Urpilaisella nopea mielenmuutos

Maanantai 27.2.2012 klo 9:52

 

 
Vielä runsaat kaksi kuukautta sitten valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) ja koko SDP:n eduskuntaryhmä äänestivät eduskunnassa Urpilaisen oman esityksen puolesta, jolla suurituloisimpienkin tuloverotusta kevennetään tänä vuonna. Samalla SDP ja hallitus kiristivät liikkumisen ja energian verotusta.


Eduskunnan äänestyksissä SDP vastusti Keskustan eduskuntaryhmän esityksiä, joissa suurituloisimpien verotusta esitettiin kiristettäväksi ja kahden uuden kireämmän veroluokan käyttöön ottamista. Niistä jo ensimmäinen, 90.000 euroa ylittävään tuloon kohdistuva veroluokka kiristäisi veroa selvästi ja toinen, 160.000 euron ylittävä veroluokka, merkitsisi vielä kireämpää veroa.

 
Keskustan ehdotusten taustalla oli julkisen talouden vaikeutuminen ja näkemys siitä, että suurituloisten on kannettava siitä selviytymiseksi muita suurempi taakka.

 
Nyt SDP:n mieli siis näyttää muuttuneen tässä asiassa oikeaan suuntaan. Nyt jäämme toiveikkaina odottamaan, että SDP ajaa uuden linjansa lävitse kehysneuvotteluissa. Eurooppalaisen velkakriisin seurauksena verotaakkaa on sälytetty rikkaimmille myös monissa muissa maissa.


Samalla sopii toivoa, että SDP arvioisi uudestaan suhtautumisensa myös arvonlisäveroon. Keskusta lähtee siitä, että tarpeettomimman kulutuksen, lähinnä tuontiin perustuvien tuotteiden, arvonlisäveroa voidaan kiristää, jos samalla lasketaan merkittävästi elintarvikkeiden arvonlisäveroa ja estetään välttämättömyyshyödykkeiden, kuten muun muassa lääkkeiden, liikenteen ja polttoaineiden verotuksen kiristäminen.


Keskusta on hyväksynyt hallituksen tavoin yleisen pääomaverotuksen kiristämisen ja osakeyhtiömuotoisten yritysten verotuksen samanaikaisen keventämisen. Keskusta ei sen sijaan voi hyväksyä sitä, että osana pääomaverotuksen nostamista hallitus kiristi myös pienten keskisuurten yritysten veroa.


Lisätietoja: kansanedustaja Mauri Pekkarinen, 050 511 3097

Hallitus ja Metsäteollisuus ry . saivat haluamansa

Perjantai 24.2.2012 klo 21:41

Viime viikolla EU:n komissio kertoi, ettei se hyväksy Suomen esitystä pienpuun energiatueksi. Päätös on käsittämätön, mutta vastaa hyvin Metsäteollisuus ry:n ja Kataisen hallituksen ilmaisemia tavoitteita.

Edellisen hallituksen aikana valmistellun pienpuun energiatuen (PETU) tarkoitus   oli auttaa sellaisen pienpuun tarjontaa, joka sekä metsähoidon että energiatalouden   näkökulmasta pitäisi saada markkinoille. Suomen   uusiutuvan energian strategian ja EU:lle antamiemme sitoumusten mukaan  tulisi  kyetä nostamaan energiapuun käyttö nykyisestä noin 6 milj.  m3:sta aina 13,5 milj.  m3:een.

Lain tarkoitus on, että enimmäiskertymä,  jolla pienpuun energiatukea maksettaisiin, on 45 kiintokuutiometriä hehtaaria kohden. Tuen tasoksi arvioitiin noin 10 euroa /m3. Mikäli PETU olisi saatu alkuperäisen arvion mukaan voimaan viimeistään kuluvan vuoden alusta, tukeen olisi tarvittu kuluvana vuonna 22 miljoonaa euroa ja vuoteen  2020 mennessä  36 miljoonaa euroa /v .  PETU on pieni osa uusiutuvan kokonaispakettia, jonka kaikkia muitakin osia komissio alun alkaen vastusti, mutta  jotka  saatiin hyväksytetyksi.

Kun notifiointiprosessi eli lain hyväksyttäminen EU:n komissiossa alkoi, Metsäteollisuus ry. lähti heti vastustamaan suoraan komissioon yhteisesti päätettyjä ja eduskunnan yksimielisesti hyväksymiä ratkaisuja. Syksyllä 2011 Kataisen hallitus, notifioinnin ollessa vielä kesken, oli jo valmis tuoreen lain mukaisen  rahoituksen merkittävään leikkaamiseen.  Tämä tieto kelpasi varmasti komissiolle. Ei siis ihme, että asian tällainen hoito johti nyt tiedossa olevaan lopputulokseen.

Ratkaisu on suurta sukua Suomen intressien vaalimiselle ns. Durban- ratkaisussa, jossa Suomen valtavasti hiiltä nielevät metsät muuttuivat päästöjen aiheuttajiksi.

Suuri kysymys mielestäni kuuluu, kuinka sama komissio on vuosikymmenten ajan sallinut Saksan myöntää miljardimäärin suoraa tukea hiilen ja ruskohiilen käytölle. Menettely jatkuu edelleen vuosien ajan. Vuonna 2010 tuen määrä oli noin 2 miljardia euroa vuodessa. Samaan aikaan komissio kuitenkin Suomen hallituksen lepsuilun ansiosta päättää kieltää 20 – 36 miljoonan vuosituen päästöttömälle, uusiutuvalle energiamuodolle.   

Hallitus ei voi jättää asiaa tähän.

Ei siteeksikään totta !

Lauantai 4.2.2012 klo 15:37

Perussuomalaisten Helppo-Heikki- myymälästä tarjoillaan tavaraa joka lähtöön luottaen siihen, että aina on niitä, jotka uskovat väitteisiin. Nyt populismin rimanalituskilpaan on ilmoittautunut Timo Soinikin. Väite kuluu suunnilleen niin, että ”sisäministeri Pekkarinenhan sen suurkuntahankkeen pani liikkeelle!”Tällaista väittävät eivät joko itse ymmärrä mistä ns. NUTS- jaotuksessa on kysymys tai sitten he tietoisesti valehtelevat.

 

Sonniyhdistyksen tai Vanhojen Autojen Harrastusyhdistyksen toiminta-alueella on näet enemmän tekemistä suurkuntahankkeen kanssa kuin Pekkarisen päättämillä NUTS-jaotuksilla. NUTS- aluejaossa kaikki EU-maat määritellään väestömäärältään ja pinta-alaltaan suunnillaan saman suuruisiksi tilastoalueiksi. Alueita käytetään jossain määrin myös EU:n aluepolitiikan tukialuejakojen määrittelyssä. Virallisempia aluetasoja on neljä NUTS I, II, III ja vähän epävirallisempi NUTS IV, joka vastaa meillä seutujakoa. 

 

Suomen osalta aluemääritelmät piti tehdä ennen liittymistämme unioniin. Samaan aikaan  maassa valmisteltiin samansisältöistä seutukuntajakoa. Sillä puolestaan on ollut monesti tärkeä merkitys erityisesti seudullisessa elinkeinopolitiikassa. Olikin erinomainen asia, että NUTS- jako tuli vastaamaan paljossa epävirallista seutujakoa.

 

Euroopan unioni eikä Suomi ole koskaan esittänyt pienintäkään vihjettä siitä, että kuntajako pitäisi tehdä NUTS- jaon perusteella, tai että NUTS- alueella olisi minkäänlaista hallinnollista elintä tai tehtävää, puhumattakaan siitä, että sille annettaisiin ensimmäistäkään kuntien tai maakuntien vastuulla ja hoidossa olevaa tehtävää.

 

Kaiken lisäksi kannattaa muistaa, että maissa, joissa  NUTS- jakoja on noudatettu pitkään on kuntia paljon eikä vähän: Ranskassa 36.682, Saksassa 12.104, Itävallassa 2.357, Espanjassa 8.116 kuntaa. Pienimmät kuntamäärät ovat Ruotsissa, 290 + 21 vaaleilla valittua aluehallintoyksikköä ja Uudenmaan kokoisessa Tanskassa 98 kuntaa. Meille kaavailtu kuntamäärä EU-maista on vain pikkuriikkisellä  Maltan saarivaltiolla ja Liettuassa.

 

NUTS- jako, niin sanottu pientalousaluejako, oli varsinkin 1990- luvulla ja on jossain määrin edelleenkin tärkeä siksi, että pääpiirteittäin sen mukaan määritellään Suomen aluepoliittiset tukialueet eli varmistetaan se, että kehitysedellytyksiltään suunnilleen samanlaiset alueet saavat tasapuolisen aluepoliittisen kohtelun.

 

Mauri Pekkarinen

kansanedustaja,

sisäministeri 1991 - 1995