Juhlapuhe Saarijärvi 150 vuotta

Share |
24.10.2016

Suomen Kuntaliiton valtuuston pj. Mauri Pekkarinen Saarijärven kaupunginvaltuuston 150-vuotisjuhlaistunnossa 24.10.2016.

Keisarillinen asetus helmikuun 2. päivältä vuonna 1865 merkitsi uuden ajan alkua Suomen hallintojärjestelmässä. Keskushallinnon, keisarin hallinnon, lisäksi virallistettiin kunnallishallinto.

Suurten kirkkopitäjien vastuulla olleet maalliset ja hengelliset asiat erotettiin toisistaan.

Maalaiskuntien perustamiselle annettiin asetuksessa kolmen tai enintään kymmenen vuoden aikaikkuna. Saarijärvi käytti mahdollisuuden varsin nopeasti ja itsenäinen Saarijärven kunta näki päivänvalon jo lokakuussa 1866.

Uudessa asetuksessa säädettiin muun muassa kunnan jäsenyydestä ja kunnan taloudenpidosta. Kunnallishallinnon vastuulle jäi nykykatsannolla vielä varsin vaatimaton määrä asioita; muun muassa köyhäin hoitoa, tärkeimpien teiden rakentamisasiat ja päätökset kansakoulun mahdollisesta järjestämisestä.

Päätösvaltaa ensiaskeleita ottaneissa maalaiskunnissa käyttivät kunnanvaltuustojen edeltäjät eli kuntakokoukset.

Vuoden 1898 asetuksen mukaan kuntakokous saattoi nyt valita kunnanvaltuusmiehiä, kunnallisvaltuutettujen edeltäjiä, joille siirtyi yhä suurempi osa kuntien kasvavista tehtävistä.

Vuosisadan vaihteesta lähtien maalaiskunnissa toimeen pannussa verotuksessa siirryttiin kirjavista veroperusteista pääosin tuloihin perustuvaan verotukseen.

Vuoden 1898 asetuksen jälkeen ja kuntien talouden perustan vahvistuessa kunnat monissa tapauksissa jakaantuivat useammaksi kunnaksi. Niin kävi Saarijärvelläkin vuosisadan alkuvuosien kuluessa.

Vuoden 1917 lailla määrättiin kunnanvaltuustoista ja muustakin kuntahallinnosta jo tarkemmin. Näin oli siirrytty jo pitkälle nykyisen kaltaiseen itsehallinnon ideaalin ja hallintojärjestelmän suuntaan. Monet siihen saakka vapaaehtoisista tehtävistä muuttuivat vähitellen kunnille lakisääteisiksi ja pakollisiksi.

Nykykäsitteistön mukaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentumisessa Suomeen ratkaisevan tärkeitä olivat peruskoulu-uudistus 1960-luvun lopulla sekä sosiaali- ja terveyshallinnon suuret uudistukset 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla.

Lainsäädännössä maalaiskuntien ja kaupunkikuntien erillisestä käsittelystä luovuttiin ja kaupunkioikeuksia jaettiin uusin perustein. Tässä mylläkässä myös Saarijärvi sai oikeuden kaupunki-nimen käyttämiseen vuonna 1986.   Tänään voidaan perustellusti todeta, että kunnat vastaavat jo kutakuinkin kaikista ihmiselämän vaiheista, kohdusta hautaan; odottavista äideistä, lasten syntymään ja päivähoitoon, kouluun, terveyteen, sairaanhoitoon, vanhusten ja vammaisten hoitoon ja huoltoon. Unohtamatta kaikkia kuntalaisia koskevia asioita, kuten kaavoitus, rakentaminen tai elinkeinopolitiikka.

Tähän on tarvittu vuosisadan aikana kaiken keskeisen lainsäädännön uudistamista moneen kertaan. Ja kun tarpeettomimman säädöstön purkamisesta ei ole samanaikaisesti pidetty huolta, kuva on tämä: Kunnilla on noin 500 lakisääteistä tehtävää. Niistä noin 100 tämän vuosituhannen puolelta.

Tänään valtio siis päättää kuntien tehtävistä, hallinnosta ja oikeudesta periä veroja ja maksuja. Määräämiänsä tehtäviä varten valtio lähettää kunnille jonkun verran rahaa valtionosuuksina.

Kuntasektori muodostaa tänään noin 41 prosenttia julkisista menoista. Kunnallisbudjettien loppusumma on noin 46 miljardia euroa. Kuntien menoista kunnat rahoittavat kuntaverolla ja maksuilla noin 21 miljardia euroa, valtionosuuksilla noin 9 miljardia euroa. Lopusta vastaavat toimintatulot ja lainanotto. Korkeimmat veroprosentit ovat 22,5 ja alhaisimmat 16.

Saarijärven kaupunki on tärkeä osa tätä kokonaisuutta. Sen asema on ollut poikkeuksellisen vahva monella elämän alalla. Saarijärvi on seutukuntansa palvelukeskus, elinkeinoelämän veturi ja historiallisesti kokoaan paljon suurempi kulttuurin ja urheilun keskus. Kuntapäättäjien viisaiden ratkaisujen ohella tämän kaiken saavuttamisessa on auttanut poikkeuksellisen kaunis luonto.

Kuntien ja valtion taloudet ovat siis monin sitein sidottu yhteen. Monien vuosien jälkeen hallitus on nyt tekemässä uudistuksia, joissa valtion säästötoimia ei kaadeta kuntapäättäjien syliin. Valtion ensi vuoden budjetti on tässä suhteessa kutakuinkin neutraali.

Samaa periaatetta on tarkoitus noudattaa vireillä olevassa suuressa hallinnon uudistuksessa. Maahan ollaan luomassa itsehallinnolliset maakunnat.

Aidon itsehallinnon peruspilareita on kolme: suorat vaalit, yleinen toimivalta sekä vastuu ja valta tarvittavan rahoituksen hankinnasta. Vaikka uudistuksen alkuvaiheessa kaikki tämä ei täysin toteudukaan, muutos on merkittävä.

Maakunta- ja sote-uudistukset eivät ole itsetarkoitus. Tarve on selvä: Suomen julkiset menot, joista yksin sote-menot ovat tänään noin 20 miljardia euroa, on lakisääteisesti rakennettu oletukselle runsaat 2 prosentin suuruisesta bruttokansantuotteen vuosikasvusta. Tiedossamme on kuitenkin kansantuotteen jatkuva supistuminen sitten vuoden 2011, nollakasvu viime vuodelta ja orastava kasvu kuluvalle ja ensi vuodelle.

Vaikka kasvu vuosikymmenen lopulla viriäisikin yli 2 prosentin, miljardien tuloaukko on jo syntynyt, kun menoja ei ole kyetty vähentämään tulojen supistumisen vauhtia.

Maakunta- ja sote-uudistuksessa suorilla vaaleilla valittavien maakunnan päättäjien vastuulle ollaan 18 maakunnassa kokoamassa kaikki siellä tällä hetkellä olevat valtion tehtävät.

Sinne siirtyvät myös lähes kaikki maakunnan laajuisessa kuntien yhteistyössä tänään hoidettavat asiat, maakuntaliittojen ja sairaanhoitopiirien tehtävät sekä vielä tänään kuntien yksin tai kuntayhtyminä hoitamat perusterveydenhoidon ja sosiaalitoimen tehtävät.

Uusien maakuntien tehtävistä taloudellisesti ylivoimaisesti suurin, meillä Keski-Suomessa lähes 80 prosenttia, ovat sosiaali- ja terveydenhoidon (sote) tehtävät. Maakuntien muut tehtävät, kuten liikenne-, elinkeino-, työllisyys-, ympäristö- ja kaavoitusasiat, aluekehitys ja edunvalvonta vievät rahaa vähemmän kuin sote, mutta ovat maakuntien kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeitä.

Juuri taloudellisessa, ei niinkään toiminnallisessa, mielessä muutos on siis suuri. Kunnan talousarviosta siirtyy menoja maakunnalle kunnasta riippuen 45–65 prosenttia. Samalla valtio ottaa kunnan veroprosentista 12,3 prosenttiyksikköä ja siirtää sen perittäväksi valtion verotuksessa. Uudistuksen vaikutukset, niin sanotut voitot tai tappiot, jäädytetään neljän vuoden siirtymäkauden ajaksi enintään 100 euroon asukasta kohti.

Uudistuksen monet yksityiskohdat ovat vielä auki. Jotkut niistä koskevat yksityisiä kansalaisia, kuten valinnanvapaus sotessa. Kuntia koskevista voi mainita vaikkapa kysymyksen kuntien sote-kiinteistöjen kohtalosta uudistuksen siirtymäkauden, vuoden 2021, jälkeen. 

Jääkö tämän jälkeen kunnille tehtäviä ja mikä on yksityisen kuntapäättäjän uusi tehtäväkuva? Useille kunnille jäävät kaikki ne tehtävät, joista ne ovat tähänkin saakka päättäneet yksin ja itse. Useat niistä tehtävistä poistuvat, joista kunnat ovat päättäneet yhdessä. Toki niiltä kunnilta lähtee enemmänkin tehtäviä, jotka ovat vastanneet tähän saakka sosiaalipalveluista ja perusterveydenhoidosta yksin. 

Tehtäviä siis jää, mutta kunnat tulevat olemaan entistäkin ”erinäköisempiä”. Ne tulevat erikoistumaan.

Samalla muuttuu kuntapäättäjän rooli juoksevien asioiden hoidosta entistä enemmän kunnan elinvoiman, elinkeinojen, hyvinvoinnin, ja kunnassa viihtymisen edistäjäksi ja paikallisen identiteetin ja demokratiankin kehittäjäksi.

Meneillään olevissa uudistuksissa piilee suuret mahdollisuudet, mutta myös mittavat vaarat. Pahimmillaan sanottu erilaistuminen merkitsisi kuntien ja viime kädessä kuntalaisia koskevien palvelujen eriarvoistumista. Näin käy, ellei valtio huolehdi osuudestaan alueellisen tasa-arvon takaajana.

Avainasemassa ovat tällöin uudistettava valtionosuusjärjestelmä, tasapainoinen aluekehityspolitiikka – tyyliin Saarijärven seudun palauttaminen aluepolitiikan tukialueeksi - ja sote-uudistuksen arkkitehtuuri, joka kustannusten hillinnän ohella takaa entistä paremmat ja tasavertaisemmat palvelut maan eri osissa. 

Kun tästä tasa-arvoisuuden perustasta huolehditaan, kunnilla on aito mahdollisuus siihen erikoistumiseen, josta menestys syntyy. 

Tämän tekemiseen tarvitaan niin kuntapäättäjiä kuin kuntalaisia.

Menestyvä kunta tekee siis tulevaisuudessa valintoja. Edes Saarijärvi ei voi olla kaikessa paras tai yksi parhaista. Mutta se voi tunnistaa jatkossa nykyistä paremmin sen, missä sen erityiset vahvuudet ovat. Se voi rakentaa strategiansa vahvuuksiensa varaan ja tukea valintoja kaavoituksella, rakentamisella ja asumisella, monilla yhdyskuntaratkaisuilla, työllisyys- ja elinkeinopolitiikan toimilla, sekä kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-ajantoimen ratkaisuilla.

Asiassa onnistuminen edellyttää siis myös kuntapäättäjältä rohkeutta.

Kuntapäättäjän tulee olla avoin kuuntelemaan kuntalaisia, kunnassa olevia yhteisöjä, niiden tietoja ja taitoja ilman kansanvaltaa loukkaavien sidonnaisuuksien syntymistä. Kuntapäättäjän on oltava valmis hyödyntämään kuntayhteisönsä osaamispotentiaali.

Hyvä päättäjä kokoaa ja jäsentää saamansa informaation viisaiksi päätöksiksi. Avoimuus ei siis ole päättäjältä pois. Päinvastoin. 

Suomen Kuntaliiton puolesta haluan kiittää Saarijärven kaupungin päättäjiä erinomaisesta 150 vuoden mittaisesta panoksestanne oman kotikuntanne ja kuntalaisten hyväksi, samalla koko Suomen hyväksi.

Kunnallisen luottamushenkilön työ on pyyteetöntä työtä. Olette käyttäneet aikaanne ilman sanottavaa korvausta. Olette lähteneet yhteiselle asialle monesti silloin kuin teitä olisi tarvittu kotona tai jossakin toisessa yhteisössä. Kannatte ryhdikkäästi myös ne moitteiden taakat, mitä julkishallinnon päättäjä saa aina kantaa.

Elähdyttäköön ja kannustakoon teitä kuitenkin tietoisuus siitä, että pitemmälle katsottuna vastuun kantajia sittenkin arvostetaan muistamatta monestikaan kiittää. Niin taatusti Saarijärvenkin tapauksessa.

Jollette muuten huomaa työnne merkitystä, kuunnelkaa mitä sanovat teiltä pois muuttaneet, tänne käymään tai kesällä olemaan palaavat.

Monien heistä sydämessä on niin vahva pala saarijärveläisyyttä, etteivät monetkaan vuosikymmenet ole sitä hävittäneet. Monet heistä toivovat, että te jaksatte pitää jatkuvasti huolta siitä, mikä on heille edelleen niin kallista ja arvokasta.

10.05.2017Puhe Jätelaitospäivillä Jyväskylässä
29.04.2017Vai pitäisi kädet sitoa!
31.03.2017Mauri tavattavissa 1.-3.4.2017
23.03.2017Mauri liikkeellä 25.-27.3.2017
17.03.2017Mauri tavattavissa
10.03.2017Maurin kuntavaaliteesit
19.01.2017Kiitos hienosta tapahtumasta!
18.01.2017Kahdet suorat vaalit riittävät
13.01.2017Puhe Kuntaliiton ja Keski-Suomen maakuntaliiton seminaarissa
09.01.2017Varapuhemies Pekkarinen vierailee Keski-Suomen kouluissa

Siirry arkistoon »