Ei siteeksikään totta !

Lauantai 4.2.2012 klo 15:37

Perussuomalaisten Helppo-Heikki- myymälästä tarjoillaan tavaraa joka lähtöön luottaen siihen, että aina on niitä, jotka uskovat väitteisiin. Nyt populismin rimanalituskilpaan on ilmoittautunut Timo Soinikin. Väite kuluu suunnilleen niin, että ”sisäministeri Pekkarinenhan sen suurkuntahankkeen pani liikkeelle!”Tällaista väittävät eivät joko itse ymmärrä mistä ns. NUTS- jaotuksessa on kysymys tai sitten he tietoisesti valehtelevat.

 

Sonniyhdistyksen tai Vanhojen Autojen Harrastusyhdistyksen toiminta-alueella on näet enemmän tekemistä suurkuntahankkeen kanssa kuin Pekkarisen päättämillä NUTS-jaotuksilla. NUTS- aluejaossa kaikki EU-maat määritellään väestömäärältään ja pinta-alaltaan suunnillaan saman suuruisiksi tilastoalueiksi. Alueita käytetään jossain määrin myös EU:n aluepolitiikan tukialuejakojen määrittelyssä. Virallisempia aluetasoja on neljä NUTS I, II, III ja vähän epävirallisempi NUTS IV, joka vastaa meillä seutujakoa. 

 

Suomen osalta aluemääritelmät piti tehdä ennen liittymistämme unioniin. Samaan aikaan  maassa valmisteltiin samansisältöistä seutukuntajakoa. Sillä puolestaan on ollut monesti tärkeä merkitys erityisesti seudullisessa elinkeinopolitiikassa. Olikin erinomainen asia, että NUTS- jako tuli vastaamaan paljossa epävirallista seutujakoa.

 

Euroopan unioni eikä Suomi ole koskaan esittänyt pienintäkään vihjettä siitä, että kuntajako pitäisi tehdä NUTS- jaon perusteella, tai että NUTS- alueella olisi minkäänlaista hallinnollista elintä tai tehtävää, puhumattakaan siitä, että sille annettaisiin ensimmäistäkään kuntien tai maakuntien vastuulla ja hoidossa olevaa tehtävää.

 

Kaiken lisäksi kannattaa muistaa, että maissa, joissa  NUTS- jakoja on noudatettu pitkään on kuntia paljon eikä vähän: Ranskassa 36.682, Saksassa 12.104, Itävallassa 2.357, Espanjassa 8.116 kuntaa. Pienimmät kuntamäärät ovat Ruotsissa, 290 + 21 vaaleilla valittua aluehallintoyksikköä ja Uudenmaan kokoisessa Tanskassa 98 kuntaa. Meille kaavailtu kuntamäärä EU-maista on vain pikkuriikkisellä  Maltan saarivaltiolla ja Liettuassa.

 

NUTS- jako, niin sanottu pientalousaluejako, oli varsinkin 1990- luvulla ja on jossain määrin edelleenkin tärkeä siksi, että pääpiirteittäin sen mukaan määritellään Suomen aluepoliittiset tukialueet eli varmistetaan se, että kehitysedellytyksiltään suunnilleen samanlaiset alueet saavat tasapuolisen aluepoliittisen kohtelun.

 

Mauri Pekkarinen

kansanedustaja,

sisäministeri 1991 - 1995

Mitä saa sanoa ja milloin ?

Perjantai 27.1.2012 klo 9:58

Paavo Väyrysen mainio vaalityö sytytti. Keskustelu puolueen politiikan suunnasta, terästä ja toimintatavasta on lähtenyt innostuneesti liikkeelle. Olen muiden rivipoliitikkojen tapaan osallistunut näihin rientoihin lehtien palstoilla, netissä ja kymmenissä yleisötilaisuuksissa.

 

Aihetta keskusteluun totisesti onkin. Olemme olleet kohmeessa eikä kompassikaan ole aina ollut  ollut mukana. Väyrysen kampanja todisti, että meitä tarvitaan.

Keskustan on kirkastettava se aatteellisesti selkeä ja uskottava vaihtoehto, millä kolmissa vaaleissa kahden viime vuosikymmenen aikana on noustu Suomen suurimmaksi puolueeksi. Siinä linjassa yhtyy kansakuntaa  eteenpäin vievä sivistyksen ja yrittämisen voima vahvaan tahtoon sosiaalisesta ja alueellisesta oikeudenmukaisuudesta ja ekologisesta tasapainosta. Siinä linjassa meillä on myös kyky nähdä Suomi aktiivisena toimijana Euroopassa ja kaikkialla maailmassa.

Tämän kaiken muuttaminen käytännön politiikan teoiksi on nyt vaateliaampi tehtävä kuin kertaakaan vuosikymmeniin. Olemme aina ennen ponnistaneet ylös suurimman oppositiopuolueen asemasta. Nyt joudumme kirkastamaan sanomamme pienimmältä oppositiopenkiltä. Siksi keskustan johtamisen monet avaintehtävät ovat, jos mahdollista, entistäkin haasteellisempia.

 

Monen median ja muutamien poliitikkoystävien päivien ”ahdistelun” jälkeen lupasin sanoa nämä samat asiat TV:lle ja radiolle ja sanoin myös. Kysyttäessä vastasin myös kysymykseen omasta mahdollisesta kiinnostuksesta eri tehtäviin.

Kerroin, että sitten vuoden 1987 olen ensimmäisen kerran sekä puolueen johtoelimien, että eduskuntaryhmän johtotehtävien ulkopuolella ja paluu joihinkin tehtäviin kiinnostaa kyllä. Korostin, että tällaisen valmiuden kertominen ei ole ketään vastaan enkä tähtää kenenkään paikalle, en varsinkaan lähiviikkojen aikana. 

 

Ajatukseni kulkee niin, että koko puolueen kannalta sen pitäisi olla iloinen asia, että puolueen johtopaikkoihin on kiinnostusta. Uppoavasta laivastahan ne rotat lähtevät.

Olin kuitenkin yllättynyt siitä, että puolueen puheenjohtaja tarjoili heti ”jäitä hattuun” jo siitä, että tärkeimpänä pitämäni asian, politiikan terävöittämisen jälkeen, olen kiinnostunut myös puolueen ”joistakin johtotehtävistä”. Joudun kysymään, että milloin sitä saa näkemyksistään kertoa? Vai pitääkö juuri minun kysyä lupa jo ”kiinnostuksestani joihinkin tehtäviin” samaan aikaan kun jo useampi muu keskustapoliitikko on ilmoittanut harkitsevansa, ei enempää eikä vähempää kuin, puolueen puheenjohtajuutta.

 

Vastaan itse kyynisiin kysymyksiini: Jatkan valitsemallani linjalla!

 

Mauri Pekkarinen

kansanedustaja  

  

Hallituksen sekoilu kuntauudistuksessa jatkuu

Torstai 26.1.2012 klo 13:19

 

Pyrkimys rakentaa Suomeen enemmän tai vähemmän pakolla Euroopan ylivoimaisesti suurimmat kunnat on saanut ansaitsemansa vastaanoton. Kunnille on perustuslaissa turvattu vissi itsehallinnollinen asema. Jo siksi on turha odottaa, että kuntapäättäjät taipuisivat ihan mihin tahansa. 

 

Ministeri Virkkusen johtama suurkuntahanke on jäädyttänyt kaikki järkevät kuntapalveluiden tai kuntarakenteiden uudistamishankkeet. Se on vienyt kuntapäättäjän ajan hölmöihin karttaharjoituksiin silloinkin kun pitäisi parantaa palvelujen laatua ja tehokkuutta. Se on johtanut epävarmuuteen ja toimettomuuteen.

 

Aamun uutiset kertovat, että hallitus joutuu peräytymään. Se ei uskalla kunnallisvaalien läheisyyden vuoksi viedä keskittämishankettaan eteenpäin. Mutta sekoilu tuntuu jatkuvan!  

 

Nyt asialle pantaisiin ylhäältä annetulla komennolla ”hallituksen omat herrat”,  jotka paikallisia olosuhteita tosiasiassa tuntematta kartoittaisivat liitos- tai yhteistyötarpeet. Kysyn heti, miksei se kuntien omasta tahdosta lähtevä palvelujen ja rakenteiden uudistusprosessi saa jatkua, jota edelliset hallitukset ovat vauhdittaneet?

 

Hallituksen olisi korkein aika tunnustaa, etteivät suomalaiset halua maastaan keskittymisen Euroopan mestaria, maata, jossa paikallisdemokratia ja paikallistuntemus hävitetään kasvottoman kaukaa päättämisen alle. Kaiken lisäksi tilastot osoittavat vääjäämättömästi, että kuntapalveluiden kustannukset eivät todellakaan ole kunnan koosta kiinni.

 

Se tosiseikka on tunnustettava, että kunnilla on erilaisia tehtäviä. Tyypilliset lähipalvelut, lasten päivähoito, peruskoulu ja joskus lukiokin, monet tekniset palvelut ja jotkut sosiaalisetkin palvelut pitää hoitaa läheltä, lähikunnasta. Kymmenien kilometrien, jopa yli sadankin kilometrin etäisyydeltä ei näitä palveluja enempää kuin kaikkinaista kuntaidentiteettiäkään kyetä hoitamaan.  

 

Vastaavasti sekin on tunnustettava, että erikoissairaanhoidon ja ammatillisen koulutuksen lisäksi myös perusterveydenhoito ja siihen liittyvät sosiaalipalvelut vaativat laajan väestöpohjan. Järkevintä olisikin palvelujen varmistamiseksi maakuntien eri puolille taloudellisesti ja tehokkaasti, että kaikkien näiden tehtävien järjestämisestä vastaisi yksi yhteinen maakuntalaajuinen terveyspiiri. Samalla palvelujen monikanavainen rahoitus pitäisi yhdistää.   

 

Ministeri Virkkusen ja Kataisen hallituksen tulisi ensi tilassa palauttaa kuntien palvelurakenneuudistus normaaleihin, suurissa asioissa noudatettaviin parlamentaarisiin menettelyihin.

 

Siinä oli sittenkin yllätyksen makua !

Tiistai 24.1.2012 klo 16:38

Presidentin vaalien ensimmäinen kierros oli sittenkin monien yllätysten kisa. Ylivoimainen ennakkosuosikki Niinistö, vaikkakin voitti selvästi ensimmäisen kierroksen, tippui kuitenkin TV- esiintymisten myötä tavallisten kuolevaisten joukkoon. Vastaavasti Paavo Väyrynen loikkasi lähes nollakannatuksesta yli keskustan puoluekannatuksen noin 17,5 %:n lukemiin. 

Lue lisää »

Hallitus vaarantaa kolmen A:n säilymisen

Tiistai 17.1.2012 klo 9:51

Suomen luottoluokituksen pysyminen kolmessa A:ssa on suurelta osaltaan seurausta siitä, että olemme kyenneet yli kymmenen vuotta täyttämään kaikki EMU- kriteerit. 2010- luvun erinomaisen talouspolitiikan ansiosta Suomi on Luxenburgin ohella ainut maa, joka selviytyi jopa vuoden 2008 laman yli yhteisen vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia rikkomatta. Tähän vahvaan perintöön myös Kataisen hallitus on voinut näihin saakka nojata. Mutta suunta on muuttumassa hallituksen passiivisuuden vuoksi.

Lue lisää »

Kohti pohjoismaista mallia, ellei euronäkymä selkene?

Torstai 12.1.2012 klo 8:53

Mitä ratkaisevaa viikonlopun huippukokous lopulta toi euroalueen akuuttiin velkakriisin? Ainut uusi lääke oli päätös uusista yhteisvastuullisista toimista eli rahan lähettämisestä velkamaihin.

Kokous päätti osoittaa 200 miljardia euroa Kansainväliselle valuuttarahasto IMF:lle kriisitoimiin kansallisten keskuspankkiemme kautta. Siitä Suomen Pankin ja viime kädessä suomalaisten osuus on 3.8 miljardia euroa selvänä rahana, eikä takauksina. Summa on lähes sama, millä EKP on runsaan vuoden aikana jo ostanut velkamaiden lainoja jälkimarkkinoilta niin ikään suomalaisten piikkiin.

Lue lisää »

Kiitos ei (pullistelijoiden) euroytimelle

Sunnuntai 11.12.2011 klo 22:23

”Suomen on yhdessä muiden kolmen A:n maiden kanssa otettava euroalueella vahvempi puhevalta!” Suunnilleen noinhan se meni, Stubbin, Kataisen ja Niinistön profiilin korotus.

Äkkiä kuultuna moinen hivelee nationalistisia tuntoja. Vaatimuksessa kaikuu myös vähintäänkin vihjaileva viesti siitä, että me pohjoisen ”voimamiehet” Suomi ja Saksa panemme järjestykseen nuo eteläisen Euroopan luuserit.

Ensi kuulemalta tämä pullisteleva ulostulo herätti ainakin kaksi kysymystä.

Ensiksi, miten kokoomusjohtajien sanoma sopii yhteen sen kanssa, että samat Katainen ja Stubb olivat ainakin Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten aikana valmiita nielemään liki kaikki yhteisvastuullisesti kannettavaksi esitetyt taloustaakat, mitä euroalueen ytimestä esitettiin? Keskusta rajasi kuitenkin vastuut tarkasti "ensiaputoimiin". Kataisen johtamassa hallituksessa nuo rajaukset on rikottu. Johtamansa hallituksen nimissä Katainen, viimeksi EU:n huippukokouksessa, on antanut sitoumukset yli kaksinkertaistaa Suomen vastuut euroalueen velkakriisistä.  

Toiseksi, itseriittoisessa julistautumisessa euron ytimen ytimeen on tosiasiassa kysymyksessä pienen maan verhottu hyppy ilman omaa rattia Saksan ohjaamaan kelkkaan. Saman Saksan, jonka liittokansleri Merkel ja hänen puolueensa muutama päivä sitten julkisti Saksan näkemyksen Euroopan uudesta talousjärjestyksestä, oikeastaan uudesta poliittisesta järjestyksestä.

Merkelin puolueen suunnitelman mukaan EU:sta pitää tehdä kovaotteinen Yhdysvaltoja muistuttava liittovaltio, jossa eu- kansalaiset valitsevat suoralla vaalilla johtajan. Tällaisella EU:lla olisi kaksikamarinen parlamentti, vähän Yhdysvaltojen edustajainhuoneen ja senaatin tapaan.

Minun johtopäätökseni on selvä. Katainen, Stubb ja Niinistö yrittävät kalastella suomalaisilta entistä vahvempaa valtakirjaa viedä Suomi Saksan kelkassa aivan uudenlaiseen integraatioon. Tuollaisen euro-EU:n ytimessä eivät olisi Stubbin ”huonot euromaat”, eivätkä tietystikään euroalueen ulkopuoliset maat Ruotsi, Englanti ja Tanska.

Nämä kalastusretket kokoomuspoliitikot myyvät nyt suomalaisille sanomalla, että me kuulumme vahvoihin valtioihin ja meillä pitää olla euromaailmassa suurempi puhevalta. Tosiasiassa tuossa Stubbin nyt esittämässä kokoomusmatkassa Suomi nopeasti menettäisi suuren osan siitä, mitä on vielä jäljellä.

 Mauri Pekkarinen

Nyt kansallistamaan!

Maanantai 10.10.2011 klo 23:23

Pahiten velkaantuneiden euromaiden Kreikan, Irlannin, Portugalin, Italian ja Espanjan velkataakka on jo pitkälti yli 3000 miljardia euroa. Se on yli 60 kertaa Suomen valtion budjetti.  Kolme ensin mainittua maata eivät ole aikoihin saaneet rahaa normaaleilta velkamarkkinoilta.  Euromaat ja osin IMF lainoittavat suoraan tai takauksin niiden rahoitustarpeet.

Lue lisää »

Jämsä maakunnan ydinaluetta

Maanantai 10.10.2011 klo 23:20

Muutamassa vuosikymmenessä Keski-Suomesta on rakentunut yksi maamme selväpiirteisimmistä maakunnista. Lähes kaikki tärkeimmät talouden, infrastruktuurin ja palvelujen alueelliset rakenteet jäsentyvät meillä Keski-Suomen maakunnan rajoja mukaillen.

Lue lisää »

Vastuut velkamaista 2-kertaistuvat

Keskiviikko 5.10.2011

Keskusta vastusti aikoinaan Suomen liittämistä euroon. Lipposen ja Niinistön johdolla Suomi euroon vietiin ilman kansanäänestystä.

Euron valuviat paljastuivat jo pari vuotta sitten.  Pienet velkaantuneet euromaat ajautuivat velkakriisiin. Niille annettiin hätäapua ja mahdollisuus kääntää suunta parempaan. Irlanti näyttää onnistuvan, Portugali on tiukoilla ja Kreikka kuilun pohjalla. Kaikenlisäksi kriisi uhkaa Italiaa ja Espanjaa.  

Tässä tilanteessa Euroopan johtajat esittävät nyt rajuja lisäyksiä kaikkien euromaiden yhteiselle vastuulle. Nyt meidän piikkiin voidaan muun muassa auttaa velkamaiden pankkeja, ostaa holtittomasti rahaa sijoittaneiden pelureiden salkuista.   Kataisen – Urpilaisen hallitus on hyväksynyt linjan. Samaan päätyi tänään eduskunnan enemmistö.

Keskusta ei voinut hyväksyä uutta linjaa. Jo ennen vaaleja rajasimme Suomen avun ensiavuksi ja tarkasti määriteltyihin avustusmuotoihin.

Kreikan, Portugalin, Irlannin, Italian ja Espanjan valtionvelkojen määrä on noin 3.300 miljardia euroa.  Se on yli 60 kertaa Suomen valtion vuosibudjetti. Näiden selviytymisen veloistaan pitää olla ao. maiden ja niitä rahoittaneiden pankkien ja muiden rahoituslaitosten asia. Elleivät ne selviä velkamaiden maksukyvyttömyydestä aiheutuvista tappioista on niiden kotimaiden hallitusten ja veronmaksajien asia pääomittaa pankkejaan. Se ei voi olla Suomen tapaisen maan asia.  Miksi meidän pitäisi olla pelastamassa nyt englantilaisia, ranskalaisia tai saksalaisia pankkeja.

Lopettamalla rahan kasvava lappaminen nyt ei vain valtioille vaan myös pankeille ja muille sijoittajille vain pitkittää sairautta.

Ohessa kirjoittamani keskustan vastalause hallituksen esitykseen.

 

Vastalause

Euroopan valuuttaunioni ja yhteisvaluutta näkivät päivänvalonsa 1.1.1999.  Alun alkaen oli selvää, että euroalueesta oli tuleva hyvin erilaisten maiden rahaliitto. Talouden rakenne, tuottavuuskehitys ja toimintakulttuuri olivat hyvin erilaisia euroalueen eri puolilla.

Suomen valmistellessa omia ratkaisujaan vuosina 1997 – 1998  Suomen keskustan kanta oli, muun muassa sanottuun erilaisuuteen viitaten, ettei Suomen tule liittyä ainakaan siinä vaiheessa yhteisvaluutta-alueeseen. Viittasimme myös siihen, että kaltaisemme muut Euroopan pohjoiset maat jättäytyivät pois rahaliitosta. 

Tanskan, Ruotsin ja eräiden muidenkin maiden tapaan esitimme asiasta kansanäänestystä. Sitä Lipposen - Niinistön hallitus ei hyväksynyt. Silloisten hallituspuolueiden voimin Suomi liitettiin rahaliittoon.  

Yhteisen rahaliitto ei ollut kuitenkaan kykenevä huolehtimaan finanssipolitiikan kurinalaisuudesta. Niitäkin pelisääntöjä, jotka rakennettiin, rikottiin vuosia monien maiden toimesta.

Tällainen euroalue tarjosi holtittomimminkin eläneille  maille sateenvarjon, jonka turvin ne saattoivat kuluttaa vuosien ajan enemmän kuin tienasivat. Julkisen talouden alijäämistä  tuli tapa ja velan kansantuoteosuus nousi monissa maissa yli kestokyvyn. 

Keväällä 2010 maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkimainingeissa euroalueen valuviat tulivat päivänvaloon. Ensimmäisenä kriisi iski Kreikkaan. Kohta markkinoiden epäluulo kohdistui myös kahden muun pienen euromaan, Irlannin ja Portugalin, kykyyn selvitä velkavastuistaan.  

Muiden euromaiden mukana keskustajohtoinen hallitus piti perusteltuna löytää ratkaisu, joilla ongelmien laajempi leviäminen estettäisiin. Olimme siksi valmiita osallistumaan yhteisiin muiden euromaiden ja IMF:n kanssa päätöksiin, joilla Kreikan akuuttia kriisiä pyrittiin lievittämään lainaohjelmalla. Näköpiirissä olleiden Irlannin ja Portugalin ongelmien kärjistymiseen varauduttiin perustamalla väliaikainen Euroopan rahoitusvakausväline, ERVV.

Jäsenmaiden takausvastuulla olevan ERVV:n luototusmahdollisuudet mitoitettiin niin, että niillä kyettäisiin rajaamaan kriisi sanottuihin pieniin euromaihin ja vain niihin.

Voimassa olevan ERVV:n toimintamuodot ovat kapeat ja tarkoin rajatut. Se voi luotottaa vain suoraan velkaohjelmaan tulevaa maata. Luototuksen ehtona on tiukka sopeutusohjelma.

Keskustajohtoisen hallituksen linja euron vakauttamisessa perustui tiukkaan ehdollisuuteen, kansallisen suvereniteetin säilyttämiseen ja siihen, että ongelmiin ajautuneet maat noudattavat talouspolitiikassaan sopeutusohjelmia tuen vastineeksi.

                                                                 * * *

Kevään 2011 ja kesän 2011 aikana on käynyt selväksi, ettei velkaongelma helpota kaikissa tuen piiriin jo tulleissa maissa. Erityisesti Kreikka ei ole onnistunut kääntämään talouttaan sopeutusohjelman edellyttämään suuntaan. Myös Portugalilla on ongelmia. Aivan uuden uhkan euroalueen velkakriisiin on tuonut markkinoiden epäluottamus Italian ja Espanjan kykyyn selviytyä velkavelvoitteistaan

Euromaiden johtajien linjausten mukaisesti Suomen hallituksen vastaus kriisin vaikeutumiseen on nyt lakiesitys Euroopan rahoitusvakausvälineestä annetun lain muuttamiseksi.

Esitys liki kaksinkertaistaa ilman korkoja euromaiden vastuulla olevat takaukset väliaikaiselle kriisirahastolle ERVV:lle  ja valtuuttaa kriisirahaston moniin uusiin toimiin yhä harvempien taloudeltaan terveiden euromaiden kasvavalla yhteisvastuulla:  

- Esitys antaa ERVV:lle oikeuden ostaa valtioiden joukkovelkakirjoja jälkimarkkinoilta.

- Esitys antaa ERVV:lle mahdollisuus ennakollisen tuen antamiseen valtioille, joilla ei ole vahvistettua talouden sopeutusohjelmaa.

- Esitys antaa ERVV:lle mahdollisuuden ongelmiin ajautuneen rahoituslaitosten pääomittamiseen ao. valtion pyynnön pohjalta.

Nämä linjaukset ovat radikaalisti vastoin Suomen tähänastista kantaa. Ratkaisuaan hallitus perustelee sillä, että takausvastuillemme saadaan nyt vakuudet. Vaikka jonkin määräisiä vakuuksia saataisiinkin, täysimääräisistä, likvideistä, vakuuksista ei ole kuitenkaan minkäänlaisia takeita. Tätä käsitystä vahvistaa myös se tosiasia, ettei lakiesitys sisällä mainintaa vakuuksien saamisesta takauksia myöntäville maille.    

Emme voi hyväksyä ERVV:n muutosesityksen mukaista lisärahoituksen osoittamismahdollisuutta kriisimaille ja niiden velkojille. Emme liioin hyväksy ERVV toimintamuotoihin esitettyjä muutoksia, jotka vievät kohti eurobondeja, uusia yhteisvastuulla olevia finanssipoliittisia toimenpiteitä.     

Tämä menettely johtaa euroalueen yhteisvastuullisten taakkojen valtavaan kasvuun ja taakankantajien samanaikaiseen vähenemiseen sitä mukaan kun uudet maat joutuvat turvautumaan ERVV:n rahoitukseen. Menettely pitkittää, syventää ja laajentaa kriisiä entisestään. Esityksellään hallitus tukee kehitystä, joka johtaa kriisin kautta ns. pakottavan vallankäytön lisäämiseen ja vie kohti liittovaltiota.

Hyviä ja helppoja vaihtoehtoja velkakriisin hoitamiseksi ei ole. Kaikissa vaihtoehdoissa etenkin euroalueen talouden kehitysnäkymät ovat ankeat. Tällä puolestaan on heijastusvaikutukset koko maailman talouteen. 

Tiedemiesten ja ekonomistien vastaus kriisistä selviytymiseksi on eri puolilla Eurooppaa yhä useammin hallittu velkasaneeraus euromaiden yhteisten kasvavien tukitoimien sijasta.

Yhdymme tähän näkemykseen. Pidättäytymällä mittavista uusista tuista voidaan nopeuttaa hallittujen velkasaneerausten toteutumista pahimpiin ongelmiin joutuneissa maissa. Kun uutta tukirahaa ei anneta kriisimaille ja niiden rahoittajille, niiden on pakko löytää ratkaisut ongelmiinsa velkasaneerauksen tietä.  

-  Tämä lopettaisi kriisimaiden yli varojensa elämisen ja asettaisi näiden maiden elintason oman kansantalouden sallimalle tasolle. 

-  Tämä tarkoittaisi holtittomasti lainarahaa myöntäneille pankeille ja muille rahoitusinstituutioille suuria menetyksiä. Niiden mahdollinen pääomittaminen jäisi puolestaan näiden pankkien kotimaille eikä hallituksen lakiesityksen mukaisesti maksukykyisten euromaiden veronmaksajien vastuulle.   

Näkemyksemme on, ettei Suomen tule hyväksyä hallituksen esitystä Euroopan rahoitusvakausvälineen ERVV:n muuttamiseksi.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että hallituksen esitys Euroopan rahoitusvakausvälinettä  koskevasta puitesopimuksen muuttamisesta hylätään.

Helsingissä 21päivänä syyskuuta 2011

Olen onnellinen mies!

Perjantai 2.9.2011

Kansanedustaja Mauri Pekkarinen, Miestenillassa teemalla Mies elämän pelikentillä, Jyväskylän jäähallissa pe 2.9.2011.

Olen onnellinen mies !

Hän tuli kotiimme Peltolaan aina jouluna viikoksi, kesällä kuukaudeksi, joskus pääsiäisenäkin. Me lapset odotimme häntä aina kovasti.

Hänenkin syntymäkoti oli Peltola. Hän oli isäni sisko,. 14-vuotiaana kätensä poliossa täysin menettänyt, syvästi uskovainen Meimi-täti.

Vakaumuksena voimalla ja vahvalla itsetunnolla hän uskalsi Helsinkiin. Hän menestyi elämässään monilla mittareilla mitaten hyvin.  

Perheettömälle ja valtavan iloiselle Meimi-tädille me lapset olimme todella tärkeitä.

Lähes päivälleen kaksi vuotta siten edesmenneen tädin missio – tehtävä jonka hän koki pysyvästi omakseen – oli kertoa lapsille Raamatusta, Jumalan sanasta, Jeesuksen teoista ja ohjeista sekä  aina ja kaikkialla olevista enkeleistä.

En muista Meimin lukeneen meille lapsille koskaan raamattua. Myöhemmin tulin tietämään, että yksin hän luki sitä paljon. Hän kertoi Raamatun tapahtumat omin sanoin, monesti kinnulalaisten arkeen ja juhlaan äärettömän taitavasti ne kietoen.

Siinä missä koulu-uskonto jätti oppiaineen vähän kaukaiseksi, siinä Meimi-täti toi  kristillisen  sanoman  omassa henkilössään, esimerkillään ja elävällä kerronnallaan, suoraan meidän lasten sydämiin.

 

Meimi- tädin opetus

Mikä oli Meimin sanoma ja minkä jäljen se jätti?

Luulen, että opin siitä kaikesta jo varhain jäsentämään omalla lapsen tavalla asiat jotenkin niin,

- että Jumala on jossain olemassa,

- että hänen sanastaa me löydämme oikean ja väärän, että hän ohjaa, opettaa ja varjelee, on ankara, mutta armahtaa.

- Jeesuksen syntymä kiinnosti, mutta ylösnousemus mystifioitui ja sotkeutui jo varhain  epäilyyn ja uskoon, uskoon ja epäilyyn tuonpuoleisesta elämästä.

Viimeistään tässä vaiheessa on syytä muistaa oma äiti ja isä. Totta kai varsinkin edelleen voimissaan oleva äiti oli lapsuuteni ylivoimaisesti tärkein henkilö. Hän vaikutti viime kädessä siihen henkiseen perintöön, jonka kotoani sain.

Mutta juuri tässä tilaisuudessa Meimi-täti siksi, että hän oli varsinkin kotini hengellisen perinnön arkkitehti. Meimi-täti oli näet äidistänikin kymmenen vuotta vanhempana ja hengellisesti valistuneena auktoriteetti, jonka moniin oppeihin juuri äitini  tukeutui omassa kasvatustyössään.

”Mitähän Meimikin tästä ja tästä sanoisi” tai ”Näin Meimikin tämän asian tekisi”, hän tapasi sanoa.

Monessa toki kasvoin nuoruusikään tultuani täysin erilleen Meimi-tädin opetuksesta. Paljossa näin kävi varmaan siksi, että vanhempani luottivat poikansa valintoihin ja osasivat siivilöidä siitä sen, mitä itsekin pitivät Meimin opetuksessa liian tiukkana.

Tykkäsin tanssista, tytöistä, Betlesista ja seurasin nuorisomusiikin uusinta kärkeä. Enkä halunnut olla raivoraitis, vaikka en koskaan juopotellutkaan.

 

Vuorisaarna ja rakkauden kaksoiskäsky

Mutta sittenkin, tarinassani Meimi-tädistä tärkein sanoma ovat ne monet normit, tavat, ihanteet, arvot ja arvostukset, joiden eettisen ja moraalisen koordinaatiston ymmärsin vasta aikuisena olevan Jumalan sanassa ja Raamatussa.

Monia niistä valinnoista, joita elämänkaareni eri vaiheissa olen tehnyt, en ole niiden tekohetkellä tunnistanut olevan jollakin tavalla seurausta tai yhteydessä Raamatun sanaan tai edes Meimi-tädin ja kodin siitä antamaan opetukseen.  Näin paljolti kaiketi siksi, että varsinkin monet Jeesuksen opetukset Meimi kertoi  elävästi eikä suinkaan niiden raamatullisilla nimikkeillä.  .

-  ”Jos toivot, että kaverisi huomioi sinut tai tekee sinulle hyvän teon, tee sinäkin niin hänelle”,  ”heikommasta on aina huolehdittava”, tai  ”Hyvä on jaettava kaikille tasan, jos se on yhdessä ansaittu!”   

Vasta vuosien päästä ymmärsin tuon ensimmäisen sanoman, jonka Meimi opetti kerta toisensa jälkeen erilaisin esimerkein Jeesuksen vuorisaarnan ”rakkauden kaksoiskäskyn” sanomaksi.

Tämän sanoman jotenkin sisäistämisellä oli luullakseni suuri merkitys oman poliittisen heräämiseni taustalla.

En ollut yliopisto-opintojeni alussa sitoutunut mihinkään poliittiseen suuntaukseen. Päinvastoin, tunsin tuossa vaiheessa suorastaan halua irtaantua kodin lieasta, vaikka perheenjäsentemme keskinäiset suhteemme olivatkin erittäin hyvät. 

Yliopistomaailman radikalismi herätti minussakin arvojen ja aatteiden pohdinnan. Tuon ajan teemoja olivat kysymykset tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta, kansainvälisestä solidaarisuudesta ja veljeydestä.  

Minun tulkintani lähimmäisen rakkaudesta, tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta ei poliittisessa mielessä  perustunut tietoiseen tulkintaan vuorisaarnaan tai mihinkään muuhunkaan Raamatun opetukseen . En sitä tiennyt, että tuossa tai tässä valinnassani seuraan vuorisaarnaa.

Näin jälkikäteen katsoen, arvojeni selkiytymisen ja valintojeni perusta oli kuitenkin uskomattoman vahvasti siinä eettisessä koodistossa, jonka olin Meimi-tädin ja kodin opetuksesta sisäistänyt, koodistossa, jonka vahvana tukipilarina oli  tätini tulkinta vuorisaarnasta ja sen kaksoiskäskystä. 

Olen sittemmin ymmärtänyt, että  vuorisaarnan  rakkauden kaksoiskäsky  on tarjonnut monille poliittisille liikkeille eettisen ja moraalisen perustan.

Sen tulkinnat erilaisissa poliittisissa liikkeissä ovat vähän erilaiset. Tämä seikka ei mielestäni vähennä sen arvoa yhteiskuntien kehityksen suuntaviittana.

Vuorisaarnan  rakkauden kaksoiskäsky, vaikka siitä onkin  niin monta poliittista oikeata tulkintaa, on yksi tärkeimmistä asioista, jotka yhdistävät koko länsimaista  yhteiskuntajärjestelmää ja arvoperustaa.      

 

Uutteruuden etiikka                              

Yhteiskunnalliseen  toimintaani on –vuorisaarnan ohella - vaikuttanut kuitenkin myös toinen Meimi-tädin ja kodin opetus: ahkeruuden, itsensä likoon panemisen ja yrittämisen kunnioitus, uutteruuden etiikka. 

Meimi-täti ei jättänyt epäselväksi sitä, että uutteruus ja ponnistelu  ovat nekin hyveitä, joista Jumala tykkää ja mistä Jeesus opetti. Silti  ne eivät tuntuneet lapsesta lainkaan mukavilta, .kun sen opin oikeutuksen tunsi olevan niiden pyyntöjen ja käskyjen taustalla, joilla maalaistalossa piti jo lapsena osallistua moniin työtehtäviin.

Mutta, kun uutteruudesta ja ponnisteluista oli kuitenkin seurauksena palkitseminen, jota sitäkin se Taivaan Isän piti Meimin mukaan hyvänä, kertomukset kirjautuivat jonnekin nuoren pojan tajuntaan tai arvopohjaan.  

Ahkeruus, yrittäminen, kilpailunhaluisuus ja ponnistelu iskostuivatkin jo varhain omaan elämäntapaani ja asenteisiini. Se näkyi ensin jo lapsuus- ja nuoruusvuosina urheilussa ja sittemmin aikuisiässä juuri politiikassa ja sen toimintatavoissa. 

Raamattuun ja Jumalan sanaan näidenkin hyveiden yhteyden ymmärsin senkin vasta paljon myöhemmin. Sen, että Jumala loi ihmisen maan päälle viljelemään ja varjelemaan. Työ, ahkeruus, ponnistelu ja meidän aikamme termillä sanottuna,  yrittäjyys, tuli keskeiseksi osaksi ihmisen elämää ja tehtävää maan päällä.

Vasta aikuisiässä siis ymmärsin ensi kertaa uutteruuden etiikan kristillisen perustan; työn  merkityksen ihmiselle, sen, kuinka välttämätöntä yrittäjyys on kaikille uuden luomiselle ja kehitykselle ja sen, ettei menestyminen ja siitä kohtuullinen palkitseminen ole väärin.

 

Arvovalintojen yhteensovitus

Nämä kaksi arvomaailmani muotoutumisen eettistä tai jopa hengellistä peruspilaria, uutteruuden ja siitä palkitsemisen etiikka ja rakkauden kaksoiskäsky  eivät aina ole  sopineet saman rakennelman perustaksi. Toisen orjallinen noudattaminen lyö toista korvalle.           

Esimerkiksi kelpaa kysymys, kuinka pitkälle ahkeruus ja yrittäjyys pitää palkita ja kuinka paljon niillä saadusta hyvästä pitää leikata lähimmäisenrakkauden nimissä toisen hyväksi.

Raamatusta prosenttilukuja tai euroja ei kuitenkaan löydy. Liioin minun muusta hengellisestä perinnöstäni ei löydy yhtä tarkkaa vastausta.  En voi sanoa, etteikö minulle olisi  annettu kasvatuksessa sellaisia eettis-moraalisia jopa hengellisiä työkaluja, jotka auttavat  tällaisten kysymysten ratkaisemisessa.  

Mutta senkin voin sanoa, että ilman johdatusta,  omia ja toisten rukouksia, taito noiden työkalujen käyttöön tylsyy.

 

Viestikapulaa pitää viedä

Olen onnellinen mies. Minulla on suurenmoinen vaimo ja perhe,  lapsia ja lapsenlapsia, työ ja toimeentulo. Opin heiltä joka päivä jotakin.

Luulen kuitenkin, että paljosta kokemastani ja näkemästäni huolimatta, sukupolvien välisessä viestikapulan vaihdossa en ole yltänyt siihen, mihin yksi pienimistä, invalidisoitunut , itseoppinut ja valistunut tätini ylsi.

En ole siis osannut välittää niitä arvoja ja ihanteita, saamaani henkistä ja hengellistä perintöä seuraaville sukupolvilleni niin kuin pitäisi.

Vasta varttuneemmalla iälläni olen ymmärtänyt, että niin kauan kuin viestikapula pysyy kädessämme, meistä jokaisen kannattaa parantaa suoritustamme.

Tämän ymmärtämistä ja tärkeyttä on syventänyt monien asioiden näkeminen uudella tai voimakkaammalla tavalla:

- kun nousen Vaaruvuoren laelle ja katselen Päijännettä,

- kun astun Pietarin kirkkoon ja katson Michelangelon  suurenmoista ylistystä Luojalle,

- tai, kun kuuntelen Oskar Merikannon ja Eino Leinon hienoa taideteosta: ”Oi kiitos sa Luojani armollinen”, olen varma, että kaiken takana on ihmistä paljon suurempaa.

Vakuuksien sumuverho ja liittovaltio

Perjantai 5.8.2011

 Suuri  valiokunta sai vihdoin tiistaina pääministeri Kataiselta selvityksen 21.7. pidetyn EU:n huippukokouksen päätöksistä. Julkisuudessa suurin huomio kiinnittyi siihen, oliko Katainen ylittänyt suurelta valiokunnalta saamansa valtuudet. Tämä sinänsä tärkeä muodollinen asia toki ansaitseekin oman huomionsa. Mandaatista on kuitenkin turhaa enemmän kinata. Siitä ei saa rakentua sumuverhoa peittämään huippukokouksen vääriä päätöksiä.

Kesällä 2010 euromaat joutuivat lainoittamaan akuuttiin velkakriisiin joutunutta Kreikkaa 110 miljardin euron lainapaketilla. Kriisin tartunta haluttiin padota ja antaa Kreikalle mahdollisuus kääntää kurssi. 

Tähän Kreikka ei ole pystynyt. Kaikki keskeiset tunnusluvut ovat menneet tavoiteltua huonommin. Kansantuote supistuu, valtion velka kasvaa ollen kohta 350 miljardia euroa ja 150 % kansantuotteesta. Maan budjetti on rutkasti alijäämäinen. Holtittoman menon jatkumisella  syömävelkaa on syntynyt ja syntyy lisää miljarditolkulla ja vielä pitkään.   

Tätä taustaa vasten huippukokouksen ensimmäinen suuri virhe oli, että Saksan ja Ranskan sanelemana Kreikalle päätettiin myöntää entisen päälle uusi 109 miljardin euron suuruinen, ylivoimaiselta valtaosaltaan euromaiden rahoittama lisärahoitus. Kreikka-päätökset ovat sekä nimellisesti, että suhteellisesti ylivoimaisesti suurimmat euromaiden piikkiin koskaan tehdyt. Ja nyt tällainen päätös tehtiin velkakestämättömälle maalle.  Kaiken lisäksi päätökseen ei nivottu uusia konkreettisia talouden sopeuttamistoimia.

Huippukokouksen suurimmat periaatteelliset virheet ovat kuitenkin ne vaivihkaa otetut askeleet, joilla euroaluetta viedään entistä syvempään finanssipoliittiseen integraatioon, kohti liittovaltiokehitystä. Askeleen takana olivat ja ovat ilmiselvästi Saksa ja Ranska. Tämä euroalueen todellinen ydin on päättänyt pitää yhteisvaluutta-alue pystyssä hintaan mihin hyvänsä.

Kreikan täydellinen maksukyvyttömyys olisi johtanut ranskalaisten ja saksalaisten finanssilaitosten valtaviin luottotappioihin ja niiden pääomittamistarpeisiin. Ranskalais-saksalaiset luotot Kreikalle kun ovat yli 160 miljardia euroa. Kreikan kohdalla ajautuminen aitoon velkasaneeraukseen olisi johtanut, ja saattaa vieläkin johtaa, maan ajautumiseen ulos eurosta ja euroalueen ensimmäiseen murtumaan.

Näiden uhkien estämiseksi juuri Ranskalle ja Saksalle oli tärkeää, että nyt rakennettiin lainapaketti, jossa euromaiden yhteiselle vastuulle otettiin ensi kerran aivan uusia ja suuria taakkoja, sellaisia, jotka tähän saakka ovat olleet jokaisen itsenäisen maan suvereenissa vallassa.

Euromaiden väliaikainen kriisirahasto, ERVV, voisi nyt veronmaksajiensa vastuilla ja tietyin ehdoin ostaa valtioiden joukkovelkakirjoja jälkimarkkinoilta. ERVV voisi pääomittaa pankkeja ja muita finanssilaitoksia sellaisissakin maissa, jotka eivät ole missään kriisiohjelmassa sekä myöntää yksityisen sektorin lainoille osavakuuksia. Lisäksi huippukokouksen päätöksiin nojautuen EU:n komissio esittää ensi kerran EU:n yhteisten rannerahastovarojen käyttämistä kriisimaan tukemiseen.  

Käytännössä näillä linjauksilla euromaat ottavat monta askelta yhteisen finanssipolitiikan ja valtiovarainministeriön rakentamiseksi, liittovaltiokehityksen vahvistamiseksi. Eikä tämä tapahdu sattumalta. EKP:n väistyvän pääjohtaja Trischetin, Hollannin keskuspankin pääjohtaja Wllinkin, euroryhmän luxenburgilaisen  pj Junckersin ja Saksan keskuspankin Jyrgen Starkin puheet ja kirjoitukset ovat kielineet samasta jo pitkään.

Euroopan keskuspankin, EKP:n, rahapolitiikassa omaavan suvereenin puhevallan ohella halutaan nyt siis myös yhteistä ja vahvempaa eurooppalaista finanssipolitiikan toimijaa, jolla voisi olla myös euromaiden hallitusten yli menevää ns. ”pakottavaa valtaa”. Suomessa ainakin eurointoilijoihin kuuluvat Teija Tiilikainen ja Esko Antola ovat puhelleet tähän suuntaan. Eikä  ajatukset taida olla ihan vieraita kaikille nykyhallituksen ministereillekään.  

Suomen hallituksen puolelta tällaiset uudet askeleet on Kreikka- ratkaisussa pyritty myymään kansalaisille kertomalla, että nyt saadaan vakuudet vastuille… ”Tarvittaessa” sellaisia toki lupaillaankin. Epävarmoja ja vaikeasti realisoitavia kirjauksia kaikki tyyni, joista moni muu maa ei ole edes kiinnostunut.

Takauskeskustelun sumuverho on poistettava Suomessakin käytävästä keskustelusta. Huippukokouksen päätöksiin sitoutuminen ei ole Suomen etu. Liittovaltiokehityksen uudet askeleet eivät ole perusteltuja eikä niitä kenenkään tulisi ottaa vaivihkaa. Euroalueeseen soveltumattomien on parempi antaa mennä, kuin pitää ne mukana suurin taloudellisin uhrauksin ja integraatiota perusteettomasti syventämällä.     

Mauri Pekkarinen

Hallitusohjelma hukkaa kasvun eväät

Perjantai 1.7.2011

Kataisen hallitus saa perinnöksi yhden Euroopan parhaimmista talouksista. Vuosikasvu on 4%. Ja kaikki EMU – kriteerit, mm. velan määrä ja budjettialijäämä, ovat paremmassa kunnossa kuin Luxenburgia lukuun ottamatta yhdessäkään vanhassa euro-maassa. 

Tästä olisi hyvä jatkaa ja vastata väestörakenteen rajun muutoksen ja globalisaation uuden vaiheen haasteisiin. Me tarvitsisimme pitkään 3 – 4 %:n kasvua.

Mutta Kataisen hallitus on kokoonpanonsa vanki. Siltä puuttuu yhteinen talous- ja yhteiskuntapoliittinen näkemys. Jos ohjelma esittää yhden kasvun avaimen, se romuttaa kohta kaksi muuta varsinkin pk- yrityksiltä ja alkutuotannolta.   

Hallitus uskoo suuruuden ja keskittämisen ekonomiaan, vaikka juuri nyt pitäisi koko maan voimavarat saada käyttöön

 

Kasvu on työpanos x tuottavuus

Talouden kasvu on työpanoksen määrän muutos kertaa tuottavuuden muutos.  Seuraavan vuosikymmenen kuluessa työikäisten määrä vähenee 150.000:lla ja eläkeikäisten määrä kasvaa noin 350.000:lla.   

Lama pois lukien viimeisten vuosien aikana Suomen talous on kasvanut keskimäärin 3 %/vuosi. Kasvusta työpanoksen määrä on selittänyt karkeasti ottaen 1%:n ja tuottavuuden kasvu 2%.

Työpanoksen laskun estämiseksi tarvittaisiin jatkossa erityisen voimakkaita toimia. Nyt eläkkeelle jäädään keskimäärin kuusikymppisenä, vaikka ihmiset elävät entistä pitempään. Nyt työllisyysaste, eli työssä olevien osuus työikäisistä on meillä paljon alle muiden Pohjolan maiden.  

Työpanoksen 1 %:n kasvun takaaminen jatkossakin on valtavan suuri tehtävä. Ihmiset pitää saada töihin aikaisemmin, työssä jaksamista pitää parantaa ja houkuttimia jatkaa pitempään pitää parantaa. Hallituksen ohjelma on asiassa hampaaton.

Työn tuottavuuden parantamisen avainasiat ovat puolestaan satsaaminen koulutukseen sekä tutkimukseen ja kehitystyöhön.

Lähetekeskustelussa monet edustajat ovat puhuneet innovaatio- ja vienninrahoituksen lisäämisen tarpeesta ja viitanneet hallituksen ohjelmaan. Edustajat ovat nyt kyllä lukeneet edellisen hallituksen ohjelmaa ja tekoja. Silloin todellakin lisättiin esimerkiksi Tekesin rahoitusta lähes 150 miljoonalla eurolla ja viennin rahoitustakin merkittävästi.

Uusi hallitus leikkaa kuitenkin TEM:n niitä elinkeinotukia, jotka ovat suureksi osaksi innovaatio- ja vienninrahoitusta 110 miljoonalla, energiatukea 25 miljoonalla eurolla EU:lta tulevien rakennetukien kansallisesta osasta käsittämättömästi 20 miljoonalla eurolla. Tuottavuuden 2%:n vuosikasvu ei näillä eväillä toteudu.  

Myös monet maa- ja metsätalouden leikkaukset hidastavat kasvun eväitä enemmän kuin tuottavat säästöjä.

Sanomani on, että kasvun eväät ovat nyt hakusassa, kestävyysvajeen nopea pienentyminen vaarantuu ja uudet leikkaukset uhkaavat.  

Kestävyysvajearvio lähellä oikeaa

Hallituksen näkemys kestävyysvajeesta on alakanttiin, muttei kovin kaukana oikeasta. Verotusta on kiristettävä. Ja vaikka talous saataisiin reippaaseenkin kasvuun, jo sovituista leikkauksista on pidettävä kiinni.  Esimerkiksi kuntien valtionosuuksien koskemattomuuden ja kuntien yhteisöveron väliaikaiseksi sovitun jako-osuuden jättäminen pysyväksi ei ole mahdollista. 

  

Hallitus ottaa sieltä, mistä se on helpointa ja antaa omilleen

Hallitus paikkaa kestävyysvajetta kuitenkin ottamalla sieltä mistä se on helpointa ja keskittyy jakamaan uutta omilleen. Hallitus rakentaa uuden, väärän, käsityksen sosiaalisesta ja alueellisesta oikeudenmukaisuudesta.

Se unohtaa nyt tavallisen työntekijän, viljelijän ja yrittäjän ja jättää perusturvauudistuksen ulkopuolelle valtaosan pienituloisimpia.   

Hallitus kiristää toimillaan muun muassa kunnallisveroa, energiaveroja, monia valmisteveroja ja ottaa käyttöön pankkiveron. Nämä kaikki johtavat kohti tasaveroa, mitä edellisen vaalikauden oppositio oikeutetusti kritisoi. Hallitus ei sen sijaan kiristä tarpeettomimman kulutuksen verotusta eli valikoidusti alv:n verotusta, vaikka pitäisi. Se keventää listattujen yritysten veroa ja kiristää niistä suurempia osinkoja saavien verotusta. Pienyrittäjien ja maatalouden kohdalla käy toisin.   

                                  

Hallitus nojaa suurimpiin keskuksiin

Hallitus nojaa suurimpiin keskuksiin tai niiden imuun ja jättää muun Suomen näivettyväksi.

Tavoitteena on - maan koko huomioon ottaen - Euroopan pienin kuntamäärä. Tämä johtaa paikallisen aktiivisuuden ja aloitteellisuuden murjominen, voimavarojen vajaakäyttöön ja palvelujen etääntymiseen. Tämä merkitsee monelle mummolle tarpeetonta muuttoa kotisijoiltaan ja lähikoulun ovien sulkemista monilta lapsilta.  

Samaan aikaan maamme uuden kasvun eväät ovat juuri maakunnissa, niiden metsissä ja pelloissa, kaivostoiminnassa, matkailussa. Suurikuusikko Kittilässä, Normet Iisalmessa, Ruka Kuusamossa ja Honkarakenne Karstulassa ovat muutama esimerkki "maaseudulta maailman suurimmaksi tai suurimpien joukkoon".

Lipposen sinipunahallitukset jättivät leikkauksillaan jälkeensä erityisen syvän sosiaalisen kahtiajaon. Nyt laajennettu sinipuna syventää kahtiajaon alueellisen eriarvoisuuden eväät.

Mauri Pekkarinen

Uusi tilanne

Torstai 23.6.2011 klo 21:43

 Mauri Pekkarinen, 2.6.2011

Uusi tilanne

Vaalituloksen jäljiltä Keskusta jättäytyi oppositioon. Kataisen johdolla käydyt hallitusneuvottelut osoittivat lopulta eilen, että hallituksen muodostaminen ei ole helppoa muillekaan. Viime kädessä SDP:n ja kokoomuksen aidot poliittiset näkemyserot ja ehkä vähän henkilösuhteetkin johtivat Kataisen hankkeen kariutumiseen. Syntyi uusi tilanne. Mistäs nyt maahan uusi hallitus!

Katainen ja kokoomus kaiketi uskoivat, että väki Säätytalolla voisi tuosta noin vain vaihtua, että keskusta tulisi kipin kapin vasemmistopuolueiden tilalle, että me istahtisimme kokoomuksen kattamaan pöytään muitta mutkitta. Mutta eivät asiat parlamentarismissa noin kulje.

Nyt on aika arvioida löytyykö Kataiselle kannatusta toiseen yritykseen, vai pitääkö hallituksenmuodostajan mantteli siirtää seuraavaksi suurimmalle puolueelle eli SDP:lle.

Vaalien tuloksena maassa on selvästi keskusta - oikeistolainen enemmistö. Tätä taustaa vasten Kataisen uudelle  yritykselle voisi hyvinkin löytyä  yli 100 kansanedustajaa ja hän voisi vielä yrittää. Ilman perussuomalaisia ja keskustaa tuollaista keskusta-oikeistolaista toimivaa enemmistöä ei kuitenkaan synny.

Soini lähti jo kerran Kataisen kelkkaan, mutta matka katkesi jo ensimmäisiin ohjelmakysymyksiin, euromaiden tukemiseen. Onko nyt Soinin kello jotenkin uudessa ajassa. Vaalivoittajan pitäisi nyt näyttää, että se on kypsä hallitukseen. Minun mielestäni ”soinilaiset” on saatava hallitusvastuuseen.

Keskustakin joutuu nyt katsomaan asiat uudessa valossa. Emme voi väistää millä tahansa ehdoilla vastuutamme hallituksen muodostamisessa, jos muilla kokoonpanoilla ei kerta kaikkiaan hallitusta synny. 
  
Siispä, jos Kataisen uusi yritys saa tukea, niin siihen neuvottelupöytään sitten. Toinen vaihtoehto on sitten Urpilaisen - Heinäluoman joukkojen pöytä.  Keskustan kohdalla voidaan mielestäni puhua kummassakin tapauksessa ”joutumisesta” neuvottelupöytään, eikä totisesti sinne pyrkimisestä.   

Vaalitappion jälkeen keskusta ei voisi olla neuvottelupöydässä sellainen  ”pääministeripuolue”, joka tekisi rajattomasti kompromisseja omista tavoitteistaan tinkien. Ei voi! Jos keskusta hallitusneuvottelupöytään istuu, pöydän papereissa pitää näkyä vahva jälki osaamisen ja yrittäjyyden kannustamisesta, maakuntien elinvoiman tukemisesta ja vahvasta tahdosta toimia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden hyväksi. 

Minä muistan, Toimi!

Keskiviikko 25.5.2011 klo 12:03

Toimi Kankaanniemi vastusti kansanedustajana  kaikkia mahdollisia kriisimaiden tukitoimia. Vaalien alla hän kuvasi erityisesti Portugalille kaavaillut takaukset mahdottomaksi asiaksi, joka vievät leivän suomalaisen köyhän suusta.  Muistan minäkin liikuttuneeni häntä kuunnellessani.

Kun hallitusovea raotetaan nyt Kankaanniemen puolueelle, tuntuu puolue hyväksyvän nyt niin väliaikainen kriisirahaston kuin Portugali-paketinkin. 

Eikä Portugali-paketti ole edes ehdoiltaan edellisiä tiukempi. Päinvastoin, maalle laadittu talouspaketti ei sisällä edes sellaista sijoittajanvastuuta kuin Irlannin tukipaketti. Valtion omaisuuden myyntivelvoite on yhdeksäsosa Kreikan hyväksymästä. Eikä Portugalille taattaville luotoille vaadita maalta vakuuksia. 

Vaikka Portugali-paketti on löysä, on sen hyväksyminen mielestäni parempi kuin hylkääminen.  Miksi sitten olen huolestunut kristillisten ja SDP:n takinkäännöstä, vaikka nämä ovat tulleet nyt kanssani samalle kannalle? Siksi, että äänestäjien kuluttajasuoja on nyt todella huono. Uskon silti, että kristillisdemokraattien ja SDP:n takinkäännös on niin komea, ettei se jää kansalta huomaamatta.

Mauri Pekkarinen

Mauri Pekkarinen Portugalipaketin keskustelussa eduskunnassa 24.5.2011

Keskiviikko 25.5.2011 klo 12:00

Kysymys velkakriisiin ajautuneen Portugalin auttamisesta oli eduskuntavaalien kuuma kysymys. Se kiistatta myös vaikutti vaalitulokseen.

Jo vuosi sitten olimme pelastamassa Kreikkaa pahimmasta. 

Sen jälkeen vastaaviin tilanteisiin varautumiseksi rakennettiin kesällä 2010 euro-maiden takausjärjestelyin väliaikainen kriisirahasto, (ERVV).  Suomessa oppositio vastusti. Hallitus katsoi ratkaisun pienemmäksi pahaksi. 

Kriisirahaston mitoitus, euromaiden osuutena, 440 miljardia lainanantomahdollisuuksina noin 230 miljardia euroa tähtäsi  siihen, että sen ”muskelit”  riittävät tarvittaessa hoitamaan pulasta pienimmät euro-maat, lähinnä Irlannin ja Portugalin. Suurien maiden, esimerkiksi Espanjan joutumista samalle tielle harva uskalsi edes ajatella.

Ja Irlantihan kriisirahaston ovelle tuli jo aikaisemmin. Sopivasti ennen Suomen vaaleja Portugali joutui nöyrtymään  avunpyyntöön ja siihen, että me muut, euro-maat etunenässä,  sanelemme maalle vuosien ajaksi ehdot maan talouden tervehdyttämiseksi.

Johdonmukaista mielestäni oli, ennen vaaleja ja niiden jälkeen, että mikäli Portugalin lainapaketille voitaisiin rakentaa tiukat ehdot, tiukka selviytymisohjelma,  jo vuosi sitten juuri tähän tarkoitukseen  rakennettua väliaikaista kriisirahastoa myös käytettään.

Ja vaikka nuo ehdot eivät nyt totisesti kovin tiukat ole, kyllä paketti ja Portugalille saneltu ohjelma, mielestäni minimivaatimukset  täyttää.  Olen siis tänään samaa mieltä kuin ennen vaaleja.

Takin kääntötemppuja ei  tässä asiassa ole tarvinnut tehdä liioin Timo Soinin ja hänen puolueensa. Kunnioitan suuresti suoraselkäisyyttänne, vaikka itse asiassa olette populisminne vanki ja rohkenen sanoa, väärässä.

Mutta muun viime vaalikauden opposition käyttäytyminen Portugalin tukipakettiasiassa on surkea esimerkki äänestäjien huonosta kuluttajasuojasta.

* SDP jätti eriävän mielipiteen, kun eduskunta vuosi sitten päätti väliaikaista kriisirahastosta..

* Kun Portugali sitten ilmestyi luukulle juuri vaalien alla, jokaiselle suomalaiselle kävi selväksi, että SDP vastustaa maan rahoittamista.     

Nyt SDP  hyväksyy sekä väliaikaisen kriisirahaston että vastustamansa Portugali-paketin. Ja hyvä on, että hyväksyy.

Mutta se kuluttajasuoja!  Älkää yrittäkö selittää äänestäjille, että ERVV olisi tässä Suomen vaalien tuoksinassa muuttunut tai että Portugali-pekettiin sisältyisi ensimmäistäkään mainittavaa sijoittajan vastuun tiukentumista.

Asiahan on päinvastoin. Saavutus on muka se, että Portugalin odotetaan nyt käynnistävän neuvottelut yksityisten lainanantajien kanssa näiden pysymiseksi maassa.  Niin kuin Portugali ei tekisi tätä nyt muutoinkin!

Sen sijaan Portugali- paketissa ei ole, eikä Kataisen/Urpilaisen sopimus sellaista edellyttänyt, sijoittajan vastuun lisäämistä, edes sitä juniorisijoittajien vastuuta, mikä sisältyi Irlanti-pakettiin. Sopimus on näiltä osin huonompi kuin Irlanti-sopimus!

Komission (IMF:n ja EKP:n) valmistelema Portugali-paketti asetti tavoitteeksi valtion omaisuuden myymisen 5,5 miljardilla. Viikko tämän jälkeen valmistunut Kataisen/Urpilaisen sopimus ei uskaltanut  panna yhtään paremmaksi, vaikka Kreikan vastaava sitoumus on 50 miljardia euroa.

Eikä Portugali-sopimukseen liity minkäänlaisia uusia vakuusvaatimuksia eikä Kataisen/Urpilaisen paperi sellaisia liioin edellyttänyt. 

Olen ihan varma, arvoisat SDP:n kansanedustajat, että ansaitsette monen kunnioituksen, teitä saatettaisiin pitää jopa erityisen isänmaallisina,  kun sanotte suoraan, että teidän takkinne nyt vain oli vaalien alla väärin päin ja se on nyt aika kääntää oikein päin. 

Portugalin talouskriisi ratkaistava

Keskiviikko 18.5.2011 klo 9:37

Kuten odotettua oli, käytyjen eduskuntavaalien jälkeen SDP:n kanta Portugalin tukipakettiin muuttui täysin. Katainen ja Urpilainen kykenivät löytämään yhteisymmärryksen siitä, että Suomi on valmis neuvottelemaan asiassa ratkaisun muiden euro-maiden kanssa.

Kataisen/Urpilaisen neuvottelema Portugali-kanta ei sisällä mitään asiallisia tiukennuksia aikaisemmin hyväksyttyyn Irlannin tukipakettiin. Se esittää toiveen sijoittajille, että nämä pitäisivät rahansa maassa. Toisaalta se on eräin osin vähemmän vaativa kuin Irlanti-sopimus.

Suomen Keskusta tuki osaltaan sekä hallituksessa että eduskunnan suuressa valiokunnassa Portugalin ratkaisun aikaan saamista. Keskusta olisi halunnut, että Suomen neuvottelumandaattiin olisi kirjattu pyrkimys tavoitella Portugalia luotottaneille sijoittajille samanlaista vastuuta kuin

on kirjattu Irlannin tukipakettiin. Lisäksi Portugalin tulisi mielestämme varautua tarvittaessa myymään esitettyä enemmän valtion omaisuutta velkojen takaisinmaksun turvaamiseksi.

Mikäli Portugali- sopimus täyttää kohtuudella Suomen neuvotteluehdot, on asia hyväksyttävissä myös Suomen eduskunnassa.

                                                                 * * *

Portugalin tilanteen ohella euromaat joutuvat lähipäivien ja viikkojen aikana ottamaan kantaa myös väliaikaisen kriisirahaston (ERVV) takausvastuiden yli kaksinkertaistamiseen, pysyvän kriisirahaston EVM:n muodostamiseen ja Kreikan kriisiytyvään tilanteeseen.  

Keskusta jatkaa nyt vaalien jälkeen ennen vaaleja linjaamallaan tiellä. Me pidämme antamamme sitoumukset, mutta emme suostu Suomen takausvastuiden nostamiseen nykyisestä vajaasta 8 miljardista eurosta aina 17,2 miljardiin euroon saakka. Emme liioin varaudu Portugalin jälkeen uusien tähän saakka maiden mukaan rahoittamista väliaikaisen kriisirahaston varoista.

Keskusta hyväksyy pysyvän kriisirahaston perustamisen ja pitää tärkeänä, että sijoittajien vastuu tulee siinä koskemaan myös ennen 2013 myönnettyjä luottoja. 

SDP vastusti viime keväänä nykyiselle väliaikaiselle kriisirahastolle (ERVV) myönnettyjä vajaan 8 miljardin suuruisia Suomen takauksia. Nyt se hyväksyy näiden vastuiden yli kaksinkertaistamisen ja lisäksi uusien maiden ottamisen rahaston piiriin Portugalin jälkeen.  Vakuuksien vaatiminen vasta Portugalin jälkeen tuleville ei paljon laimenna SDP:n takinkäännön täydellisyyttä.

Mauri Pekkarinen  

elinkeinoministeri

Maailman myllerryksessä vaaleja kohti

Lauantai 19.3.2011

Maailman myllerryksessä vaaleja kohti

Suomen eduskuntavaalien loppusuoraa kehystävät monet Eurooppaa ja koko maailmaa koskettavat myllerrykset. Japanin maanjäristys ja sen synnyttämä tsunami ovat aiheuttaneet valtavia inhimillisä ja aineellisia menetyksiä. 

Tsunami osoitti lisäksi, kuinka haavoittuvaisia ihmisen rakennelmat voivat olla. Vaikka ydinvoimalaitokset kestivät maanjäristyksen, tsunamia ne eivät kestäneet. Niinpä järkyttävä onnettomuus on menossa eikä sen lopullisista vaikutuksista tiedetä.

Vaikka tiede osaakin rakentaa ydinvoiman turvallisesti, ihminen ei vieläkään osaa varautua riittävän hyvin luonnon voimiin. Nyt on paikallaan arvioida perusteellisesti kaikki teoreettisetkin ydinvoiman käyttöön liittyvät riskit.

Japanin tapahtumat panevat ohjalmani uusiksi

Japanin tapahtumat panevat myös minun aikatauluni uusiksi. Olin lauantaiaamuna YLE:n Ykkösaamu- lähetyksessä juuri Japanin tapahtumien ja energiakysymysten merkeissä.  

Näin ollen jouduin peruuttamaan lauantaiaamuksi ilmoitetut Laukaan ja Äänekosken tilaisuudet. Mutta Jyväskylän kävelykadulla ennätin käydä. Sieltä sitten Kyyjärven Palettiin ja illaksi Karstulaan.

Koko sunnuntain joudun viettämään virkatehtävissä ja vaalitilaisuuksissa Vaasan seudulla ja Etelä- Pohjanmaalla.  

Maanantaina EU:n energiaministereiden kriisikokous

Maanantaiaamuksi EU:n energiakomissaari Öttinger on kutsunut koolle energiaministereiden kokouksen pohtimaan sekä Pohjois-Afrikan että Japanin onnettomuuksien vaikutuksia Euroopan energiamarkkinoihin.

Näin ollen myös maanantain hyvin monet tilaisuudet maakunnassa siirtyvät. Uusista ajankohdista ilmoitamme myöhemmin.

Hyvää viikonvaihdetta !

Mauri

Viikonlopun varrelta

Tiistai 1.3.2011 klo 9:29

Maailmalla jyrisee

Pohjois-Afrikan myllerrykset jatkuvat. Tunisian ja Egyptin jälkeen vuorossa on nyt Libya. Maan johtaja Gadaffi näyttää olevan valmis äärimmäisiin toimiin omaa kansaansa kohtaa.

EU julkisti maanantaina Brysselissä energiaministerineuvoston kokouksessa kannanottonsa Libya- pakotteista. Edustin kokouksessa Suomea.

Libyan tilanteella on jo ollut ja sillä on vaara olla jatkossa nykyistäkin suurempi merkitys energian hintaan. Energiaministereiden kokouksessa saatoimme todeta että Saudi-Arabia on luvannut lisätä öljyntuotantoaan ja että EU- maiden varmuusvarastot ovat mittavat. Silti öljyn saatavuuden pienikin uhka nostaa öljyn hintaa.

Komissaari Hahn vieraanani

EU:n aluepolitiikasta – nykykielellä koheesiopolitiikasta – vastaava komissaari Johannes Hahn oli viikonlopun vieraanani eri puolilla Lappia.

EU on valmistelemassa uusia koheesiopolitiikan päätöksiä, jotka ulottuvat aina vuoteen 2020 saakka. Hahn on paljon vartija. Hänen salkussaan on 350 miljardin euron suuruiset EU:n aluepolitiikan rahat meneillään olevaa seitsemän vuoden kautta varten.

Minun tehtävänäni on yrittää vakuuttaa myös Suomen tarvitsevan jatkossakin oikeudenmukaisen siivun tuosta miljardikasasta. Kun Suomi liittyi EU:iin vastasin silloinkin Suomessa aluepolitiikasta. Menestyimme. Saimme paljon puhutun 6- alueen, joka toi maakuntaan rahaa. Nyt pyritään samaan vähän toisenlaisin järjestelyin. . .

Perussuomalaisille kaikki on mahdollista

Kotimaan politiikassa näytti viikonlopulla perussuomalaisten erikoinen meno jatkuneen. Puolueen vaaliohjelmassa luvattiin monenlaista hyvää. Surkuhupaisinta nyt kuitenkin oli, että ohjelma esitti omina vaatimuksinaan ison joukon Ilta-Sanomienkin listaamia ”hyviä asioita”, jatko on jo päätetty, mutta joita Soinin puolue ei nyt ollut huomannut. Ajatus lienee ollut, että otetaan nyt hallituksen hyvistä teoista pinnat pois kun ihmiset eivät kuitenkaan muista, että niistä juuri päätettiin.

No, aika on tätä. Valistuneiden äänestäjien jaksan edelleenkin kuitenkin näkevän ”Keisarin uudet vaatteet”.

Mauri Pekkarinen

Eurosta, euroalueesta ja SDP:stä

Maanantai 14.2.2011

Suomi sukelsi sitten Lipposen ja Niinistön johdolla euroon, yhteisvaluuttaan, yhteiseen keskuspankkijärjestelmään ja sitoutui osaltaan samalla pelisääntöihin, joita eurossa tulisi noudattaa.

Yhdellekään Pohjoismaalle ratkaisu ei ollut helppo. Kysymystä selviteltiin muun muassa Ruotsissa professori Calmforsin johdolla ja Suomessa professori Jukka Pekkarisen johdolla.

Erityisesti Calmforsin raportti, mutta varovasti myös Pekkarisen raportti näkivät laajan eurooppalaisen yhteisvalutta-alueen sisältävän myös riskejä pohjoismaiden kannalta. Erityisesti talouden epäsymmetrian nähtiin tuottavan ongelmia

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että euro käyttäytyy alueensa kansantalouksien valtaenemmistön mukaan ja EKP:n ensisijainen tehtävä on hintavakauden varmistaminen eikä siitä huolehtiminen, miten valuutta-alueen yksittäisen talouden käy.

Euro ei siis reagoisi esimerkiksi Pohjolalle tärkeän metsäteollisuuden ahdinkoon, jos sellainen reagoiti ei olisi hyväksi Keski - ja Etelä-Euroopan talouden kannalta.

Sinipunan eurohaluja ei mikään kuitenkaan pidätellyt. Kansanäänestystä kokoomus ja SDP eurosta halunneet. Koko Keskusta, Vuokko Rehniä lukuun ottamatta, äänesti ratkaisua vastaan. Mutta euroenemmistö voitti. Keskusta teki päätöksensä puoluekokoukselle valmistelemani raportin pohjalta. Sen keskeinen sanoma oli, ettei Suomen pidä mennä euroon ainakaan niin kauan kuin talouden rakenteelta lähinnä meidän kaltaiset maat, Tanska ja Ruotsi ja jossain mielessä Englantikin, jäävät rahaliiton ulkopuolelle.

Toki eurosta on taakse jääneiden vuosien aikana ollut vakauttavaa apuakin Suomelle. Mutta niin oli vakaata euroalueen ulkopuolellakin. Lipposen ja Niinistön oppitunnit eduskunnassa siitä, kuinka Tanskan ja Ruotsin käy euron ulkopuolella huonosti. Mutta miten on käynyt?

Kun metsäteollisuuden rakennemuutokset alkoivat ravistella metsätalousmaita noin viisi vuotta sitten, ”jäykän euron Suomesta” hävisi yhteensä kymmenen sellu tai paperitehdasta, ”joustavan kruunun Ruotsista” yksi samassa ajassa. Työpaikoissa kyse oli tuhansista leipäpuista.

Metsäteollisuuden rakennemuutosta seurannut lama ei ainakaan ole korjannut Suomi vastaan Tanska ja Ruotsi asetelmaa. Euroalueella me nyt sitten kannamme täydellisen vastuun valuutta-alueemme vastuuttomimpien tekemisistä. Ruotsi ja Tanska kantavat sen pienemmän siivun, minkä itse hyväksi näkevät.

Suomessa näytelmän antisankarit löytyvät SDP:n joukoista. Pääministeripuolueena SDP vei Suomen euroon ja nyt oppositiossa, viimeksi tänään ma 14.2., kaikesta vastuusta väistyen Lipposen suosikki Urpilainen yrittää väittää, ettei meidän olisi tarvinnut kantaa Kreikasta ja Irlannista vastuuta.

Se sokea Kreettakin on kuullut, jos ei nähnyt, että kaikkialla siellä muualla euroalueella, missä demarit ovat vallassa, he ovat kantaneet vastuun. Meillä perussuomalaisten pelossa he pyrkivät pakoon! Mutta sellainenhan ei Suomen euroon viejiltä onnistu!

Mauri Pekkarinen