Innovaatiovuoto on pysäytettävä

Share |

Sunnuntai 12.2.2017


Suomen taloudellisen nousun pari vuosikymmentä kestänyt pitkä loikka 1990-luvun alun lamasta lähtien perustui ratkaisevasti koulutuksen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan (t&k) resurssien kasvattamiseen.

 

Julkinen t&k-rahoitus lähes kaksinkertaistui vuosina 1991-1995. Tämä vauhditti yritysten omat t&k-satsaukset kaksinkertaiseksi valtion rahoitukseen verrattuna. Lipposen hallitukset jatkoivat liki samaa tahtia. Vanhasen I ja II hallitukset nostivat julkisen t&k -rahoituksen ennätystasolle. Samalla koko t&k-rahoitus nousi yhteensä lähes 7 miljardiin euroon vuodessa.

 

Talouden vaikeudet ovat merkinneet julkisten t&k-panosten radikaalia vähenemistä sitten vuoden 2011 sekä Kataisen että Sipilän hallituksen aikana. Julkisen satsauksen puuttuessa myös yritysten t&k-panostukset ovat romahtaneet. Esimerkiksi Tekesin avustusmuotoisen t&k-rahoituksen leikkaus vuoden 2011 tasosta on yli kolmannes.

 

Lainarahoituksen lisääminen on tähän verrattuna vaikutukseltaan mitätön. VTT:n julkinen rahoitus on sukeltanut samassa ajassa neljänneksen. Yhdessä yksityisen ja julkisen t&k-rahoituksen romahdus on viidessä vuodessa pitkälti yli miljardi euroa. Se on mahdottoman paljon. Niin sanotuille kärkihankkeille kohdennettavat t&k-rahat korvaavat leikkauksista vain pienen siivun.

 

Kuvaavaa tilanteelle on, että hallituksen ehdottomiin kärkihankkeisiin kuuluvan biotalouden t&k-rahoitus jäi sekin viime vuonna pienemmäksi kuin muutama vuosi sitten.

 

Julkisessa keskustelussa t&k-rahoituksen alamäki ei ole juurikaan puhuttanut. Kasvanut huoli on kohdistunut koulutuksen määrärahojen leikkauksiin. Ja toki erityisesti ammatillisesta koulutuksesta ollaan leikkaamassa kohtuuttomasti. Liian paljon myös ammattikorkeakoulutuksesta. Yliopistojen toimintamäärärahojen supistukset ovat vähäiset näihin verrattuna. 

 

Yliopistojen perusrahoituksen voimavarat ovat ensi vuoden budjettiesityksessä noin 100 miljoonaa alle historian suurimpien määrärahojen, mutta 421 miljoonaa euroa suuremmat kuin vielä vuonna 2007. Niin sanotun kärkihankerahoituksen ja yliopistojen pääomittamisen ansiosta pudotus huipusta jää lähes olemattomaksi.

 

Valtio näet tulee pääomittaneeksi yliopistoja vuoden 2008 jälkeen 831 miljoonalla eurolla, josta yksin Aalto-yliopisto on saanut 500 miljoonaa euroa. Ja uusi yli 150 miljoonan euron ruiske on luvassa. Siis suurimpien yliopistojen pääomittamiseen on pantu verorahoja muutamassa vuodessa miljardi euroa ja yksityistä pääoma satoja miljoonia euroja.

 

Yliopistojen ohella perustutkimuksen tärkein rahoittaja on Suomen Akatemia. Myös sen julkista rahoitusta on leikattu, muttei läheskään niin paljon kuin innovaatiotoiminnan eli soveltavan tutkimuksen ja kehittämisen t&k-rahoituksesta. Tutkijoiden - siis perustutkimuksen piirissä olevien - määrä tuhatta asukasta kohti on meillä edelleen yksi koko maailman suurimmista.

 

Koulutuksen määrärahoista ammatillisen koulutuksen rahoituksen leikkaukset ovat siis ylivoimaisesti suurimman huolen aihe. Niiden pudotus on ollut muutamassa vuodessa lähes 400 miljoonaa euroa, runsaasta 2 miljardista eurosta kuluvan vuoden 1660 miljoonaan euroon. Tällaisella pudotuksella tulee olemaan hintansa.

 

Uskon, että hallitus voisi nyt kääntää koulutuksen rahoituksen nousuun. Oma toiveeni on, että suurin lisärahoitus ei määräydy sen perusteella, kenellä on voimakkaimmat puolestapuhujat (yliopistot), vaan sinne, missä tarve on suurin (ammatillinen koulutus).

 

Yliopistojen lisärahoitusta tärkeämpää on t&k-rahoituksen eli soveltavan tutkimuksen, kehittämisen ja tuotteistamisen rahoituksen - innovaatiorahoituksen - radikaali lisääminen. Uusin tieto on saatava muuttumaan nykyistä nopeammin ja tehokkaammin uusiksi innovaatioiksi, jotka voidaan tuotteistaa, kaupallistaa ja saada tuotantoon. Tässä generoinnissa tarvitaan valtiota riskin kantajaksi niin meillä kuin kaikkialla muuallakin.

 

T&k-rahoituksen romahdus on jo synnyttänyt Suomesta innovaatiovuodon ja se voimistuu kaiken aikaa. Innovaatiovuoto tarkoittaa verorahoitteisen osaamispotentiaalin - koulutuksen ja perustutkimuksen - varojen valumista verotuloja tuottavaksi toiminnaksi maan rajojen ulkopuolelle. Sinne valuvat tällöin osaamiseen nojaavat työt ja niiden mukana verotulot. 

 

Tällaista innovaatiovuotoa kärjistää se tosiasia, että kaikki EU-maat eivät ole pitäneet kiinni Barcelonan ja Lissabonin sitoumuksista lisätä omaa osaamistaan. Moni keskittyy enemmän muualla tuotetun osaamisen imemiseen maahansa ja sen muuttamiseen siellä tuotannoksi ja verotuloiksi.

 

Erityisesti Baltian maat, Puola ja Tšekki ovat tässä myös onnistuneet. Eikä ihme. Esimerkiksi Puola saa noin 12 miljardia euroa vuodessa EU:n aluetukea. Entistä suurempi osa tästä menee yrityshankkeiden tukemiseen. Suomen vastaava EU-saanto alue- ja rakennerahastoista on noin 180 miljoonaa euroa, josta pieni osa kohdistuu yritysten kehittämiseen.

 

Innovaatiovuoto on pysäytettävä. Se on ehto verotulojen välttämättömälle ja reippaalle kasvulle.

 

MAURI PEKKARINEN

Eduskunnan I varapuhemies

kansanedustaja (kesk.)