Uusi tilanne

Torstai 23.6.2011 klo 21:43

 Mauri Pekkarinen, 2.6.2011

Uusi tilanne

Vaalituloksen jäljiltä Keskusta jättäytyi oppositioon. Kataisen johdolla käydyt hallitusneuvottelut osoittivat lopulta eilen, että hallituksen muodostaminen ei ole helppoa muillekaan. Viime kädessä SDP:n ja kokoomuksen aidot poliittiset näkemyserot ja ehkä vähän henkilösuhteetkin johtivat Kataisen hankkeen kariutumiseen. Syntyi uusi tilanne. Mistäs nyt maahan uusi hallitus!

Katainen ja kokoomus kaiketi uskoivat, että väki Säätytalolla voisi tuosta noin vain vaihtua, että keskusta tulisi kipin kapin vasemmistopuolueiden tilalle, että me istahtisimme kokoomuksen kattamaan pöytään muitta mutkitta. Mutta eivät asiat parlamentarismissa noin kulje.

Nyt on aika arvioida löytyykö Kataiselle kannatusta toiseen yritykseen, vai pitääkö hallituksenmuodostajan mantteli siirtää seuraavaksi suurimmalle puolueelle eli SDP:lle.

Vaalien tuloksena maassa on selvästi keskusta - oikeistolainen enemmistö. Tätä taustaa vasten Kataisen uudelle  yritykselle voisi hyvinkin löytyä  yli 100 kansanedustajaa ja hän voisi vielä yrittää. Ilman perussuomalaisia ja keskustaa tuollaista keskusta-oikeistolaista toimivaa enemmistöä ei kuitenkaan synny.

Soini lähti jo kerran Kataisen kelkkaan, mutta matka katkesi jo ensimmäisiin ohjelmakysymyksiin, euromaiden tukemiseen. Onko nyt Soinin kello jotenkin uudessa ajassa. Vaalivoittajan pitäisi nyt näyttää, että se on kypsä hallitukseen. Minun mielestäni ”soinilaiset” on saatava hallitusvastuuseen.

Keskustakin joutuu nyt katsomaan asiat uudessa valossa. Emme voi väistää millä tahansa ehdoilla vastuutamme hallituksen muodostamisessa, jos muilla kokoonpanoilla ei kerta kaikkiaan hallitusta synny. 
  
Siispä, jos Kataisen uusi yritys saa tukea, niin siihen neuvottelupöytään sitten. Toinen vaihtoehto on sitten Urpilaisen - Heinäluoman joukkojen pöytä.  Keskustan kohdalla voidaan mielestäni puhua kummassakin tapauksessa ”joutumisesta” neuvottelupöytään, eikä totisesti sinne pyrkimisestä.   

Vaalitappion jälkeen keskusta ei voisi olla neuvottelupöydässä sellainen  ”pääministeripuolue”, joka tekisi rajattomasti kompromisseja omista tavoitteistaan tinkien. Ei voi! Jos keskusta hallitusneuvottelupöytään istuu, pöydän papereissa pitää näkyä vahva jälki osaamisen ja yrittäjyyden kannustamisesta, maakuntien elinvoiman tukemisesta ja vahvasta tahdosta toimia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden hyväksi.