Ilmastosopimus velvoittaa käytännön toimiin

Share |

Lauantai 22.10.2016


Eduskunta pui parhaillaan Pariisin ilmastosopimusta. Se velvoittaa maailmaa toimiin, jolla keskilämpötila puristetaan selvästi alle kahden celsiusasteen suhteessa esiteolliseen aikaan. Suomi toimii EU:n asettamien tavoitteiden mukaisesti. Vuoteen 2020 mennessä päästöjä vähennetään 20 prosentilla. Uusilla, vielä osin valmisteilla olevilla, linjauksilla vähentämistavoite on 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasoon verrattuna.  

Keskeinen keino on päästökauppa. Merkittävät energialaitokset, ja lähes kaikki teollisuus, ovat EU:n laajuisessa päästökauppajärjestelmässä. Jos yritys onnistuu vähentämään päästöjään enemmän kuin sille on määrätty, se voi myydä ”ylijäämänsä”. Jos puolestaan ylittää sallitun, joutuu ostamaan päästöoikeuksia. Suurin osa suomalaisista yrityksistä on onnistunut vähentämään päästöjään.  

Noin puolet kaikista päästöistä syntyy päästökaupan ulkopuolisilla aloilla. Näistä eniten päästöjä aiheuttava on liikenne. Muut merkittävät ovat rakentaminen, maatalous ja luonto itse.  

Näitä aloja varten EU on antanut esityksensä velvoitteiksi. Suomen tulisi vähentää päästökaupan ulkopuolisia hiilidioksidipäästöjä (CO2) 39 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Se perustuu aivan väärään käsitykseen metsistä ja metsänieluista. Silti siihen voidaan päästä.

EU laskee kaikki maankäytön muutokset metsänieluja vähentäväksi vuodesta 1990 lähtien. Metsän valtavan kasvun tuottamista uusista CO2-nieluista se laskee hyväksemme vain pienen osan ilman luonnontieteellistä perustetta. Brysselin herrat ymmärtävät metsän samalla tavalla kuin pariisilaisen kerrostalon ikkunasta puistossa puun näkevä rouva.  

Suomen on saatava tähän korjaus, sillä asialla tulee olemaan suuri taloudellinen merkitys.  

Vajaa puolet runsaan 30 miljoonan CO2-tonnin päästökaupan ulkopuolisista päästöistä, eli noin 12-13 miljoonaa, syntyy liikenteestä. Juuri siellä on suurimmat mahdollisuudet niiden vähentämiseen.

Esityksestäni Suomeen luotiin järjestelmä, jossa liikennepolttonesteet muuttuvat asteittain uusiutuvaksi. Lakisääteinen velvoite on nousta 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Nyt tavoite on 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Mahdollisuutemme tähän löytyvät metsien ja peltojen biojakeista ja valtavasti kasvavista jätemääristä. Jos hallitus pitää ohjelmastaan kiinni, se tarkoittaa liikenteen biopolttoaineen määrän nousemista noin 1 700 miljoonaan litraan vuodessa.

Kasvava rooli tulee olemaan myös biokaasulla ja sähköautoilla. Tärkeää on, ettemme sulje pois mitään uusista puhtaista teknologioista. Fossiilinen öljy on korvattava.

Biokaasu ei saa nyt oikeata kohtelua. Raaka-ainetta olisi kyllä, samoin valmistajia. Latauspisteitä ei juurikaan. EU:ssa niitä on 4500.

Suomessa on noin 2000 kaasuautoa, valtaosaltaan henkilö- ja pakettiautoja ja vain 100–200 raskaan liikenteen kulkuneuvoa, Ruotsissa puolestaan noin 50 000 ja Italiassa 800 000 kaasuautoa.

Nyt tarjottu kaasu on voittopuolisesti maakaasua. Jatkossa biokaasu ottaa johtavan aseman liikennekaasun tarjonnassa. Näin jo siksi, että maakaasun CO2-päästöt eivät ole ratkaisevasti fossiilista öljyä pienemmät.

Biokaasun riittävän eteneminen edellyttää biokaasun valmistajien ja Gasumin yhteisiä tankkausasemia. Hallitus on valmistelemassa tankkausverkko-ohjelmaa sähkö- ja kaasuautoille.   

Vaikka biokaasu on verotonta, biokaasua käyttävän auton vero määräytyy maakaasun päästöjen perusteella. Asia on korjattava.

Keski-Suomessa tekninen biokaasupotentiaali on lähes 500 GWh, mikä vastaa 500 miljoonaa litraa fossiilista öljyä, 46 000 henkilöauton vuosikulutusta.  

Biokaasun ylivoimaisesti suurin raaka-ainepotentiaali löytyy nurmesta. Uuden biokaasua palvelevan jätepolitiikan sivutuotteena emme tarvitse Mörkökorven pelättyä jäteasemaa. Modernin materiaalikeskuksen kylläkin.  

Mielestäni yhteinen haaste on nopeuttaa biokaasun kysyntää. Tässä ovat avainasemassa Jyväskylän kaupunki, jätteenkuljetusautomme, sekä monet muut raskaan liikenteet autot. Jyväskylän tulisi pyrkiä nopeasti paikallisliikenteen tarjoajan kanssa sopimukseen biokaasuautojen saapumisesta kaupunkiin.  

MAURI PEKKARINEN

Kirjottaja on Eduskunnan I varapuhemies ja keskustan kansanedustaja Jyväskylästä