturakkauden ja käy kalliiksi.

Keskustan mielestä palvelurakenteita on uudistettava ajan vaatimusten mukaisesti.

Paras- hanketta on vietävä pari pitkää askelta eteenpäin, perustana kotikunta-maakunta –malli.

   

Keskustan mielestä:                

1.Kuntalaisen kaikista lähipalveluista vastaa hänen oma kotikuntansa. Kuntien kirjo koostuu pienemmistä elinvoimaisista kunnista vetovoimaisiin seutu- ja maakuntakeskuksiin. Valtio kannustaa liitoksiin silloin, kun kunnat itse sitä kansan tahtoon nojaten haluavat.

2.Keskeisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen tulee koota yhteen erikoissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitopiirien kanssa, pääsääntöisesti maakunnittain.

3.Pitemmällä tähtäyksellä samaan maakuntahallintoon voivat kuulua myös                 ammatillinen koulutus ja nykyisten maakuntien liittojen tehtävät, tavoitteena maakuntahallinto yleisine vaaleineen, muiden maiden tapaan.

Arvoisa Puhemies !

Olisi hyvä, jos vihdoin myös perussuomalaiset olisivat oivaltaneet, että suurkuntahanke vie metsään. Valitkaa nyt selvästi puolenne. Edustaja Halla-ahon vaalikonevastaukset ne vasta suurkuntia synnyttäisivätkin.

Toivon sarastuksen kuulen myös monien SDP:n poliitikkojen puheissa, joista monet vastustavat hallituksen hanketta maakunnissa niin, ettei hiljainen kepulainen saa siellä juuri suunvuoroa.

Ja kun Pihtiputaan johtava kokoomuslainen julistaa, ettei hän hyväksy suurkuntahanketta, niin kyllä se lämmittää ellei huomaa, että Zyskowiczin kaksilla kylmillä rattaillahan siinä ajetaan:

Pihtiputaalla voi kokoomuslainen huoletta vastustaa sitä, mitä puolue Helsingissä ajaa: Niinhän veli Beni on opettanut.

Äänestäjän on kuitenkin tiedettävä, että millä tahansa paikkakunnalla ääni kokoomukselle on aina ääni kokoomuksen suurkuntalinjalle ja satojen kuntien kuoppaamiselle.

Demokratiassa kuitenkin enemmistön kanta voittaa. Vaaleissa meillä kaikilla on mahdollisuus valita kotikuntamme ja suurkuntaideologian väliltä.

Edellä olevan perusteella Eduskunta katsoo

että hallitus on toimillaan hylännyt kunnalliseen itsehallintoon  nojaavan uudistustyön, unohtanut palvelut, lähtenyt suurkuntien tielle ja  ajanut kuntakentän sekasortoon.

Eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.