Hallitusohjelma hukkaa kasvun eväät

Perjantai 1.7.2011

Kataisen hallitus saa perinnöksi yhden Euroopan parhaimmista talouksista. Vuosikasvu on 4%. Ja kaikki EMU – kriteerit, mm. velan määrä ja budjettialijäämä, ovat paremmassa kunnossa kuin Luxenburgia lukuun ottamatta yhdessäkään vanhassa euro-maassa. 

Tästä olisi hyvä jatkaa ja vastata väestörakenteen rajun muutoksen ja globalisaation uuden vaiheen haasteisiin. Me tarvitsisimme pitkään 3 – 4 %:n kasvua.

Mutta Kataisen hallitus on kokoonpanonsa vanki. Siltä puuttuu yhteinen talous- ja yhteiskuntapoliittinen näkemys. Jos ohjelma esittää yhden kasvun avaimen, se romuttaa kohta kaksi muuta varsinkin pk- yrityksiltä ja alkutuotannolta.   

Hallitus uskoo suuruuden ja keskittämisen ekonomiaan, vaikka juuri nyt pitäisi koko maan voimavarat saada käyttöön

 

Kasvu on työpanos x tuottavuus

Talouden kasvu on työpanoksen määrän muutos kertaa tuottavuuden muutos.  Seuraavan vuosikymmenen kuluessa työikäisten määrä vähenee 150.000:lla ja eläkeikäisten määrä kasvaa noin 350.000:lla.   

Lama pois lukien viimeisten vuosien aikana Suomen talous on kasvanut keskimäärin 3 %/vuosi. Kasvusta työpanoksen määrä on selittänyt karkeasti ottaen 1%:n ja tuottavuuden kasvu 2%.

Työpanoksen laskun estämiseksi tarvittaisiin jatkossa erityisen voimakkaita toimia. Nyt eläkkeelle jäädään keskimäärin kuusikymppisenä, vaikka ihmiset elävät entistä pitempään. Nyt työllisyysaste, eli työssä olevien osuus työikäisistä on meillä paljon alle muiden Pohjolan maiden.  

Työpanoksen 1 %:n kasvun takaaminen jatkossakin on valtavan suuri tehtävä. Ihmiset pitää saada töihin aikaisemmin, työssä jaksamista pitää parantaa ja houkuttimia jatkaa pitempään pitää parantaa. Hallituksen ohjelma on asiassa hampaaton.

Työn tuottavuuden parantamisen avainasiat ovat puolestaan satsaaminen koulutukseen sekä tutkimukseen ja kehitystyöhön.

Lähetekeskustelussa monet edustajat ovat puhuneet innovaatio- ja vienninrahoituksen lisäämisen tarpeesta ja viitanneet hallituksen ohjelmaan. Edustajat ovat nyt kyllä lukeneet edellisen hallituksen ohjelmaa ja tekoja. Silloin todellakin lisättiin esimerkiksi Tekesin rahoitusta lähes 150 miljoonalla eurolla ja viennin rahoitustakin merkittävästi.

Uusi hallitus leikkaa kuitenkin TEM:n niitä elinkeinotukia, jotka ovat suureksi osaksi innovaatio- ja vienninrahoitusta 110 miljoonalla, energiatukea 25 miljoonalla eurolla EU:lta tulevien rakennetukien kansallisesta osasta käsittämättömästi 20 miljoonalla eurolla. Tuottavuuden 2%:n vuosikasvu ei näillä eväillä toteudu.  

Myös monet maa- ja metsätalouden leikkaukset hidastavat kasvun eväitä enemmän kuin tuottavat säästöjä.

Sanomani on, että kasvun eväät ovat nyt hakusassa, kestävyysvajeen nopea pienentyminen vaarantuu ja uudet leikkaukset uhkaavat.  

Kestävyysvajearvio lähellä oikeaa

Hallituksen näkemys kestävyysvajeesta on alakanttiin, muttei kovin kaukana oikeasta. Verotusta on kiristettävä. Ja vaikka talous saataisiin reippaaseenkin kasvuun, jo sovituista leikkauksista on pidettävä kiinni.  Esimerkiksi kuntien valtionosuuksien koskemattomuuden ja kuntien yhteisöveron väliaikaiseksi sovitun jako-osuuden jättäminen pysyväksi ei ole mahdollista. 

  

Hallitus ottaa sieltä, mistä se on helpointa ja antaa omilleen

Hallitus paikkaa kestävyysvajetta kuitenkin ottamalla sieltä mistä se on helpointa ja keskittyy jakamaan uutta omilleen. Hallitus rakentaa uuden, väärän, käsityksen sosiaalisesta ja alueellisesta oikeudenmukaisuudesta.

Se unohtaa nyt tavallisen työntekijän, viljelijän ja yrittäjän ja jättää perusturvauudistuksen ulkopuolelle valtaosan pienituloisimpia.   

Hallitus kiristää toimillaan muun muassa kunnallisveroa, energiaveroja, monia valmisteveroja ja ottaa käyttöön pankkiveron. Nämä kaikki johtavat kohti tasaveroa, mitä edellisen vaalikauden oppositio oikeutetusti kritisoi. Hallitus ei sen sijaan kiristä tarpeettomimman kulutuksen verotusta eli valikoidusti alv:n verotusta, vaikka pitäisi. Se keventää listattujen yritysten veroa ja kiristää niistä suurempia osinkoja saavien verotusta. Pienyrittäjien ja maatalouden kohdalla käy toisin.   

                                  

Hallitus nojaa suurimpiin keskuksiin

Hallitus nojaa suurimpiin keskuksiin tai niiden imuun ja jättää muun Suomen näivettyväksi.

Tavoitteena on - maan koko huomioon ottaen - Euroopan pienin kuntamäärä. Tämä johtaa paikallisen aktiivisuuden ja aloitteellisuuden murjominen, voimavarojen vajaakäyttöön ja palvelujen etääntymiseen. Tämä merkitsee monelle mummolle tarpeetonta muuttoa kotisijoiltaan ja lähikoulun ovien sulkemista monilta lapsilta.  

Samaan aikaan maamme uuden kasvun eväät ovat juuri maakunnissa, niiden metsissä ja pelloissa, kaivostoiminnassa, matkailussa. Suurikuusikko Kittilässä, Normet Iisalmessa, Ruka Kuusamossa ja Honkarakenne Karstulassa ovat muutama esimerkki "maaseudulta maailman suurimmaksi tai suurimpien joukkoon".

Lipposen sinipunahallitukset jättivät leikkauksillaan jälkeensä erityisen syvän sosiaalisen kahtiajaon. Nyt laajennettu sinipuna syventää kahtiajaon alueellisen eriarvoisuuden eväät.

Mauri Pekkarinen