Nyt kansallistamaan!

Maanantai 10.10.2011 klo 23:23

Keskustakin oli muun Euroopan mukana – oikein tai väärin - myöntämässä ensiapua jo viime vaalikaudella kriisimaista Kreikalle ja Irlannille. Irlanti näyttää selviävän, Kreikka ei.  Varsinainen suuri huoli liittyy kuitenkin juuri suurten euromaiden velkatilanteen kärjistymiseen.

Juuri näistä syistä Euroalueen avustusmuskeleita ollaan nyt kasvattamassa. Myös Suomen hallitus tarjoaa veronmaksajillemme kriisimaiden rahoitusvastuun kaksinkertaistamista eli nostamista aina 14 miljardiin euroon ja rahojemme käytön laajentamista aivan uusiin, Suomessa tähän saakka tuomittuihin, käyttömuotoihin. Nyt takauksillamme voidaan tukea pankkeja ja auttaa riskisijoittajien taakkaa ostamalla meidänkin veronmaksajien piikkiin näiden salkuista arvostaan suuren siivun arvostaan menettäneitä velkapapereita.

Näillä tukitoimilla on monessa maassa laajaa kannatusta. Eikä ihme. Apuamme jo saavat ja uudet, todennäköisesti apuamme tarvitsevat maat, kuten joku tai jotkut maista Italia, Espanja ja Belgia, kannattavat esitettyjä toimia jo siksikin, että saadessaan meidän piikkiin ERVV:sta lainaa, ne samalla itse väistyvät takaajan roolista ja meidän harvenevien maiden takaustaakka kasvaa. ”Inhottavimmillaan” edessä voi olla tilanne, jossa suomalaisen veronmaksajan varoilla rahoitetaan italialaisen sijoittajien Kreikka-sijoitusten romahtamista samaan aikaan, kun Italia ja sen veronmaksajat vapautetaan omien sijoittajiensa vastuista.   

Yhteisten pelastustoimien laajentamista ja monipuolistamista kannattavat tietysti ”heikossa hapessa oleva” Ranska ja pitkän horjunnan jälkeen myös Saksa, Hollanti ja Itävalta.  Erityisesti Saksan ja Ranskan intressi on pitää kaikki hyvät euromaat kriisin rahoittajien joukossa mukana.

Molempien maiden pankkien ja muiden rahoittajien sijoitukset kriisivaltioiden velkapapereihin ovat näet satoja miljardeja euroja ja yksityisille sijoitusmarkkinoille samaisissa kriisimaissa toinen mokoma. 

Suomenkin osallistumista velkamaiden ja niitä rahoittaneiden pankkien auttamiseen kannustetaan myös euroalueen ulkopuolelta. Englannin valtiovarainministeri Osborne kiirehti äskettäin euromaiden tukitoimien kasvattamista kriisimaille viikonloppuna.

Kerrassaan hävytöntä!  Englannin pankkien ja muiden finanssilaitosten holtittomat sijoitukset kriisimaihin ovat monien satojen miljardien suuruiset, yhdysvaltalaissijoitukset tätäkin suuremmat.  Näistä sijoituksista ne ovat keränneet myös suuret tuotot. Nyt suomalaisiltakin veronmaksajilta odotetaan nopeita toimia sekä velkamaiden, että niitä rahoittaneiden pankkien ja sijoittajien, myös englantilaisten ja USA-laisten, auttamiseksi.

Vaatimus on täysin kohtuuton.  Suomalaissijoittajien suorat vastuut kriisimaissa ovat erittäin vähäiset. Me olemme eläneet euron pelisääntöjen mukaisesti. Me olemme olleet jo mukana ensiaputoimissa ja sen pitää riittää. 

Yhä suurempi joukko Euroopan ja maailman johtavia ekonomisteja on sitä mieltä, että kriisimaiden ja niiden pankkien yhteisvastuullisen tuen jatkuminen vain vaikeuttaa kriisin ratkaisemista. Tähän on helppo yhtyä.  Juuri Suomella on suurempi intressi kuin yhdelläkään toisella euromaalla irrottaa avustusletkut, puhumattakaan, että niitä oltaisi laajentamassa ja monipuolistamassa.

Lisäavustuksista luopuminen johtaisi ainakin yhden tai kahden maan joutumiseen velkasaneeraukseen, niin kuin hyvä onkin. Jotta pankit selviävät tästä, niitä on pääomitettava.  

Velkojen euroalueistamisen sijaan nyt on korkea aika velkojen kansallistamiseen. Noiden holtittomasti rahaa jakaneiden pankkien auttaminen ei voi nyt kuulua suomalaisille veronmaksajille. Kataisen – Urpilaisen uudet valtavat sitoumukset veronmaksajien piikkiin eivät ole mitenkään perusteltua.

Kreikalta mahdollisesti saatavat osatakuut yhden velkamaan takausvastuillemme ovat parhaimmillaankin vain pieni osa sanotuista 14 miljardin euron vastuista.