Peittoa jatketaan ja leikataan!

Maanantai 22.10.2012

 

Arvostamani ministeri Lauri Ihalainen esitteli Pihtiputaallakinäskettäin nuorten yhteiskuntatakuuta nuorten työllisyyden pelastajaksi.

Vanhan järjestelmän kohentamiseen tuleekin uusia voimavaroja myös Keski-Suomessa.  Yhteiskuntatakuun kohennus olisikin hyvä asia, ellei hallitus ”leikkaisi peittoa” toisesta päästä yhteiskuntatakuun antamaa hyvää enemmän.

Mutta juuri sen hallitus nyt tekee. Se leikkaa ammatillista peruskoulutusta, ammattikorkeakoulutusta ja oppisopimuskoulutusta, koulutusmuodosta riippuen lähes 10 %:sta lähes 20 %:iin. Leikkausten rahallinen mitta on Keski-Suomessa selvästi suurempi kuin on yhteiskuntatakuun tuoma lisärahoitus.

Koulutuksen leikkaukset koskevat useimmiten juuri 18-25 –vuotiaita, osin tätäkin vanhempia nuoria. Monia näistä odottaa nyt työttömyys. Jos nuorten yhteiskuntatakuu poimiikin jotkut näistä työn syrjään, jäävät monet vaille koulutusta ja sen seurauksena myös heikkoihin lähtökuoppiin.

Yhteiskuntatakuu ja koulutuksen leikkaukset koskevat kuitenkin kovin eri tavoin maan eri osia. Etelässä koulutusta ei leikata juuri lainkaan. Lopputulos siellä onkin se, että nuorten työllistymisen edellytykset aivan oikein paranevat. Toinen asia on  se, miten hallitus muuten onnistuu työllisyyden talouden hoidossa.

Ihalaisen vierailulla näytti esillä olleen myös Haapajärven radan peruskunnostus. Siinäpä sitä kysymystä onkin. Millä ihmeen perusteella hallitus katkaisi hankkeen jatkorahoituksen? Keskustan hallitus käynnisti työt Äänekoskelta Saarijärvelle. Senkin osuuden kunnostuksen hyödyt jäävät vähäiseksi, ellei työ jatku Haapajärvelle saakka.

Muuten toivon, että Pihtiputaalla ja Kinnulassa tehdään palvelurakenne- ja kuntaratkaisut omista lähtökohdista ja viis hallituksen suurkuntahankkeista välittämättä.

 

 

 

Niin rähmällään !

Torstai 11.10.2012

Yle sai sitten haluamansa. Veronmaksajien pussista, valtion budjetin kautta, rahoitetaan nyt sitten lähes 100 %:sti Ylen toimintakin.

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Niin kai se meni. Ja niin se näyttää menevän myös Ylen toiminnassa. Niin on heittäytynyt Yle, ja MTV pari rinnanmittaa perässä, rähmälleen hallituksen edessä, että uutta käsitesisältöä siinä suorastaan taidetaan parlamentarismi-sanasta vääntää.

Perinteisesti tuolla käsitteellä on tarkoitettu, ja tarkoitetaan muussa maailmassa edelleenkin, ennen muuta hallitusvallassa ja oppositiossa olevien välistä jännitettä ja sen tulkintaa.

Suomessa aivan erityisesti YLE:n journalismi on kutakuinkin hylännyt asioiden aidon parlamentaarisen tarkastelukulman. Tai se on päätynyt siihen, että sellaiseksi riittää opposition puolelta Timo Soinin sutkaukset. Toinen mahdollisuus on se, että YLE- journalismi on ymmärtänyt että sen ihan oikein onkin keskityttävä hallituksen sisäisten leikkioppositioiden pinnalla pitämiseen.

Sellainen on helppoa. Se ei vaadi liikoja ponnisteluja. Valtaosalle kansasta tämä kaiken kukkuraksi riittääkin. Löytyyhän hallituksen sisältä sanomaa äärivasemmalta äärioikealle.

Kahden viime viikonvaihteen uutisointi, erityisesti viikonloppuisin, on ollut tässä suhteessa surkuhupaisia esimerkkejä täynnä. Keskustelua pääkanavien TV-uutisissa on käyty neljän – viiden Kataisen hallituksen ministerin ja muutaman hallituspuolueita edustavan kansanedustajan kesken milloin mistäkin ”tekoteemasta”.

Esimerkiksi kelpaa vaikkapa transaktiovero. Suomen mahdollista menoa asian valmistelupöytään on pyöritetty päivästä toiseen hallituksen sisäisenä asiana.

Monesti toimittaja ei ole edes ymmärtänyt, mistä asiassa on kysymys, mutta mikrofonia on tuupattu ministereiden suun eteen periaatteella oletteko puolesta vai vastaan. Ja sitten saman asian pinnallisia toistoja on kuultu kyllästymisiin saakka.

Samaan sarjaan kuuluvat veroparatiisimaihin voittoja kanavoivista yrityksistä uutisointi. Toimettomuus näiden vauhdilla kasvaneiden veroporsaanreikien tukkimatta jättämisestä oli kaatumassa ministeri Urpilaisen päälle. Hän käänsi uhkan voitoksi ja julisti sodan po. yrityksiä kohtaan ja kutsui kuntien hankintatoimesta vastaavat ”aseisiin”. Huomaamatta tosin jäi, että Ihalainen vastuuministerinä joutui sanomaan, etteivät ne kunnat oikeasti pysty siihen, mitä Urpilainen vaatii. Lisäksi unohtui sekin, että SDP:n ”johtama” Tradeka kaveeraa yhteisyrityksen omistajana tällaisen veroparatiisiyhtiön kanssa.

TV-uutisoinnin perusteella, syntyi kuitenkin kuva, että SDP on aloittanut sodan hyvän puolesta pahaa vastaan. Arvioinniksi tuon sodan taustoista ja merkityksestä riitti MTV:ssä toisen hallituspuolueen edustajan haastattelu. Oppositiota ei siihen tarvittu.

Kokoomuksen käynnistämä keskustelu karenssipäivästä sai minuuttikaupalla sekin tilaa YLEn pääuutisissa. Useampikin kokoomusministeri ja kokoomuksen kenttäväkeä Sipoosta siinä jutusteli keskenään. Ja minä kun olin luullut, että esimerkiksi sosiaalinen media se antaisi puitteet tällaisten yhteisöjen ja organisaatioiden sisäiselle keskustelulle.

Ymmärtäisin moisen erityisen hyvin, jos kokoomus edes meinaisi viedä asiaa eteenpäin hallituksessa, mutta kun ei. Nyt lopputulokseksi jäävät kokoomuksen ”viralliset kärryt”, joihin kutsutaan toista kokoomusväkeä ja sitten ”toisten kärryjen linja”, johon kutsutaan vielä vähemmän tavallisten ihmisten ongelmista välittäviä kokoomuslaisia.

Näille kaksille kärryille tässä nimenomaisessa asiassa YLE antoi viime viikonvaihteessa tilaa moninkertaisesti enemmän kuin esimerkiksi kaikille keskustakommenteille mistä tahansa asioista yhteensä. Tottakai, esimerkiksi Keskusta joutuu pohtimaan myös omaa toimintatapaansa. Se lienee pakko uusia parlamentarismin uuden tulkinnan mukaisiin uriin.

Urpilainen on selityksen velkaa

Sunnuntai 7.10.2012

 

 

Talousvaliokunnan puheenjohtaja Mauri Pekkarinen

Jyväskylässä 7.10.2012 julkaisuvapaa klo 12.00

Ministeri Urpilainen esiintyi viime viikolla näyttävästi puolueensa puheenjohtajana hyvän puolesta pahaa vastaan. Suomesta voittoja veroparatiiseihin vievät yritykset olivat oikeutetusti hänen hampaissaan.

Ja toden totta, siihen kohtaa on viime vuosina kasvanut porsaanreikä, joka paisuu päivä päivältä ja joka pitää tukkia. Ongelman ja sen korjaustarpeen tietävät jo kaikki.

Porsaanreiän paikkaamisesta vastaa yksiselitteisesti valtiovarainministeri Urpilainen. Häneen onkin kohdistunut viime kuukausien aikana kasvava paine, josta oli tulossa suuri taakka koko SDP:lle vaalien alla.

Tämän taakan Urpilainen ja SDP päättivät kääntää vaaliaseekseen, ennen kuin taakka käy ylivoimaiseksi. Niinpä SDP heitti pallon Suomen kunnissa hankintapäätöksiä tekeville.

Näiden tulisi SDP:n mukaan ensiksikin tietää, mitkä kymmenistä tuhansista yrityksistä ”uittavat” voittoja ulos.  Tai, näiden tulisi jokaiselta tavaroita tai palveluita ostavalta yritykseltä saada sellaiset taseanalyysit, josta tavallinen kunnan hankintapäätöksiä tekevä pystyisi tietämään kuka bluffaa, kuka ei.

Kysyn, miten kuntien hankintapäättäjät pystyvät siivoamaan yritysten veroparatiisikytkökset, jos niitä eivät pysty tunnistamaan Tradekan hallinnossa mukana olevat johtavat SDP- poliitikotkaan?

Jos kuntien pitäisi pystyä pitämään näpit irti yrityksestä, josta valuu voittoja veroparatiiseihin, eikö Tradekan päättäjien pitäisi kyetä pitämään näpit irti sellaisesta yrityksestä, jonka suurin omistaja kanavoi voittoja Suomesta veroparatiiseihin. Ja mikä mahtaa olla Urpilaisen neuvo asioimisesta sellaisen yritysryppään kanssa, jonka yhden lenkin kautta voitot valuu veroparatiiseihin? Eikö johtopäätösten aika ole viimeistään nyt, kun asia on tullut ilmi!

Surkuhupaiseksi koko asian tekee se, että hankinta-asioista vastaava ministeri Ihalainen oli muutama päivä aikaisemmin vastannut kansanedustaja Tuija Braxin kysymykseen, että hankintalaki ei edes salli kunnille mahdollisuuksia kaikkeen siihen, mitä SDP puolueena vaatii.

Suomen valtiovarainministeri ei kerta kaikkiaan voi väistää vastuutaan po. porsaanreikien tukkimisessa. Urpilaisen on tuotava verolainsäädännön muutosesitys eduskuntaan ensi tilassa.  

Sasilla hyvä esitys

Perjantai 5.10.2012

 

Kimmo Sasin esitys, että eduskunta ratkaisisi Suomen kannan rahoitusmarkkinaveroon, on asian valmisteluvaihe huomioon ottaen erikoinen, mutta kannatettava. Jos ei hallitus kykene näin merkittävässä asiassa nopeaan ratkaisuun, eduskunnan on tehtävä päätös.

Kaavailut rahoitusmarkkinaveron käyttöön ottamiseksi vain osassa Euroopan unionia olisi myrkkyä Suomen talouden tervehdyttämistoimille. Suomen ei tule mennä valmistelupöytiin mukaan, elleivät kaikki muut unionimaat ole siinä mukana.

Saksan ja Ranskan finanssimarkkinoiden kannalta ei kaavaillulla olisi juurikaan merkitystä. Toisin on laita Suomen.

Suomen lähipiirissä olevista maista ainakaan Ruotsi ja Englanti eivät aio ottaa rahoitusmarkkinaveroa käyttöön. Mikäli Suomi tällaisessa tilanteessa lähtisi Saksan ja Ranskan kelkkaan, vaarantaisimme markkinapaikan, Pörssin, säilymisen Suomessa.

Rahoitusmarkkinavero, mikäli se kattaisi vain osan unionista, johtaisi samalla siihen, että tavallisten kotitalouksien sijoitustoimintaan vero kyllä iskisi kovasti , mutta suuret "tukkutoimijat" pystyisivät siirtämään osakekauppansa verottomiin maihin.

Mikäli rahoitusmarkkinavero otettaisiin käyttöön koko Euroopassa, voisi Suomikin silloin olla veromenettelyssä mukana.

 

Keskustan ryhmäpuheenvuoro välikysymyskeskustelussa kuntauudistuksesta ja lähipalveluista

Keskiviikko 3.10.2012

Kansanedustaja Mauri Pekkarinen

Eduskunnassa 3.10.2012

 

Se ratkaisee julkisen talouden ongelmat, parantaa demokratiaa,  turvaa lähipalvelut. Se on vastaus huoltosuhteen heikkenemiseen.

Jokseenkin näin intomielisesti ylistävät pääministeri ja kuntaministeri  utopiaansa suurkuntien Suomesta.

Ylistämisen riemua ei näytä rajoittavan edes se, etteivät alan tutkijat jaa käsitystä eikä sille löydy mallia maailmaltakaan

Puhemies!

Kykenevätkö  2.000 asukkaan Marttila  tai yli 11.000 asukkaan Nivala järjestämään  yksin lasten päivähoidon ja  peruskoulun . Selviävätkö ne vapaa-ajan palveluista tai  kunnan teknisistä ja elinkeinotoimen  tehtävistä.

Ja varmasti selviävät, sekä näistä, että sadoista näitä vähemmän vaativista tehtävistä, vaikka Kataisen hallitus toista väittää.

Tilastot puhuvat puolestaan.

Kuntaliiton selvitysten mukaan  Nivalassa ja Marttilassa  perusopetuksen vuosikustannukset  olivat viime vuonna oppilasta kohti runsaat 6.000 euroa, Helsingissä  lähes 10.000 euroa , Turussakin 8.500 euroa.

Eikä Marttila ja Nivala ole lajissaan yksin. 25  perusopetuksensa edullisimmin järjestävän kunnan joukossa ei ole ainuttakaan yli 25.000  asukkaan kuntaa.

Mutta selviävätkö nuo kunnat yksin erikoissairaanhoidosta tai perusterveydenhoidosta?  Eivät selviä. Miksi pitäisi.?

Iät ajat suurta väestöpohjaa tarvitseva erikoissairaanhoito on järjestetty maakuntalaajuisissa sairaanhoitopiireissä. Ja suurta väestöpohjaa vaatii myös  nykyaikaisen  perusterveydenhoidon  järjestäminen.

Juuri siksi  Keskustan johdolla Paras- hanke patisteli kunnat oikealle tielle, yhteistyöhön myös sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä . Liitoksiinkin Paras kannusti silloin, kun  kunnat itse niin halusivat. Mutta vain silloin.

Arvoisa puhemies

Tämän hyvän  uudistamistyön  Kataisen hallitus pani kerralla jäihin.

Sekasorto kuvaa sanana parhaiten kuntakentän tilan juuri tänään.

Kataisen riemunkirjavaa hallituspohjaa yhdistää vahvasti vain yksi asia. Se on  keskittämisen vimma.

Tuon vimman näyttävin ilmentymä  on kokoomusvetoinen, räikeän valtapoliittinen, kunnallista demokratiaa halveksiva,  ihmisten palveluista ja niiden kustannuksista vähät välittävä  suurkuntahanke.

Perustelunsa Euroopan suurimpien kuntien tavoittelulle  hallitus on verhonnut  puheisiin huoltosuhteen heikkenemisestä.

Niin kuin se olisi uusi asia. Niin kuin vanhat siitä nuortuisivat ja sairaat parantuisivat,  jos ministeri Ihalaisen Pihtipudas liitettäisiin suur-Äänekoskeen  tai Perho Urpilaisen Kokkolaan

Hallituksen sanoma on ollut: ”me tiedämme Helsingissä ”.

Ensin tämä tietämys puettiin vajaan 70 kunnan kuntakarttaan.

Kiitos oikeuskanslerin, kuntien reaktion ja heikoille jäille johdetun SDP:n heräämisen, Virkkunen pakotettiin ottamaan uusi alku.

Senkin tavoite on kuitenkin sama kuin kuntakartan.

Pääministeri tosin heltyi lupailemaan  ensi vaiheessa 100 -  120 kunnan Suomea.

Yli kahdensadan itsenäisen  kunnan hautajaisia hänenkin mallissaan kuitenkin vietettäisiin. Niiden  seurauksiin pääministeri tuntui valmistautuneen jo hyvin. ”Puheet koko maan asuttuna pitämisestä alkaa olla jo vanhanaikaista”, oli Katainen lehtitietojen mukaan sanonut.

Pääministeriltä onkin kysyttävä, että oletteko Te kertonut äänestäjillenne lakkautettaviksi kaavailemissanne 220 kunnassa, mitä kokoomuksen äänestäminen noilla paikkakunnilla merkitsee?

* *

Kokoomuksen vedossa, Urpilaisen uudelleen tukemana,  hallituksen tavoitteena näyttää olevan       

* että  sosiaali- ja terveyspalveluista vastanneet  kymmenet kuntayhtymät pääsääntöisesti purettaisiin, niiden tehtävät siirrettäisiin suurkunnille, joista suurimmat hoitaisivat isäntäkuntina myös osan erikoissairaanhoitoa,

* ja että samalla sairaanhoitopiirit purettaisiin ja niiden vaativimmat  tehtävät siirrettäisiin  viiteen suureen erva-alueeseen.

Tällainen on turmion tie. Se keskittäisi Suomea kohtalokkaasti ja raunioittaisi monien palvelut. Se repisi  maakunnat riekaleiksi.

Kaikissa muissa  Euroopan maissa  perusterveydenhoidon järjestäminen on satojen tuhansien asukkaiden maakunnilla tai vastaavilla yhteistyöalueilla. 

Eikä yhdessäkään Euroopan maassa ole peruskunnalle  asetettu 20.000 asukkaan minimikokoa, minkä perään  pääministeri Katainen haikaili äsken TV:ssa.

Euroopan  kuntien keskikoko on tänään 5.400 asukasta, Suomessa 16.500 asukasta, hallituksen suurkuntamallissa se nousisi 50.000:een. 

Arvoisa Puhemies !

Hallituksen suurkuntahanke keskittää päätösvaltaa keskuskuntien kokoomuslaisille kunnanjohtajille.  Se on hyökkäys maakuntia vastaan. Se  heikentää monien palveluja, romuttaa kunnallista kansanvaltaa, raunioittaa kotiseuturakkauden ja käy kalliiksi.

Keskustan mielestä palvelurakenteita on uudistettava ajan vaatimusten mukaisesti.

Paras- hanketta on vietävä pari pitkää askelta eteenpäin, perustana kotikunta-maakunta –malli.

   

Keskustan mielestä:                

1.Kuntalaisen kaikista lähipalveluista vastaa hänen oma kotikuntansa. Kuntien kirjo koostuu pienemmistä elinvoimaisista kunnista vetovoimaisiin seutu- ja maakuntakeskuksiin. Valtio kannustaa liitoksiin silloin, kun kunnat itse sitä kansan tahtoon nojaten haluavat.

2.Keskeisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen tulee koota yhteen erikoissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitopiirien kanssa, pääsääntöisesti maakunnittain.

3.Pitemmällä tähtäyksellä samaan maakuntahallintoon voivat kuulua myös                 ammatillinen koulutus ja nykyisten maakuntien liittojen tehtävät, tavoitteena maakuntahallinto yleisine vaaleineen, muiden maiden tapaan.

Arvoisa Puhemies !

Olisi hyvä, jos vihdoin myös perussuomalaiset olisivat oivaltaneet, että suurkuntahanke vie metsään. Valitkaa nyt selvästi puolenne. Edustaja Halla-ahon vaalikonevastaukset ne vasta suurkuntia synnyttäisivätkin.

Toivon sarastuksen kuulen myös monien SDP:n poliitikkojen puheissa, joista monet vastustavat hallituksen hanketta maakunnissa niin, ettei hiljainen kepulainen saa siellä juuri suunvuoroa.

Ja kun Pihtiputaan johtava kokoomuslainen julistaa, ettei hän hyväksy suurkuntahanketta, niin kyllä se lämmittää ellei huomaa, että Zyskowiczin kaksilla kylmillä rattaillahan siinä ajetaan:

Pihtiputaalla voi kokoomuslainen huoletta vastustaa sitä, mitä puolue Helsingissä ajaa: Niinhän veli Beni on opettanut.

Äänestäjän on kuitenkin tiedettävä, että millä tahansa paikkakunnalla ääni kokoomukselle on aina ääni kokoomuksen suurkuntalinjalle ja satojen kuntien kuoppaamiselle.

Demokratiassa kuitenkin enemmistön kanta voittaa. Vaaleissa meillä kaikilla on mahdollisuus valita kotikuntamme ja suurkuntaideologian väliltä.

Edellä olevan perusteella Eduskunta katsoo

että hallitus on toimillaan hylännyt kunnalliseen itsehallintoon  nojaavan uudistustyön, unohtanut palvelut, lähtenyt suurkuntien tielle ja  ajanut kuntakentän sekasortoon.

Eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.