Hallitus ja Häkämies leikkaavat uusiutuvan tukea

Perjantai 31.8.2012 klo 19:08

 

Talousvaliokunnan puheenjohtaja Mauri Pekkarinen

Finnmetko 2012 , ProSilvan teknologiatapahtumassa 31.8. Klo 12.00


Häkämies leikkaa uusiutuvan tukea


Hallitus vaarantaa ratkaisuillaan edellytykset lisätä uusiutuvaa energiaa eduskunnan päättämässä määrin.  Turpeen veron moninkertaistaminen ja energiapuun tuen samanaikainen laskeminen 18 €/MWh :sta ensi vuonna jo noin 13 €/MWh:iin ja sitten noin 11€/MWh:iin on väärä valinta.


Hallituksen ratkaisu merkitsee kivihiilen kilpailukyvyn tuntuvaa parantumista suhteessa puun ja turpeen yhteiskäyttöön. Asetelma on vastoin kaikkia kestävän ympäristöpolitiikan tavoitteita. Kivihiilen käyttö pitäisi ajaa ensi tilassa alas eikä raivata mahdollisuuksia sen lisäkäytölle.

Hallituksen esitys merkitsee samalla kaukolämmön hinnan nousemista. Näin käy, koska uusiutuvan sähkön tuen lasku johtaa välttämättä lämmönhinnan nousuun. Yhä useampi valitseekin, mikäli mahdollista, kaukolämmön sijasta minkä tahansa edullisemman energiaratkaisun. Tämä merkitsee myös ydinsähkön kysynnän suhteellista kasvua. Vihreidenkin linjaksi tämä vaikuttaa erikoiselta.


Ministeri Häkämiehelle on annettava siitä tunnustus, että hänen viime vaalikauden aikainen erittäin penseä suhtautuminen tuulivoimaan on muuttunut myönteisemmäksi. Puupohjaisen energian tuen leikkaaminen vie uskottavuutta kuitenkin kaikelta muultakin uusiutuvan energian edistämiseltä.

Keskusta edellyttää, että uusiutuvan energian tukiratkaisuissa varmistetaan pitkäjänteisyys ja että hallitus luopuu sanotuista tuen leikkaussuunnitelmista

 

Vanhuspalvelut - kummallinen keskustelu !

Tiistai 21.8.2012 klo 17:48

 

 

Hallituspuolueiden kesken vanhuspalvelulaista käytä keskustelu on jättänyt täysin pimentoon vanhustenhuollon koko kuvan. Suurelle yleisöllä on jäänyt monesti käsitys, että hallitus luo nyt aivan uudet puitteet koko vanhusväen huoltoon ja osoittaa mittavasti uusia voimavaroja vanhustenhuollon tarpeisiin. Näin ei kuitenkaan ole.

 

Yli 75-vuotiaista noin 90 % asuu omatoimisesti kotona tai on avopalveluiden piirissä. 10 % sanotusta ikäluokasta on ympärivuorokautisessa hoidossa. Voimassa oleva suositus henkilöstömitoituksesta on 0,5. Jos lukema nostettaisiin velvoittavasti 0,7:een, jouduttaisiin palkkaamaan lisää hoitohenkilökuntaa runsaasti yli 5000 ja se lisäisi yksinomaan palkkausmenoja noin 230 miljoonaa euroa. Päälle tulevat muut laista aiheutuvat kustannuslisäykset. Tällaisia rahoja hallitus ei ole mistään osoittanut. Huolena on, että tuollaista henkilöstömäärää ei kyetä palkkaamaan nopeasti ilman kielteisiä vaikutuksia muissa palveluissa.Päinvastoin, hallitus leikkaa viime syksynä ja nyt eistetyillä toimilla yhteensä runsaat 750 (631+125 me) miljoonaa euroa kuntien lakisääteisistä valtionosuuksista ensi vuonna.

 

Mikäli hoitohenkilövaade sidotaan 0,7:een ilman todellisia lisäresursseja, se käytännössä johtaa merkittäviin leikkauksiin kuntien muista menoista, myös muista vanhustenhuollon menoista. Tämä merkitsisi leikkauksia myös avopalveluista. Sekä valtaosan vanhuksista kannalta että myös vanhustenhuollosta aiheutuvien kustannusten kannalta. Tällainen lopputulos olisi todella väärin.

 

Kaavamaisesta lakisääteisestä hoitajamäärävelvoitteesta tulisikin luopua. Samoin kohtuuttomista kuntien valtionosuusleikkauksista, koska ilman todellisia lisäresursseja palveluita ei voida parantaa. Ikääntyvä väki on oikeutettu sekä riittäviin julkisiin palveluIhin että omahtoisen selviytymisen tukeen. Vanhuspalvelulain hyvät toimintakäytännöt ja niiden kehittäminen voisivat tällaisessa tilanteessa antaa kunnille todellisia ja tehokkaita edellytyksiä vastata ikääntyvän väestön palvelutarpeen kasvuun.

Suomi EU:n aluetuen suuri maksaja

Maanantai 20.8.2012 klo 9:33

 

 

 

EU:n aluepolitiikka nielee jo noin kolmanneksen unionin vajaan 150 miljardin euron suuruisesta vuosibudjetista. Sen osuus on toiseksi suurin ja lähentelee jo suurimman menoerän, eli maataloustuen määrää.

Jäsenmaista eniten tukea saa Puola, noin 10 miljardia euroa vuodessa. Viiden miljardin euron tuntumassa ovat myös Italia ja Espanja. Lähes yhtä paljon saavat myös mm. Kreikka, Unkari ja Portugali. Asukasta kohti yhteisillä varoillamme tuetaan eniten Viron ja Tsekin kehitystä eli yli 350 eurolla/asukas/vuosi.

Ensi vuonna päättyvällä seitsemän vuoden mittaisella ohjelmakaudella Suomi on saanut vuosittain keskimäärin runsaat 240 miljoonaa euroa. Asukasta kohti tämä on noin ollut 45 euroa/asukas/vuosi. Maiden sisällä tuen määrät vaihtelevat. Suomessa korkeimman tuen alueella on saatu noin 120 euroa/asukas/vuosi.

Unionin aluerahojen käyttöä EU ohjailee erityisillä aluekehitysohjelmilla. EU- rahan saamisen ehtona on, että hankkeissa on aina mukana myös kansallista rahaa.

Laskennallisesti Suomi maksaa jo tällä hetkellä EU:n alue- ja rakennerahoituksesta reilut 600 miljoonaa euroa vuodessa. Siitä takaisin oman maamme aluekehityksen tarpeisiin olemme saaneet runsaan kolmanneksen. Suomi siis maksaa nettona joka vuosi EU:n "heikkojen maiden aluekehityksestä" yli kaksi kertaa määrän, minkä käytämme verovaroja omien yritystemme alueperusteisiin tukiin vuodessa.

Erikoista onkin, että julkisuudessa kotimaiseen aluerahoitukseen on kohdistunut paljon suurempi huomio ja kritiikki kuin muun Euroopan yrityksille lähettämäämme tukeen.

Nettohyöty EU- rahoitteisista aluehankkeista jää sanottuakin vähäisemmäksi. Näin käy siksi, että EU-ohjelmiin liittyy valtava byrokratia, asioiden hallinnollinen pyöritys ja hankkeita hankkeiden vuoksi. Suomessakin EU:n aluerahoituksen byrokratiaa työllistää monta sataa henkilöä. Koko unionin tasolla kysymys on kymmenistä tuhansista EU:n aluerahojen hallinnoijista. Byrokratia vie eräiden arvioiden mukaan lähes neljänneksen koko EU:n alue- ja rakennerahoituksesta.

Jäsenmaiden käsittelyssä on parhaillaan EU:n komission uusi rahoituskehitys vuosille 2014 - 2020. Suomen maksuosuus kaavaillusta runsaan 1.000 miljardin euron, vajaan 150 mrd/v, rahoituskehyksestä tuskin laskee. Sitäkin suurempi on mahdollisuus, että Suomi saa EU:n kukkarosta oman aluekehityksensä tarpeisiin tähänastistakin vähemmän. Vaarana on, että kun rahoitamme EU:n aluepolitiikkaa kolmella yksiköllä, saamme siitä yhden takaisin.

Suomen kannattaa mielestäni asettua selvästi EU- budjetin kasvua vastustavien maiden rintamaan.

Alue- ja rakennepolitiikka on jo aikoja sitten tullut keskeiseksi osaksi unionin aineellista politiikkaa ja pyrkimystä vähentää unionin alue-eroja. Jos unionin yhteisesti rahoittamat tehtävät voisi kuitenkin päättää puhtaalta pöydältä, en kuuna päivänä sisällyttäisi aluepolitiikkaa unionin arkkitehtuurin ja rahoituksen piiriin.

Toimet tasapainoisen aluekehityksen turvaamiseksi voitaisiin hoitaa paljon paremmin ja tehokkaammin kansallisin ratkaisuin. Heikoimpien maiden tarvitsemaa "tukea" niiden aluekehitykselle voitaisiin tarvittaessa osoittaa keventämällä niiden jäsenmaksuja unionille. Kevennysten saamisen ehtona voisi olla se, että jäsenmaahan näin jäävä raha käytettäisiin alue-erojen tasaamiseen ja aluekehityksen vahvistamiseen.

Avainsanat: EU, aluetuki, aluetuen, Suomi