Hallituksen sekoilu kuntauudistuksessa jatkuu

Share |

Torstai 26.1.2012 klo 13:19


 

Pyrkimys rakentaa Suomeen enemmän tai vähemmän pakolla Euroopan ylivoimaisesti suurimmat kunnat on saanut ansaitsemansa vastaanoton. Kunnille on perustuslaissa turvattu vissi itsehallinnollinen asema. Jo siksi on turha odottaa, että kuntapäättäjät taipuisivat ihan mihin tahansa. 

 

Ministeri Virkkusen johtama suurkuntahanke on jäädyttänyt kaikki järkevät kuntapalveluiden tai kuntarakenteiden uudistamishankkeet. Se on vienyt kuntapäättäjän ajan hölmöihin karttaharjoituksiin silloinkin kun pitäisi parantaa palvelujen laatua ja tehokkuutta. Se on johtanut epävarmuuteen ja toimettomuuteen.

 

Aamun uutiset kertovat, että hallitus joutuu peräytymään. Se ei uskalla kunnallisvaalien läheisyyden vuoksi viedä keskittämishankettaan eteenpäin. Mutta sekoilu tuntuu jatkuvan!  

 

Nyt asialle pantaisiin ylhäältä annetulla komennolla ”hallituksen omat herrat”,  jotka paikallisia olosuhteita tosiasiassa tuntematta kartoittaisivat liitos- tai yhteistyötarpeet. Kysyn heti, miksei se kuntien omasta tahdosta lähtevä palvelujen ja rakenteiden uudistusprosessi saa jatkua, jota edelliset hallitukset ovat vauhdittaneet?

 

Hallituksen olisi korkein aika tunnustaa, etteivät suomalaiset halua maastaan keskittymisen Euroopan mestaria, maata, jossa paikallisdemokratia ja paikallistuntemus hävitetään kasvottoman kaukaa päättämisen alle. Kaiken lisäksi tilastot osoittavat vääjäämättömästi, että kuntapalveluiden kustannukset eivät todellakaan ole kunnan koosta kiinni.

 

Se tosiseikka on tunnustettava, että kunnilla on erilaisia tehtäviä. Tyypilliset lähipalvelut, lasten päivähoito, peruskoulu ja joskus lukiokin, monet tekniset palvelut ja jotkut sosiaalisetkin palvelut pitää hoitaa läheltä, lähikunnasta. Kymmenien kilometrien, jopa yli sadankin kilometrin etäisyydeltä ei näitä palveluja enempää kuin kaikkinaista kuntaidentiteettiäkään kyetä hoitamaan.  

 

Vastaavasti sekin on tunnustettava, että erikoissairaanhoidon ja ammatillisen koulutuksen lisäksi myös perusterveydenhoito ja siihen liittyvät sosiaalipalvelut vaativat laajan väestöpohjan. Järkevintä olisikin palvelujen varmistamiseksi maakuntien eri puolille taloudellisesti ja tehokkaasti, että kaikkien näiden tehtävien järjestämisestä vastaisi yksi yhteinen maakuntalaajuinen terveyspiiri. Samalla palvelujen monikanavainen rahoitus pitäisi yhdistää.   

 

Ministeri Virkkusen ja Kataisen hallituksen tulisi ensi tilassa palauttaa kuntien palvelurakenneuudistus normaaleihin, suurissa asioissa noudatettaviin parlamentaarisiin menettelyihin.