Kampanjakierros vauhtiin - maakuntien puolustajia tarvitaan!
Keskustan puheenjohtajakisan varsinainen oma kampanjakierrokseni käynnistyi tänään. Olen tähänkin saakka kiertänyt maakunnissa, mutta nyt kampanjassa alkoi kokonaan uusi vaihe.
Mauri Pekkarisen puheenjohtajakampanjan avauspuhe Kauhajoella 14.5.2010 kello 19.00
Ensin globalisaation uusi aalto, sitten lisäksi talouden lama ovat jättäneet vahvan jäljen maamme aluekehitykseen. Edellinen on vienyt suuret maailmanluokan yrityksemme entistä vahvemmin muun muassa Aasiaan. Alihankkijat ovat menneet suurten perässä ja vieneet yhä vaativampaa tekemistä ulos.
Lama puolestaan on iskenyt tavanomaisempaankin ja lähimarkkinoille suuntautuvaan tuotantoon. Metsä-, konepaja-, ja ICT- teollisuus ovat samaan aikaan suuren rakennemuutoksen kourissa. Näiden ilmiöiden, laman, rakennemuutoksen ja globalisaation vaikutukset maamme talouteen ja työllisyyteen eivät noudata perinteisiä kaavoja. Nyt ongelmaseutukuntien, kuten Kemijärven seudun joukkoon, ovat pudonneet monet perinteisesti menestyneetkin alueet, kuten Turun - ja Salon seudut. Joukossa on siis sekä teollisuuspaikkakuntia että perinteisiä maaseutupaikkakuntia.
Jo Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana luotu ns. äkillisten rakennemuutosalueiden toimintamalli on ollut ahkerasti käytössä. Äkillisen, merkittävän yritys- ja työpaikkamenetyksen kohdanneille alueille on rakennettu paikallisen kunnan tai kuntien, elinkeinoelämän ja valtion toimijoiden yhteisponnisteluin selviytymisohjelmat. Samat osapuolet ovat rahoittaneet hankkeita. Valtion panostus lähinnä työ- ja elinkeinoministeriön kautta on ollut noin 50 miljoonaa euroa vuodessa.
Rakennemuutosmenettelyn piirissä on vajaan neljän vuoden aikana ollut noin 25 seutua, yhtäaikaisesti korkeintaan kymmenkunta ja kukin kahden vuoden jakson kerrallaan. Aika hyviäkin tuloksia on eräillä rakennemuutosalueilla näiden toimien ansiosta saatu. Parhaimmissa tapauksissa on jo luotu enemmän työpaikkoja kuin on menetetty. Paljon esillä ollut Kemijärvi on tästä hyvä esimerkki. Mutta kaikkia nämäkään toimet eivät ole auttaneet.
Äkillisiä rakennemuutoksia pysyvämpää ja pahempaa jälkeä aiheuttaa jatkuva alueellinen keskittyminen. Valtiovalta ei ole pystynyt sitä patoamaan. Talouden nousun vähitellen vahvistuessa on vaarana, että monien maakuntien tyhjeneminen kiihtyy.
Valtiovalta on muun muassa alueellistamisella, valtion tehtäviä Helsingin seudulta maakuntakeskuksiin siirtäen ja aluepoliittisilla tukitoimilla yrittänyt pidätellä keskittymistä. Näiden vastapainoksi valtio on kuitenkin vetäytynyt maakunnista antamaansa apua vahvemmin. Vaikka erityisesti ministeri Vehviläisen aikana on puunhankinnan kannalta välttämättömät alimman tiestön kohennustyöt tehty, lähinnä etelän suuret liikennehankkeet ovat vieneet ylivoimaisen leijonan osan liikenneinfrastruktuurirahoituksesta. Maakuntien kannalta ratkaisevan tärkeä rahoitus, erityisesti perustien pito, on jäänyt lapsen kenkiin.
Valtion paikallishallintoa on keskitetty maakuntakeskuksiin. Kuntakenttää hämmentävät suorat tai välilliset kuntaliitospatistelut. Myös koulutusta keskitetään ja yliopistorahoituksessa yksi saa erittäin paljon muita enemmän. Perustelluista syistä monilla seuduilla koetaan, etteivät liioin liikenneinfrastruktuurin rahoitusratkaisut jakaannu tasapuolisesti.
Alue- tai maaseutupoliittisella näkökulmalla ei ole enää juurikaan merkitystä. Kullakin hallinnonalalla keskittymistä merkitsevät päätökset tehdään lyhyen tähtäyksen tuottavuusperustein. Itseään asiantuntevana pitävä suomalaisen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen arviointiryhmä moitti siitä, että kehitysalueille ylipäänsä on myönnetty tutkimus- ja kehittämisrahoitusta.
Ellei suunta muutu, suurta osaa Suomea uhkaa näivettyminen. Työikäisen väestön määrä on romahtamassa ja eläkeikäisen väen osuus nousemassa valtavan suureksi. Jo kymmenessä vuodessa Suomessa on useita seutukuntia, joissa työssä olevia on vähemmän kuin yli 65-vuotiaita.
Samaan aikaan kuitenkin monista syistä Suomen menestys on luotava tulevaisuudessa koko maan mahdollisuudet entistä paremmin hyödyntäen. Päästöttömän ja kestävän kehityksen mukaisen raaka-aineen, puun, merkitys nousee uudelleen radikaalisti sekä uusissa teollisissa että energiateollisissa käyttötarkoituksissa.
Myös kaivos- ja kaivannaistoiminta kasvaa valtavasti, yli kymmenkertaiseksi jo seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. Lisäksi maan eri puolille on syntymässä seutukuntakeskuksia, joiden yrityselämässä on löydetty tai ollaan löytämässä niiden omat vahvuudet, joilla on hyvät edellytykset menestyä.
Puhtaan, turvallisen, kotimaisen ruoan tuottajana suomalainen maaseutu voi tuottaa tarvitsemamme keskeiset elintarvikkeet, jos hoidamme asiamme oikein ja kehitämme elinkeinoa osana EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa, maksimaalisin kansallisin toimin.
Nämä mahdollisuudet kuitenkin menetetään, ellei keskittymistä saada hallintaan, jos työikäinen väki pakenee suuresta osasta Suomea muutamaan suureen keskukseen eläkeikäisen jäädessä jäljelle.
Pääministeripuolue Keskustan on nyt rohjettava ottaa vahvempi vastuu maakuntien puolustamisesta. On palattava laaja-alaiseen alueelliseen kehittämiseen. Valtion vetäytyminen maakunnista on pysäytettävä. Ihmisten jäämistä ja sijoittumista maakuntiin keskittymiin siirtymisen sijasta, on tuettava monin eri keinoin.
Hyvistä liikenneyhteyksistä on tehtävä maakuntien vetovoimatekijä, eikä niiden kuihduttaja. Liikenneinfrastruktuurin rahoituksessa suunta on muutettava seuraavalla vaalikaudella. Painopoiste on siirrettävä suurten liikennehankkeiden rahoituksesta perustienpidon ja koko maata palvelevan raideliikenteen rahoittamiseen.
Edellytyksiltään heikompien seutujen yrittäjyyttä on tuettava EU:n sallimissa maksimirajoissa. Koulutustarjonta on turvattava. Maatalouden ja sen puhtaiden tuotteiden jalostus on nostettava prioriteetiksi.