Ilmasto- ja energiastrategia on yllätyksetön ja varovainen

Share |

Tiistai 29.11.2016 klo 15:51


Hallituksen tuore ilmasto- ja energiastrategia ei sisältänyt yllätyksiä. Se määrittelee energiapolitiikan linjat liki sanasta sanaan hallitusohjelman mukaisesti.

Uusiutuvan energian osuus nostetaan 50 %:iin, energiaomavaraisuus nostetaan yli 55 %:iin vuoteen 2030 mennessä. Öljyn käytön puolittaminen ja hiilen käytön lopettaminen vuoteen 2030 mennessä ovat niin ikään suoraan hallitusohjelmasta.

Hallitusohjelman 40 %:n tavoitteesta poiketen liikenteen uusiutuvan polttoaineen osuudeksi esitetään 30 %. Vastaavasti sähköautojen määrän lisäämisen osalta tavoite on konkreettisempi kuin hallitusohjelmassa.

Kokonaisuutena hallituksen strategia voidaan arvioida tavoitteiden osalta hyväksi ja yllätyksettömäksi ja varovaiseksi. Keinot tavoitteiden saavuttamiseksi jäävät kuitenkin auki. Niihin on tarkoitus palata myöhemmin.

Uusiutuvan energian lisäkäytön keskeinen raaka-aineperusta on bioenergiassa. Metsäteollisuuden 15 milj m3:n lisäys tarkoittaa erilaisten bioenergiajakeiden lisääntymistä 7–8 milj m3:lla. Energiana tämä on noin 14–16 TWh vuodessa. Näistä luvuista alle puolet suuntautunee teollisuuden omiin energiatarpeisiin.

Energiapuuta, lähinnä ensiharvennuspuuta, käytetään tällä hetkellä noin 8–9 milj m3. Se kaukana siitä, mitä päätettiin 2010. Kun kivihiilen käytön on sallittu kasvaa kuluvana vuonna jo 19%:lla, on se merkinnyt jarruja energiapuulle.

Kestävän metsätalouden edellytyksillä voidaan energiapuun käyttö nostaa vuoteen 2030 mennessä lähes kaksinkertaiseksi eli 15–17 milj m3:een. Se on lähes 8–10 milj m3 nykyistä käyttöä enemmän.

Puun teollisen käytön kasvavat sivuvirrat ja ns. energiapuun lisäysmahdollisuudet vuoteen 2030 mennessä merkitsevät yhteensä käytettävissä olevien energiajakeiden kasvua ainakin 15–17 milj m3/vuodessa. Energiasisältönä tämä noin tarkoittaa noin 30–34 TWh/v, runsas kymmenesosa vuotuisesta energian käytöstämme.

Lisäksi pellon ei-syömäkelpoisen bioraaka-aineen ja biojätteen hyödynnettävissä oleva potentiaali nousee 2020-luvulle vastaamaan 2–3 miljoonaa m3:a puuta. Yhdessä nämä mahdollisuudet riittävät nostamaan biouusiutuvan energian tuotannon yli 50 %:iin energian kokonaiskysynnästä Suomessa.

Vesi- ja tuulivoiman kanssa ja myöhemmin 2020-luvun lopulla myös aurinkovoiman kanssa uusiutuvan tarjonta voisi nousta yli 60 %:n kokonaiskysynnästämme.

Missä muodossa uusiutuvaa, eritoten nyt bio-uusiutuvaa energiaa, tullaan tarjoamaan ja kysymään?

Tällä hetkellä valtaosa bioraaka-aineesta suuntautuu sähkön ja lämmön yhdistettyyn eli CHP-tuotantoon. Sisä-Suomessa sen lisäämisen mahdollisuudet ovat vähäiset. Niin on intokin sähkön hinnan vuoksi.

Erilliselle lämmölle puupohjaista lisätarvetta on, mutta ei paljon. Rannikko-Suomen 8–9 hiililaitosta piti edellisen strategian mukaan olla jo kutakuinkin korvattu päästöttömällä. Ne ja muutama pienkäyttäjä tuottavat tänään hiilellä noin 12–14 TWh. Se vastaa noin 5–7 milj m3 energiapuuta. Osa tästä raaka-ainekäytöstä voi olla biokaasupohjaista CHP:a, pieni osa pellettejä.

Vaikka hiililaitokset vuosien päästä ajetaankin lailla alas ja puu korvaa hiilen, jää puuenergiajakeita lähes 10 miljoonia kuutioita muihin tarpeisiin. Millaisiin?

Suurin kysyntäpotentiaali voi löytyä nestemäisistä biopolttoaineista ja biokaasusta liikenteen ja työkoneiden polttoaineiden raaka-aineeksi sekä fossiilisen lämmitysöljyn korvaamiseksi.

Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi uusiutuvien osuuden nostaminen liikenteessä 40 %:iin. Kun samat velvoitteet kohdennetaan myös lämmitysöljyn ja työkoneiden polttoaineisiin, useamman miljoonan puuraaka-ainekuution käytölle löytyy kysyntä.

40 %:n biopolttoainetavoite ja 100 000 biokaasuauton tavoite merkitsi noin 5 miljoonan m3:n suuruista erilaisten energiajakeiden kysyntää.

Näiden markkinoille saamiseksi ei tarvittaisi suuria määriä tukia, sekoitevelvoitteita kylläkin. Samoin biokaasuauton verotuksen muuttamisen samaksi kuin muidenkin päästöttömien vaihtoehtojen kohdalla.

MAURI PEKKARINEN 

kansanedustaja (kesk.)

Jyväskylä