Into ja ilo oli ja meni!

Share |

Perjantai 4.5.2012


Ilmoittauduin kisaan Keskustan puheenjohtajuudesta kuusi viikkoa sitten ennakkoluulottomasti ja innolla. Minulla oli mielestäni kirkas visio Keskustan tehtävästä ja toimintatavasta. Tiesin, että en välttämättä voita kisaa, mutta lähdin silti mukaan iloisin mielin.


Mukaan lähtöäni olivat vauhdittaneet kentän monet toiveet. Vaativatpa monet mediatkin ennen kisaan ilmoittautumistani ”haastajia esiin”.


Mari Kiviniemen päätettyä vetäytyä kisasta puheenjohtajakeskustelu sai julkisuudessa uuden sävyn. Kiviniemen haastaminen olikin ”maton puheenjohtajan jalkojen alta vetämistä”. Vaatimukset ”sukupolven vaihdosta ” nousivat tärkeäksi valintakriteeriksi ja Pekkarinen käärittiin Väyrysen kanssa samaan pakettiin. Vaikka gallupeissa menestyinkin hyvin, monilla puolueen avainhenkilöillä tuntui olevan selvä käsitys siitä, keitä ei pitäisi valita.


Minulle epätavallista, mutta into kisata meni. En pitänyt noissa oloissa mahdollisuuksiani kovin suurina. Ennen muuta katsoin, että en välttämättä kykenisikään puheenjohtajana yhdistämään keskustajoukkoja niin kuin olin ajatellut. Jäin sivuun ja toivon kenttäväelle ihan oikeaa rauhaa arvioida paras jäljellä olevista hyvistä ehdokkaista.


Olen kuitenkin sekä poliittisesti että muutoin hyvässä iskussa. Teen edelleen kovasti työtä. Uskon, että osaamiselleni on käyttöä Keskustassa. Teen, jos mahdollista, entistä enemmän oman vaalipiirini hyväksi.


On aika saada Keskustan kurssi nousuun. Jos siihen tarjotaan mahdollisuus, teen osaltani kaiken voitavani.


Mauri Pekkarinen