Euro Suomen nousun hidastaja!

Share |

Keskiviikko 20.7.2016


Julkaistu Kalevassa 20.7.2016

Suomi liittyi Euroopan unioniin vuoden 1995 alussa. Kansanäänestyksessä enemmistö tuki jäsenyyttä.

Raporttini pohjalta Suomen Keskusta vastusti maan liittymistä vuoden 1999 alusta rahaliitto Emuun ja yhteisvaluutta euroon.

Alun perin oli mielestäni selvää, että yhteisvaluutta-alueesta oli syntyvä hyvin ”epäoptimaalinen”. Mukaan tulleet maat olivat talouden tilaltaan ja rakenteeltaan, työn ja yrittämisen traditioiltaan samaan rahaliittoon huonosti yhteensopivia. Kokeilu, jossa mailla on itsenäiset talous- ja finanssipolitiikat, mutta yhteinen rahapolitiikka, oli uhkapeliä. Lipposen ja Niinistön johdolla, ilman kansanäänestystä, eduskunnan enemmistö liitti Suomen euroon.

Viimeistään finanssikriisistä lähtien olemme maksaneet eurosta kallista hintaa. Olemme joutuneet tuon ”epäoptimaalisuuden” laskun maksajaksi ja valtavien takausvastuiden kantajaksi.

Toiseksi, olemme rahapoliittisessa nalkissa, missä valuuttamme kurssi tai muutkaan rahapolitiikan elementit eivät määräydy Suomen oman talouden tilan, vaan koko euroalueen talouden perusteella. Yhteisvaluutta ei siis jousta kilpailukykymme menettämisiin tai epäsymmetrisiin shokkeihin, joissa kärvistelemme.

Shokeissa kysymys on metsäteollisuuden, IT-sektorin, Venäjän kaupan ja vinon ikärakenteemme samanaikaisista ongelmista, jotka ovat tässä mitassa ominaisia vain Suomelle.

Kataisen ja Stubbin hallitukset yrittivät kohennusta finanssipolitiikan ratkaisuin. Tämä johti kuitenkin näivettymiseen, BKT:n supistumiseen sekä velan ja työttömyyden suureen kasvuun. Kilpailukykysopimuksella, rakenneuudistuksilla ja menoleikkauksilla - sisäisellä devalvaatiolla ja sen sukulaisilla - yritetään nyt talouden kasvun, työttömyyden ja velan vähentämisen tielle.

Nousuun pääsyämme varjostavat jälleen euron näkymät. Brittien päätös lähteä EU:sta ja suurpankkien vaikeudet Italiassa, Espanjassa ja jopa Saksassa huolestuttavat. Vastoin pelisääntöjä, maksajan roolia on jo kaavailtu meidänkin tuella toimivalle EVM:lle. Selvää on, että myös Kreikasta on tulossa lisälasku.

EU:ssa päätettiin vuonna 2000, että 2010-luvulle tultaessa EU olisi maailman kilpailukykyisin talousalue. Toisin on käynyt. EU on ollut vuosia maailman heikoimmin kehittynyt suuri talousalue. EU:n heikon suorituksen suurin syyllinen on ollut surkea euro, sen sovittamattomat ”valuviat”.

Brexitia kauhistellen osa Brysselin poliitikoista katsoo, että integraatiota on nyt syvennettävä neljää raidetta edeten. Liki valmiin ensimmäisen raiteen, pankkiunionin, rakentamiseksi Suomenkin pankit eli käytännössä niiden asiakkaat, maksavat noin kaksi miljardia euroa, miljardin kriisirahastoon, toisen jatkossa yhteiseen talletussuojaan.

Pankkiunionin jatkeeksi ”EU-presidentit” haluavat edetä kohti liittovaltiota kolmea muuta, talousunionin, finanssiunionin ja poliittisen unionin, raidetta pitkin – pidemmälle kuin USA on tänään.

Noille raiteille Suomen ei pidä lähteä. EU on palautettava itsenäisten valtioiden unioniksi, joka keskittyy sisämarkkinoiden rakentamiseen sekä yli rajojen oleviin haasteisiin ja mahdollisuuksiin, sellaisiin kuten yhteiset digiaskeleet, ilmasto- ja energia-asiat, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden edistäminen.

Entä jäsenyytemme eurossa? Yksin ulos eurosta ei ole ratkaisu meille. Olemme kulkeneet pitkälle ohuella jäällä. Niin pitkälle, että takaisin palaamista nämä jäät eivät enää kestä. Yhtä selvää on, että muiden vaikeuksiin joutuvien euromaiden auttajaksi meistä ei enää ole.

Jos euro sulaa kuitenkin kaikkien euromaiden alta, siitä on helpompi Suomenkin uida omilleen. Ja niin voi vielä käydä. 

MAURI PEKKARINEN
kansanedustaja (kesk.)
Eduskunnan I varapuhemies