Kaivosrahastoa tarvitaan

Share |

Maanantai 21.5.2012


Vielä vuosikymmen sitten monikaan ei Suomessa uskonut kaivostoiminnan tulevaisuuteen, vaikka meillä jo silloin malminetsintää harjoittivat kymmenet ulkomaiset yhtiöt.

Kannattavien kaivoshankkeiden löytymiseen eivät suomalaiset sijoittajat uskoneet vielä vuosina 2004 - 2005. Vanhasen I - hallitus yritti tuolloin ajaa ylös kaivosrahastoa. Vaikka vanha kaivoslaki määritteli kaivostoiminnan harjoittajan louhintakorvaukset ja muut velvoitteet paljon vähäisemmiksi kuin vuodesta 2011 voimaan tullut uusi laki, ei alan kannattavuuteen uskottu Suomessa. Kaivosala tiedettiin valtavia pääomia pitkäksi aikaa sitovaksi ja riskialttiiksi alaksi.

Malmien hinnan noustua ja etsintä- ja tuotantoteknologian parannuttua Suomesta on myös suomalaisten mielestä tullut kiinnostava kaivostoiminnan maa.

Edellisen eduskunnan hyväksymä uusi kaivoslaki tuli voimaan 1.7. 2011. Se nosti sekä kaivosyhtiöiden malmien etsinnästä, että louhinnasta maanomistajille maksamia korvauksia merkittävästi. Se velvoittaa sekä uudet, että vanhat kaivostoiminnan harjoittajat asettamaan vakuudet toiminnan lopetus- ja jälkitoimenpiteiden korvaamiseksi sekä maksamaan kaikki etsinnästä aiheutuvat vahingot ja haitat.

Uusi laki muutti täydellisesti myös lupaprosessin nykyaikaiseksi muun muassa asianomistajien ja -osaisten kuulemisen osalta.

Uusi kaivoslaki hyväksyttiin eduskunnassa perustuslaki- ympäristö- ja talousvaliokuntien käsittelyjen jälkeen kaikilta keskeisiltä osin yksimielisesti. Myös vihreät olivat yksituumaisesti esitysten takana. Vasemmisto-oppositio esitti louhintamaksun nostamista aavistuksen hallituksen esitystä korkeammaksi, mutta rojaltien käyttöön ottamista sekään ei vaatinut.

Kun kaivostoimialasta oli tulossa merkittävä, jopa strateginen toimiala Suomen kannalta, esitin jo keväällä 2010 erillisen valtio-omisteisen kaivosyhtiön perustamista. Sittemmin asiantuntijaselvityksen perusteella päädyin esittämään valtion kaivossijoitusrahaston perustamista. Se tarjoaisi valtiolle ja suomalaisille sijoittajille mahdollisuuden tulla mukaan omistajana. Yhtiö sijoittaisi varoja sekä aikaisen vaiheen kaivosalan projekteihin että kypsiin yrityksiin.

Tällaisen ”kaivosrahaston” pääomien kartuttamista voidaan mielestäni edistää myös kaivostoiminnan harjoittajilta perittävällä maksuilla. Maksun tai veron perusteiden ja tason tulee kuitenkin olla tarkoin harkittuja.

Kaivostoimialan nopea laajeneminen on asettanut ympäristöhallinnolle, sen lainsäädännölle ja valvontavoimavaroille suuret haasteet. Molemmat tulee saattaa ajan tasalle mahdollisimman nopeasti.

Mauri Pekkarinen