Mitä saa sanoa ja milloin ?

Perjantai 27.1.2012 klo 9:58

Paavo Väyrysen mainio vaalityö sytytti. Keskustelu puolueen politiikan suunnasta, terästä ja toimintatavasta on lähtenyt innostuneesti liikkeelle. Olen muiden rivipoliitikkojen tapaan osallistunut näihin rientoihin lehtien palstoilla, netissä ja kymmenissä yleisötilaisuuksissa.

 

Aihetta keskusteluun totisesti onkin. Olemme olleet kohmeessa eikä kompassikaan ole aina ollut  ollut mukana. Väyrysen kampanja todisti, että meitä tarvitaan.

Keskustan on kirkastettava se aatteellisesti selkeä ja uskottava vaihtoehto, millä kolmissa vaaleissa kahden viime vuosikymmenen aikana on noustu Suomen suurimmaksi puolueeksi. Siinä linjassa yhtyy kansakuntaa  eteenpäin vievä sivistyksen ja yrittämisen voima vahvaan tahtoon sosiaalisesta ja alueellisesta oikeudenmukaisuudesta ja ekologisesta tasapainosta. Siinä linjassa meillä on myös kyky nähdä Suomi aktiivisena toimijana Euroopassa ja kaikkialla maailmassa.

Tämän kaiken muuttaminen käytännön politiikan teoiksi on nyt vaateliaampi tehtävä kuin kertaakaan vuosikymmeniin. Olemme aina ennen ponnistaneet ylös suurimman oppositiopuolueen asemasta. Nyt joudumme kirkastamaan sanomamme pienimmältä oppositiopenkiltä. Siksi keskustan johtamisen monet avaintehtävät ovat, jos mahdollista, entistäkin haasteellisempia.

 

Monen median ja muutamien poliitikkoystävien päivien ”ahdistelun” jälkeen lupasin sanoa nämä samat asiat TV:lle ja radiolle ja sanoin myös. Kysyttäessä vastasin myös kysymykseen omasta mahdollisesta kiinnostuksesta eri tehtäviin.

Kerroin, että sitten vuoden 1987 olen ensimmäisen kerran sekä puolueen johtoelimien, että eduskuntaryhmän johtotehtävien ulkopuolella ja paluu joihinkin tehtäviin kiinnostaa kyllä. Korostin, että tällaisen valmiuden kertominen ei ole ketään vastaan enkä tähtää kenenkään paikalle, en varsinkaan lähiviikkojen aikana. 

 

Ajatukseni kulkee niin, että koko puolueen kannalta sen pitäisi olla iloinen asia, että puolueen johtopaikkoihin on kiinnostusta. Uppoavasta laivastahan ne rotat lähtevät.

Olin kuitenkin yllättynyt siitä, että puolueen puheenjohtaja tarjoili heti ”jäitä hattuun” jo siitä, että tärkeimpänä pitämäni asian, politiikan terävöittämisen jälkeen, olen kiinnostunut myös puolueen ”joistakin johtotehtävistä”. Joudun kysymään, että milloin sitä saa näkemyksistään kertoa? Vai pitääkö juuri minun kysyä lupa jo ”kiinnostuksestani joihinkin tehtäviin” samaan aikaan kun jo useampi muu keskustapoliitikko on ilmoittanut harkitsevansa, ei enempää eikä vähempää kuin, puolueen puheenjohtajuutta.

 

Vastaan itse kyynisiin kysymyksiini: Jatkan valitsemallani linjalla!

 

Mauri Pekkarinen

kansanedustaja  

  

Hallituksen sekoilu kuntauudistuksessa jatkuu

Torstai 26.1.2012 klo 13:19

 

Pyrkimys rakentaa Suomeen enemmän tai vähemmän pakolla Euroopan ylivoimaisesti suurimmat kunnat on saanut ansaitsemansa vastaanoton. Kunnille on perustuslaissa turvattu vissi itsehallinnollinen asema. Jo siksi on turha odottaa, että kuntapäättäjät taipuisivat ihan mihin tahansa. 

 

Ministeri Virkkusen johtama suurkuntahanke on jäädyttänyt kaikki järkevät kuntapalveluiden tai kuntarakenteiden uudistamishankkeet. Se on vienyt kuntapäättäjän ajan hölmöihin karttaharjoituksiin silloinkin kun pitäisi parantaa palvelujen laatua ja tehokkuutta. Se on johtanut epävarmuuteen ja toimettomuuteen.

 

Aamun uutiset kertovat, että hallitus joutuu peräytymään. Se ei uskalla kunnallisvaalien läheisyyden vuoksi viedä keskittämishankettaan eteenpäin. Mutta sekoilu tuntuu jatkuvan!  

 

Nyt asialle pantaisiin ylhäältä annetulla komennolla ”hallituksen omat herrat”,  jotka paikallisia olosuhteita tosiasiassa tuntematta kartoittaisivat liitos- tai yhteistyötarpeet. Kysyn heti, miksei se kuntien omasta tahdosta lähtevä palvelujen ja rakenteiden uudistusprosessi saa jatkua, jota edelliset hallitukset ovat vauhdittaneet?

 

Hallituksen olisi korkein aika tunnustaa, etteivät suomalaiset halua maastaan keskittymisen Euroopan mestaria, maata, jossa paikallisdemokratia ja paikallistuntemus hävitetään kasvottoman kaukaa päättämisen alle. Kaiken lisäksi tilastot osoittavat vääjäämättömästi, että kuntapalveluiden kustannukset eivät todellakaan ole kunnan koosta kiinni.

 

Se tosiseikka on tunnustettava, että kunnilla on erilaisia tehtäviä. Tyypilliset lähipalvelut, lasten päivähoito, peruskoulu ja joskus lukiokin, monet tekniset palvelut ja jotkut sosiaalisetkin palvelut pitää hoitaa läheltä, lähikunnasta. Kymmenien kilometrien, jopa yli sadankin kilometrin etäisyydeltä ei näitä palveluja enempää kuin kaikkinaista kuntaidentiteettiäkään kyetä hoitamaan.  

 

Vastaavasti sekin on tunnustettava, että erikoissairaanhoidon ja ammatillisen koulutuksen lisäksi myös perusterveydenhoito ja siihen liittyvät sosiaalipalvelut vaativat laajan väestöpohjan. Järkevintä olisikin palvelujen varmistamiseksi maakuntien eri puolille taloudellisesti ja tehokkaasti, että kaikkien näiden tehtävien järjestämisestä vastaisi yksi yhteinen maakuntalaajuinen terveyspiiri. Samalla palvelujen monikanavainen rahoitus pitäisi yhdistää.   

 

Ministeri Virkkusen ja Kataisen hallituksen tulisi ensi tilassa palauttaa kuntien palvelurakenneuudistus normaaleihin, suurissa asioissa noudatettaviin parlamentaarisiin menettelyihin.

 

Siinä oli sittenkin yllätyksen makua !

Tiistai 24.1.2012 klo 16:38

Presidentin vaalien ensimmäinen kierros oli sittenkin monien yllätysten kisa. Ylivoimainen ennakkosuosikki Niinistö, vaikkakin voitti selvästi ensimmäisen kierroksen, tippui kuitenkin TV- esiintymisten myötä tavallisten kuolevaisten joukkoon. Vastaavasti Paavo Väyrynen loikkasi lähes nollakannatuksesta yli keskustan puoluekannatuksen noin 17,5 %:n lukemiin. 

Lue lisää »

Hallitus vaarantaa kolmen A:n säilymisen

Tiistai 17.1.2012 klo 9:51

Suomen luottoluokituksen pysyminen kolmessa A:ssa on suurelta osaltaan seurausta siitä, että olemme kyenneet yli kymmenen vuotta täyttämään kaikki EMU- kriteerit. 2010- luvun erinomaisen talouspolitiikan ansiosta Suomi on Luxenburgin ohella ainut maa, joka selviytyi jopa vuoden 2008 laman yli yhteisen vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia rikkomatta. Tähän vahvaan perintöön myös Kataisen hallitus on voinut näihin saakka nojata. Mutta suunta on muuttumassa hallituksen passiivisuuden vuoksi.

Lue lisää »

Kohti pohjoismaista mallia, ellei euronäkymä selkene?

Torstai 12.1.2012 klo 8:53

Mitä ratkaisevaa viikonlopun huippukokous lopulta toi euroalueen akuuttiin velkakriisin? Ainut uusi lääke oli päätös uusista yhteisvastuullisista toimista eli rahan lähettämisestä velkamaihin.

Kokous päätti osoittaa 200 miljardia euroa Kansainväliselle valuuttarahasto IMF:lle kriisitoimiin kansallisten keskuspankkiemme kautta. Siitä Suomen Pankin ja viime kädessä suomalaisten osuus on 3.8 miljardia euroa selvänä rahana, eikä takauksina. Summa on lähes sama, millä EKP on runsaan vuoden aikana jo ostanut velkamaiden lainoja jälkimarkkinoilta niin ikään suomalaisten piikkiin.

Lue lisää »