Euromaiden kahtiajako ei voi jatkua pitkään

Share |

Torstai 30.3.2017


Euroopan ja erityisesti euro-Euroopan talouden kuvan kaksijakoisuus on järkyttävä. Saksan kansantalouden ylijäämä oli viime vuonna 8,7 prosenttia bkt:stä, eli noin 300 miljardia euroa maan noin 3100 miljardin euron kansantuotteesta. Julkisen talouden ylijäämä oli sekin viime vuonna lähes 25 miljardia euroa.

 

Saksa on valtava ylijäämätalous. Maailman suurin. Nimellisestikin ylijäämä on suurempi kuin Kiinan, maailman toiseksi suurimman ylijäämätalouden. Onko siis kaikki hyvin koko Euroopan ja erityisesti euromaiden kannalta, kun veturissa on voimaa?

 

Ei ole. Samaan aikaan liki kaikkien muiden euromaiden kansantaloudet ovat alijäämäisiä. Toista tai molempia Emu-kriteereitä, velka alle 60 prosenttia bkt:stä ja julkisen talouden alijäämä alle 3 prosenttia, rikkoivat liki kaikki läntisen euroalueen maat. Kun velkasuhteen pitäisi olla jokaisessa jäsenmaassa alle 60 prosenttia bkt:stä, mikään sanotuista maista ei kriteeriä täytä. Koko euroalueen yhteinen julkisen velan suhde on yli 90 prosenttia euromaiden bkt:stä.

 

Eurooppa on kahdessa karsinassa, eikä paljon parempaa ole näköpiirissä. Viestit Kreikan finanssikriisin näkymistä eivät rohkaise. Velkasuhde on edelleen noin 180 prosenttia, kolminkertainen Emun sallimaan. Rakenteelliset uudistukset etenevät maassa hitaasti, jos lainkaan. Kasvu on velka huomioon ottaen liian hidasta. Työttömyys on reilusti yli 20 prosenttia.

 

Frankfurter Allgemeine Zeitung -lehden taannoisen asiantuntija-arvion mukaan Kreikan selviytymisen näkymä on ylivoimaisesti huonompi kuin missään viimeisen vuosisadan kuluessa koetussa finanssikriisissä, 1930-luvun laman jälki mukaan lukien. Kesään mennessä Kreikan pitäisi saada kolmannesta tukipaketista 7-8 miljardia euroa.

 

Italian julkinen velka on yli 133 prosenttia ja Portugalin noin 129 prosenttia. Lisäksi Portugalin pankkien tilanne on kriisiytymässä. Syvällä kyntää edelleen myös Kypros.

 

Koko euron traumaa kuvaa nyt se tosiasia, että kituliaaseen kasvuun euroalue selviytyy edes jotenkin Euroopan keskuspankin (EKP) rahkeilla.

 

Kun pääjohtaja Mario Draghi julisti euron ikuiseksi asiaksi, EKP lunastaa lupausta kasvavilla euromaiden velkapapereiden ostoilla. Viimeisin asetettu ostokatto, 33 prosenttia, on lähestymässä. EKP:n on jo tänään useiden euromaiden ylivoimaisesti suurin velkoja. Se on ostanut markkinoilta eurovaltioiden velkapapereita noin 1500 miljardilla eurolla. EKP siis tosiasiassa, vaikkakin jälkimarkkinoiden kautta, rahoittaa eurovaltioita. Alun alkaen tämä ei kuulunut lainkaan keskuspankin tehtäviin, korkeintaan marginaalisiin sellaisiin. Sivutuotteena tästä Saksaan nojaava Target-epätasapaino on tänään valtava.

 

Eihän tällainen ole toimiva tai hienosti sanottuna ”optimaalinen” yhteisvaluutta-alue. Eikä se ole edes muuttumassa sellaiseksi. Euron hakiessa kelluen kurssiaan, Saksan vahva talous pyrkii sitä vahvistamaan. Mutta yhteisvaluutta-alueen ”apatiatalouksen”, joita ovat liki kaikki muut euromaat, taloudet hinaavat euroa heikommaksi. Ei kuitenkaan niin alas, kuin monen ongelmamaan oman talouden tunnuslukujen perusteella kurssin pitäisi asettua.

 

Trumpin hallinnossa osoitellaan Saksaa. Oikea osoite olisi tietysti euromaiden syvä kahtiajako.

 

Saksa hyötyy kaiken lisäksi muutoinkin EU:sta aivan valtavasti. Esimerkiksi rakennerahastovarojen kanavoituminen Saksan rajojen välittömään läheisyyteen, auttaa vieressä olevaa saksalaista teollisuutta. Saksan uuden liittopresidentin Frank-Walter Steinmeierin näkemys olikin, että saamiensa hyötyjen vastineeksi Saksan tulisi maksaa enemmän EU:lle.  

 

Nyt monien maiden vaalien alla po. kahtiajako ja euron repaleisuus on pantu maton alle. On ollut pakko. Muutoin populistit voittaisivat vielä enemmän. Syksyllä härkää on pakko tarttua sarvista. Iso kysymys silloin on, saavatko vallan ne, jotka hakevat euron korjausliikkeen integraatiota syventämällä vai ne, jota ottavat tarvittaessa pari askelta taakse.

 

Kirjoittaja on eduskunnan ensimmäinen varapuhemies, kansanedustaja Mauri Pekkarinen (kesk.)